Yskä on hengitysteiden refleksinomainen puolustuskeino päästä eroon haitallisista tekijöistä. Yskärefleksin laukaisijoita on monenlaisia. Mekaanisia ärsykkeitä ovat mm. hengitysteiden pienten lihasten supistuminen (esim. allergiset reaktiot), lisääntynyt limantuotanto, hengitysilman mukana tulevat pölyhiukkaset ja kuuman tai kylmän ilman hengittäminen. Tulehdusvälittäjäaineiden vapautuminen ja hengitysteiden pintasolukon irtoaminen virus- ja bakteeritulehduksissa toimivat myös yskää laukaisevina tekijöinä. Monissa tulehduksellisissa hengitystiesairauksissa herkkyys yskimiselle lisääntyy.
Vaikka yskän tarkoituksena on puhdistaa hengitysteitä ja poistaa sieltä haitallisia tekijöitä, voi voimakas ja etenkin pitkään jatkunut yskä olla myös haitallista hevoselle. Yskiminen on hevoselle fyysisesti raskasta ja epämiellyttävää. Voimakas yskiminen voi jopa heikentää elimistön hapensaantia.
Yskivä hevonen eläinlääkärin potilaana
Yskivän hevospotilaan tutkimisessa taustatiedoilla on suuri merkitys: kauanko oireilu on jatkunut ja millaisissa tilanteissa hevonen yskii, onko hevosella kuumetta, onko muilla hevosilla oireita? usein jo historian perusteella tiedetään, onko kyseessä todennäköisesti infektio vai elimistön reaktio ympäristön ärsyttäville tekijöille.
Eläinlääkäri tekee hevoselle kliinisen yleistutkimuksen, jossa keskitytään hengitysteiden tutkimiseen. Hengitysääniä kuunnellaan stetoskoopilla keuhkojen eri kohdista. Mikäli hevosella ei ole hengitysvaikeuksia, voidaan hevosen sieraimet peittää muovipussilla auskultoinnin ajaksi. Tällöin epänormaalit hengitysäänet kuuluvat selkeämmin hevosen hengittäessä hiilidioksidipitoisempaa ilmaa. Osa hevosista suorastaa pidättää hengitystä, mutta useimmiten pussin poisoton jälkeen saadaan muutama syvä hengitys, jossa pystytään kuuntelemaan paremmin.
Verinäytteiden tutkiminen, hengitysteiden tähystys, sekä keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvat ovat yleensä klinikalla tehtäviä jatkotutkimuksia. Näistä verinäytteet ja tähystys yleisimmät ja usein riittävät diagnoosiin. Tähystyksen yhteydessä otetaan alahengitysteistä huuhtelunäytteitä, joiden solukuvan (valkosolujen jakauman muutokset normaaliin) tarkastelun ja mahdollisen bakteeriviljelyn perusteella saadaan tukea diagnoosille.
Oireilla monta aiheuttajaa
Alahengitysteiden eli henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkojen sairaudet aiheuttavat yleisesti yskää. Virusinfektiot (influenssa, herpes, virusarteriitti) ovat tavallisia ympäri vuoden. Varsinkin influenssan yskä voi olla raju, siihen yleensä liittyy myös yleisoireita, kuten kuume. Varsoilla ja nuorilla hevosilla suolinkaisten toukkien vaellus keuhkokudoksessa voi aiheuttaa yskäoireita. Verenvuoto keuhkoihin (lähinnä ravihevoset) voi myös aiheuttaa yskää.
Aikuisen hevosen vakavin bakteeriperäinen alahengitysteiden tulehdus on nk. kuljetuskuume (pleuropneumonia). Hengitysteiden normaali puhdistuminen vaatii sen, että hevonen pitää päätään alhaalla. Kuljetusautojen ilmanvaihto voi olla tehotonta ja hevoset sidotaan usein kuljetuksen ajaksi päästään kiinni, jolloin hengitysilman mukana kulkeutuvat bakteerit saavat enemmän aikaa lisääntyä keuhkoissa.
