Kaalikoin vaellus tutkahavainnoista tarkastellen

Eri kaiunaiheuttajia voidaan suhteellisen selvästi erotella toisistaan havaitun kaiun ominaisuuksien perusteella, vaikka usein yksittäinen tutkakuva ei voi kertoa kovinkaan paljon tässä suhteessa. Kaalikoi on niin suuri hyönteinen, että yksi sellainenkin on havaittavissa noin kymmenen kilometrin päästä. Koska tutkan mittaustilavuus on tuolla etäisyydellä sadan metrin laajuinen eri suuntiin, samanaikaisesti kaikua voidaan saada useasta hyönteisestä, kunhan ne lentävät riittävän lähellä toisiaan. Vastaavasti jos eri yksilöiden välillä on 100 metrin luokkaa olevat välimatkat ne myös erottuvat tutkaiussa täysin erillisinä.

Kaalikoin vaellukseen 9.-10.6.1997 liittyvissä tutkaiuissa etenkin ylemmissä kerroksissa 0,5-2 km korkeudella oli havaittavissa selkeästi erillisiä kaiunaiheuttajia. Tämän perusteella voidaan nyt karkeasti arvioida miten monta kaalikoita olisi tullut tietyssä vaellusajassa Suomeen.

Lähtöarvoja laskennalle:

Hyönteisten keskinäinen välimatka 50 m eli hyönteisten yksilötiheys C = 1/50/50/50 kpl/kuutiometri

Vaelluskerroksen kokonaispaksuus H = 500 metriä (monen kerroksen väkeä)

Vaellusnopeus U = 10 m/s

Vaellusalueen leveys L = 300 km

Vaellusaika T = 10 tuntia

H-paksuisen ilmakerroksen virratessa nopeudella U L-levyisen tason läpi saadaan laskettua alueelle tulleet vaeltajat sisältävä ilmatilavuus vaellusajassa T. Kun otetaan huomioon hyönteisten yksilötiheys C voidaan muodostaa kokonaislukumäärälle yhtälö:

N = H*L*U*T*C

Annetuilla lukuarvoilla saadaan kokonaislukumääräksi noin 430 miljoonaa.

Jos tämä lukumäärä edelleen jaetaan vaelluksen laskeutumisalueen pinta-alalla saadaan periaatteessa vaeltajien keskimääräinen lukuisuus pinta-alaa kohden. Laskeutumisalueen pituudeksi voidaan antaa 400 km, jolloin pinta-ala on 300 km levyisen alueen tapauksessa 120000 neliökilometriä. Siten neliökilometrillä olisi tämän mukaan ollut noin 3500 kpl hyönteistä keskimäärin.
Mutta kaalikoithan toki etsiytyvät ilmeisesti lähinnä vain viljelyalueille, joilta löytyy sopivaa ravintokasvia. Esimerkiksi voidaan laskea, että sopivaa laskeutumisalustaa olisi vain 5% koko pinta-alasta, jolloin siis 72000 kpl olisi uusi tiheyslukema neliökilometrillä. Toisin sanoen kaalikoin lukumäärä hehtaarilla olisi sentään vain 720 kpl...

Kun saadaan tarkempaa tietoa maastosta ja vaelluksen etenemistä tarkastellaan perusteellisemmin, voidaan lopulta päästä vertaamaan miten hyvin tutkamittauksesta oikeastaan voidaan vaeltajien määrää arvioida.