Taudin oireina voi yskän ja kuumeen lisäksi ilmetä usein pahanhajuista sierainvuotoa. Hevosella voi olla myös hengitysvaikeuksia, jolloin se levittää sieraimiaan hengittäessään ja hengitysliikkeet näkyvät tavallista voimakkaampina kyljissä. Tauti on pahimmillaan hengenvaarallinen ja lämmönnousuun ja yskähtelyyn kuljetuksen jälkeen tuleekin suhtautua vakavasti.
Harvinaisempia yskän aiheuttajia ovat keuhkojen vierasesineet tai kasvaimet, jotka ärsyttävät hengitysteitä. Hevosen ylähengitysteiden sairauksista yskää voivat aiheuttaa kurkunpään alueen ongelmat, joista yleisin on hinkukurkku. Sinusiitti ja ilmapussien bakteeri- tai sienitulehdukset voivat aiheuttaa yskää kuumeen kanssa tai ilman. Nämä vaivat voidaan diagnosoida tähystyksessä.
Yliherkkyys yskän syynä
Mikäli yskivällä hevosella ei ole kuumetta, ja vain yksittäinen hevonen oirehtii, voidaan epäillä allergiaperäistä aiheuttajaa yskän taustalla. Puhkuri (engl. RAO, recurrent airway osbtruction) on keski-ikäisillä ja vanhoilla hevosilla tavattu oireyhtymä, jonka oireita ovat pitkäkestoinen yskä, sierainvuoto, suorituskyvyn aleneminen ja työläs hengitys. Tilan edetessä hevoset myös laihtuvat. Taudissa hengitystiet tukkeutuvat hetkellisesti tulehdussolujen ja liman kertyessä pieniin keuhkoputkiin ja keuhkoputkien seinämien supistumisen seurauksena.
Puhkurin taustalla on yliherkkyysreaktio pölyille ja homeille. Usein hevosen oireet pahenevat kausittaisesti, etenkin syksyllä, kun tallissa oloaika pitenee. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, keuhkojen auskultaation ja tähystyksen yhteydessä otettavien huuhtelunäytteiden solukuvan perusteella.
Puhkuri on krooninen sairaus, jota hoidetaan kortikosteroideilla ja hengitysteitä avaavilla lääkityksillä. Potilaat saattavat vaatia ylläpitolääkitystä pienellä annoksella oireiden kurissa pitämiseksi. Tautia ei kuitenkaan voida parantaa, vaan on pyrittävä pitämään hevonen oireettomana.
Tärkeintä hoidossa on olosuhteiden parantaminen. Hevosen tulisi olla mahdollisimman paljon ulkona hyvässä ilmassa ja talli-ilman laatuun tulee kiinnittää huomiota. Pahimmillaan hevonen oireilee jo oltuaan muutaman minuutin tallissa. Taudista tunnetaan myös nk. kesämuoto, jonka hoidossa oleellista on pitää hevonen pois pölyävistä tarhoista, missä se oireilee. Tallin lattian lakaisua ja siivousta ei tulisi tehdä hevosen ollessa sisällä. Heiniä ja kuivikkeita tulisi säilyttää muualla kuin karsinoiden läheisyydessä. Heinät tarjotaan hevoselle maasta. Kuiva heinä suositellaan kasteltavaksi pölyn määrän vähentämiseksi. Vaihtoehtoisesti hevoselle syötetään vain säilörehua. Kuivikkeiksi suositellaan puuhaketta, paperisilppua tai turvetta, olkikuivitusta tulee välttää.
Inflammatory airway disease, IAD eli tulehduksellinen hengitystiesairaus muistuttaa oireiltaan puhkuria. Taudinkuvat eroavat toisistaan siinä, että IAD- potilailla ei tavata vaikeutunutta hengitystä. Sairastuvat hevoset ovat usein nuorempia kuin puhkurihevoset. Nykykäsityksen mukaan IAD voi kehittyä puhkuriksi, mikäli tilaa ei tunnisteta ja hoideta ajoissa. Pölylle ja homeille herkistymisen lisäksi taudin taustalla voi olla pitkittynyt bakteeri- tai virusinfektio tai keuhkoverenvuoto.
Milloin pitäisi huolestua?
Hoitoon hakeutumiseen pätevät samat säännöt kuin ihmiselläkin. Yskivää hevosta voi seurata jonkin aikaa, jos sen yleistila on hyvä, ja sillä oletetaan olevan esim. virusinfektion. Mikäli yskä ainoana oireena jatkuu reilusti yli viikon ja haittaa hevosen suoritusta, kannattaa ainakin keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista tutkimuksista. Jos hevosella on voimakkaita yleisoireita, kuten kuume ja syömättömyys, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin pikaisesti.
Yskä on hengitysteiden refleksinomainen puolustuskeino päästä eroon haitallisista tekijöistä. Yskärefleksin laukaisijoita on monenlaisia. Mekaanisia ärsykkeitä ovat mm. hengitysteiden pienten lihasten supistuminen (esim. allergiset reaktiot), lisääntynyt limantuotanto, hengitysilman mukana tulevat pölyhiukkaset ja kuuman tai kylmän ilman hengittäminen. Tulehdusvälittäjäaineiden vapautuminen ja hengitysteiden pintasolukon irtoaminen virus- ja bakteeritulehduksissa toimivat myös yskää laukaisevina tekijöinä. Monissa tulehduksellisissa hengitystiesairauksissa herkkyys yskimiselle lisääntyy.
Vaikka yskän tarkoituksena on puhdistaa hengitysteitä ja poistaa sieltä haitallisia tekijöitä, voi voimakas ja etenkin pitkään jatkunut yskä olla myös haitallista hevoselle. Yskiminen on hevoselle fyysisesti raskasta ja epämiellyttävää. Voimakas yskiminen voi jopa heikentää elimistön hapensaantia.
Yskivä hevonen eläinlääkärin potilaana
Yskivän hevospotilaan tutkimisessa taustatiedoilla on suuri merkitys: kauanko oireilu on jatkunut ja millaisissa tilanteissa hevonen yskii, onko hevosella kuumetta, onko muilla hevosilla oireita? usein jo historian perusteella tiedetään, onko kyseessä todennäköisesti infektio vai elimistön reaktio ympäristön ärsyttäville tekijöille.
Eläinlääkäri tekee hevoselle kliinisen yleistutkimuksen, jossa keskitytään hengitysteiden tutkimiseen. Hengitysääniä kuunnellaan stetoskoopilla keuhkojen eri kohdista. Mikäli hevosella ei ole hengitysvaikeuksia, voidaan hevosen sieraimet peittää muovipussilla auskultoinnin ajaksi. Tällöin epänormaalit hengitysäänet kuuluvat selkeämmin hevosen hengittäessä hiilidioksidipitoisempaa ilmaa. Osa hevosista suorastaa pidättää hengitystä, mutta useimmiten pussin poisoton jälkeen saadaan muutama syvä hengitys, jossa pystytään kuuntelemaan paremmin.
Verinäytteiden tutkiminen, hengitysteiden tähystys, sekä keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvat ovat yleensä klinikalla tehtäviä jatkotutkimuksia. Näistä verinäytteet ja tähystys yleisimmät ja usein riittävät diagnoosiin. Tähystyksen yhteydessä otetaan alahengitysteistä huuhtelunäytteitä, joiden solukuvan (valkosolujen jakauman muutokset normaaliin) tarkastelun ja mahdollisen bakteeriviljelyn perusteella saadaan tukea diagnoosille.
Oireilla monta aiheuttajaa
Alahengitysteiden eli henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkojen sairaudet aiheuttavat yleisesti yskää. Virusinfektiot (influenssa, herpes, virusarteriitti) ovat tavallisia ympäri vuoden. Varsinkin influenssan yskä voi olla raju, siihen yleensä liittyy myös yleisoireita, kuten kuume. Varsoilla ja nuorilla hevosilla suolinkaisten toukkien vaellus keuhkokudoksessa voi aiheuttaa yskäoireita. Verenvuoto keuhkoihin (lähinnä ravihevoset) voi myös aiheuttaa yskää.
Aikuisen hevosen vakavin bakteeriperäinen alahengitysteiden tulehdus on nk. kuljetuskuume (pleuropneumonia). Hengitysteiden normaali puhdistuminen vaatii sen, että hevonen pitää päätään alhaalla. Kuljetusautojen ilmanvaihto voi olla tehotonta ja hevoset sidotaan usein kuljetuksen ajaksi päästään kiinni, jolloin hengitysilman mukana kulkeutuvat bakteerit saavat enemmän aikaa lisääntyä keuhkoissa.
Taudin oireina voi yskän ja kuumeen lisäksi ilmetä usein pahanhajuista sierainvuotoa. Hevosella voi olla myös hengitysvaikeuksia, jolloin se levittää sieraimiaan hengittäessään ja hengitysliikkeet näkyvät tavallista voimakkaampina kyljissä. Tauti on pahimmillaan hengenvaarallinen ja lämmönnousuun ja yskähtelyyn kuljetuksen jälkeen tuleekin suhtautua vakavasti.
Harvinaisempia yskän aiheuttajia ovat keuhkojen vierasesineet tai kasvaimet, jotka ärsyttävät hengitysteitä. Hevosen ylähengitysteiden sairauksista yskää voivat aiheuttaa kurkunpään alueen ongelmat, joista yleisin on hinkukurkku. Sinusiitti ja ilmapussien bakteeri- tai sienitulehdukset voivat aiheuttaa yskää kuumeen kanssa tai ilman. Nämä vaivat voidaan diagnosoida tähystyksessä.
Yliherkkyys yskän syynä
Mikäli yskivällä hevosella ei ole kuumetta, ja vain yksittäinen hevonen oirehtii, voidaan epäillä allergiaperäistä aiheuttajaa yskän taustalla. Puhkuri (engl. RAO, recurrent airway osbtruction) on keski-ikäisillä ja vanhoilla hevosilla tavattu oireyhtymä, jonka oireita ovat pitkäkestoinen yskä, sierainvuoto, suorituskyvyn aleneminen ja työläs hengitys. Tilan edetessä hevoset myös laihtuvat. Taudissa hengitystiet tukkeutuvat hetkellisesti tulehdussolujen ja liman kertyessä pieniin keuhkoputkiin ja keuhkoputkien seinämien supistumisen seurauksena.
Puhkurin taustalla on yliherkkyysreaktio pölyille ja homeille. Usein hevosen oireet pahenevat kausittaisesti, etenkin syksyllä, kun tallissa oloaika pitenee. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, keuhkojen auskultaation ja tähystyksen yhteydessä otettavien huuhtelunäytteiden solukuvan perusteella.
Puhkuri on krooninen sairaus, jota hoidetaan kortikosteroideilla ja hengitysteitä avaavilla lääkityksillä. Potilaat saattavat vaatia ylläpitolääkitystä pienellä annoksella oireiden kurissa pitämiseksi. Tautia ei kuitenkaan voida parantaa, vaan on pyrittävä pitämään hevonen oireettomana.
Tärkeintä hoidossa on olosuhteiden parantaminen. Hevosen tulisi olla mahdollisimman paljon ulkona hyvässä ilmassa ja talli-ilman laatuun tulee kiinnittää huomiota. Pahimmillaan hevonen oireilee jo oltuaan muutaman minuutin tallissa. Taudista tunnetaan myös nk. kesämuoto, jonka hoidossa oleellista on pitää hevonen pois pölyävistä tarhoista, missä se oireilee. Tallin lattian lakaisua ja siivousta ei tulisi tehdä hevosen ollessa sisällä. Heiniä ja kuivikkeita tulisi säilyttää muualla kuin karsinoiden läheisyydessä. Heinät tarjotaan hevoselle maasta. Kuiva heinä suositellaan kasteltavaksi pölyn määrän vähentämiseksi. Vaihtoehtoisesti hevoselle syötetään vain säilörehua. Kuivikkeiksi suositellaan puuhaketta, paperisilppua tai turvetta, olkikuivitusta tulee välttää.
Inflammatory airway disease, IAD eli tulehduksellinen hengitystiesairaus muistuttaa oireiltaan puhkuria. Taudinkuvat eroavat toisistaan siinä, että IAD- potilailla ei tavata vaikeutunutta hengitystä. Sairastuvat hevoset ovat usein nuorempia kuin puhkurihevoset. Nykykäsityksen mukaan IAD voi kehittyä puhkuriksi, mikäli tilaa ei tunnisteta ja hoideta ajoissa. Pölylle ja homeille herkistymisen lisäksi taudin taustalla voi olla pitkittynyt bakteeri- tai virusinfektio tai keuhkoverenvuoto.
Milloin pitäisi huolestua?
Hoitoon hakeutumiseen pätevät samat säännöt kuin ihmiselläkin. Yskivää hevosta voi seurata jonkin aikaa, jos sen yleistila on hyvä, ja sillä oletetaan olevan esim. virusinfektion. Mikäli yskä ainoana oireena jatkuu reilusti yli viikon ja haittaa hevosen suoritusta, kannattaa ainakin keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista tutkimuksista. Jos hevosella on voimakkaita yleisoireita, kuten kuume ja syömättömyys, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin pikaisesti.
Yskä on hengitysteiden refleksinomainen puolustuskeino päästä eroon haitallisista tekijöistä. Yskärefleksin laukaisijoita on monenlaisia. Mekaanisia ärsykkeitä ovat mm. hengitysteiden pienten lihasten supistuminen (esim. allergiset reaktiot), lisääntynyt limantuotanto, hengitysilman mukana tulevat pölyhiukkaset ja kuuman tai kylmän ilman hengittäminen. Tulehdusvälittäjäaineiden vapautuminen ja hengitysteiden pintasolukon irtoaminen virus- ja bakteeritulehduksissa toimivat myös yskää laukaisevina tekijöinä. Monissa tulehduksellisissa hengitystiesairauksissa herkkyys yskimiselle lisääntyy.
Vaikka yskän tarkoituksena on puhdistaa hengitysteitä ja poistaa sieltä haitallisia tekijöitä, voi voimakas ja etenkin pitkään jatkunut yskä olla myös haitallista hevoselle. Yskiminen on hevoselle fyysisesti raskasta ja epämiellyttävää. Voimakas yskiminen voi jopa heikentää elimistön hapensaantia.
Yskivä hevonen eläinlääkärin potilaana
Yskivän hevospotilaan tutkimisessa taustatiedoilla on suuri merkitys: kauanko oireilu on jatkunut ja millaisissa tilanteissa hevonen yskii, onko hevosella kuumetta, onko muilla hevosilla oireita? usein jo historian perusteella tiedetään, onko kyseessä todennäköisesti infektio vai elimistön reaktio ympäristön ärsyttäville tekijöille.
Eläinlääkäri tekee hevoselle kliinisen yleistutkimuksen, jossa keskitytään hengitysteiden tutkimiseen. Hengitysääniä kuunnellaan stetoskoopilla keuhkojen eri kohdista. Mikäli hevosella ei ole hengitysvaikeuksia, voidaan hevosen sieraimet peittää muovipussilla auskultoinnin ajaksi. Tällöin epänormaalit hengitysäänet kuuluvat selkeämmin hevosen hengittäessä hiilidioksidipitoisempaa ilmaa. Osa hevosista suorastaa pidättää hengitystä, mutta useimmiten pussin poisoton jälkeen saadaan muutama syvä hengitys, jossa pystytään kuuntelemaan paremmin.
Verinäytteiden tutkiminen, hengitysteiden tähystys, sekä keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvat ovat yleensä klinikalla tehtäviä jatkotutkimuksia. Näistä verinäytteet ja tähystys yleisimmät ja usein riittävät diagnoosiin. Tähystyksen yhteydessä otetaan alahengitysteistä huuhtelunäytteitä, joiden solukuvan (valkosolujen jakauman muutokset normaaliin) tarkastelun ja mahdollisen bakteeriviljelyn perusteella saadaan tukea diagnoosille.
Oireilla monta aiheuttajaa
Alahengitysteiden eli henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkojen sairaudet aiheuttavat yleisesti yskää. Virusinfektiot (influenssa, herpes, virusarteriitti) ovat tavallisia ympäri vuoden. Varsinkin influenssan yskä voi olla raju, siihen yleensä liittyy myös yleisoireita, kuten kuume. Varsoilla ja nuorilla hevosilla suolinkaisten toukkien vaellus keuhkokudoksessa voi aiheuttaa yskäoireita. Verenvuoto keuhkoihin (lähinnä ravihevoset) voi myös aiheuttaa yskää.
Aikuisen hevosen vakavin bakteeriperäinen alahengitysteiden tulehdus on nk. kuljetuskuume (pleuropneumonia). Hengitysteiden normaali puhdistuminen vaatii sen, että hevonen pitää päätään alhaalla. Kuljetusautojen ilmanvaihto voi olla tehotonta ja hevoset sidotaan usein kuljetuksen ajaksi päästään kiinni, jolloin hengitysilman mukana kulkeutuvat bakteerit saavat enemmän aikaa lisääntyä keuhkoissa.
Taudin oireina voi yskän ja kuumeen lisäksi ilmetä usein pahanhajuista sierainvuotoa. Hevosella voi olla myös hengitysvaikeuksia, jolloin se levittää sieraimiaan hengittäessään ja hengitysliikkeet näkyvät tavallista voimakkaampina kyljissä. Tauti on pahimmillaan hengenvaarallinen ja lämmönnousuun ja yskähtelyyn kuljetuksen jälkeen tuleekin suhtautua vakavasti.
Harvinaisempia yskän aiheuttajia ovat keuhkojen vierasesineet tai kasvaimet, jotka ärsyttävät hengitysteitä. Hevosen ylähengitysteiden sairauksista yskää voivat aiheuttaa kurkunpään alueen ongelmat, joista yleisin on hinkukurkku. Sinusiitti ja ilmapussien bakteeri- tai sienitulehdukset voivat aiheuttaa yskää kuumeen kanssa tai ilman. Nämä vaivat voidaan diagnosoida tähystyksessä.
Yliherkkyys yskän syynä
Mikäli yskivällä hevosella ei ole kuumetta, ja vain yksittäinen hevonen oirehtii, voidaan epäillä allergiaperäistä aiheuttajaa yskän taustalla. Puhkuri (engl. RAO, recurrent airway osbtruction) on keski-ikäisillä ja vanhoilla hevosilla tavattu oireyhtymä, jonka oireita ovat pitkäkestoinen yskä, sierainvuoto, suorituskyvyn aleneminen ja työläs hengitys. Tilan edetessä hevoset myös laihtuvat. Taudissa hengitystiet tukkeutuvat hetkellisesti tulehdussolujen ja liman kertyessä pieniin keuhkoputkiin ja keuhkoputkien seinämien supistumisen seurauksena.
Puhkurin taustalla on yliherkkyysreaktio pölyille ja homeille. Usein hevosen oireet pahenevat kausittaisesti, etenkin syksyllä, kun tallissa oloaika pitenee. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, keuhkojen auskultaation ja tähystyksen yhteydessä otettavien huuhtelunäytteiden solukuvan perusteella.
Puhkuri on krooninen sairaus, jota hoidetaan kortikosteroideilla ja hengitysteitä avaavilla lääkityksillä. Potilaat saattavat vaatia ylläpitolääkitystä pienellä annoksella oireiden kurissa pitämiseksi. Tautia ei kuitenkaan voida parantaa, vaan on pyrittävä pitämään hevonen oireettomana.
Tärkeintä hoidossa on olosuhteiden parantaminen. Hevosen tulisi olla mahdollisimman paljon ulkona hyvässä ilmassa ja talli-ilman laatuun tulee kiinnittää huomiota. Pahimmillaan hevonen oireilee jo oltuaan muutaman minuutin tallissa. Taudista tunnetaan myös nk. kesämuoto, jonka hoidossa oleellista on pitää hevonen pois pölyävistä tarhoista, missä se oireilee. Tallin lattian lakaisua ja siivousta ei tulisi tehdä hevosen ollessa sisällä. Heiniä ja kuivikkeita tulisi säilyttää muualla kuin karsinoiden läheisyydessä. Heinät tarjotaan hevoselle maasta. Kuiva heinä suositellaan kasteltavaksi pölyn määrän vähentämiseksi. Vaihtoehtoisesti hevoselle syötetään vain säilörehua. Kuivikkeiksi suositellaan puuhaketta, paperisilppua tai turvetta, olkikuivitusta tulee välttää.
Inflammatory airway disease, IAD eli tulehduksellinen hengitystiesairaus muistuttaa oireiltaan puhkuria. Taudinkuvat eroavat toisistaan siinä, että IAD- potilailla ei tavata vaikeutunutta hengitystä. Sairastuvat hevoset ovat usein nuorempia kuin puhkurihevoset. Nykykäsityksen mukaan IAD voi kehittyä puhkuriksi, mikäli tilaa ei tunnisteta ja hoideta ajoissa. Pölylle ja homeille herkistymisen lisäksi taudin taustalla voi olla pitkittynyt bakteeri- tai virusinfektio tai keuhkoverenvuoto.
Milloin pitäisi huolestua?
Hoitoon hakeutumiseen pätevät samat säännöt kuin ihmiselläkin. Yskivää hevosta voi seurata jonkin aikaa, jos sen yleistila on hyvä, ja sillä oletetaan olevan esim. virusinfektion. Mikäli yskä ainoana oireena jatkuu reilusti yli viikon ja haittaa hevosen suoritusta, kannattaa ainakin keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista tutkimuksista. Jos hevosella on voimakkaita yleisoireita, kuten kuume ja syömättömyys, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin pikaisesti.
Yskä on hengitysteiden refleksinomainen puolustuskeino päästä eroon haitallisista tekijöistä. Yskärefleksin laukaisijoita on monenlaisia. Mekaanisia ärsykkeitä ovat mm. hengitysteiden pienten lihasten supistuminen (esim. allergiset reaktiot), lisääntynyt limantuotanto, hengitysilman mukana tulevat pölyhiukkaset ja kuuman tai kylmän ilman hengittäminen. Tulehdusvälittäjäaineiden vapautuminen ja hengitysteiden pintasolukon irtoaminen virus- ja bakteeritulehduksissa toimivat myös yskää laukaisevina tekijöinä. Monissa tulehduksellisissa hengitystiesairauksissa herkkyys yskimiselle lisääntyy.
Vaikka yskän tarkoituksena on puhdistaa hengitysteitä ja poistaa sieltä haitallisia tekijöitä, voi voimakas ja etenkin pitkään jatkunut yskä olla myös haitallista hevoselle. Yskiminen on hevoselle fyysisesti raskasta ja epämiellyttävää. Voimakas yskiminen voi jopa heikentää elimistön hapensaantia.
Yskivä hevonen eläinlääkärin potilaana
Yskivän hevospotilaan tutkimisessa taustatiedoilla on suuri merkitys: kauanko oireilu on jatkunut ja millaisissa tilanteissa hevonen yskii, onko hevosella kuumetta, onko muilla hevosilla oireita? usein jo historian perusteella tiedetään, onko kyseessä todennäköisesti infektio vai elimistön reaktio ympäristön ärsyttäville tekijöille.
Eläinlääkäri tekee hevoselle kliinisen yleistutkimuksen, jossa keskitytään hengitysteiden tutkimiseen. Hengitysääniä kuunnellaan stetoskoopilla keuhkojen eri kohdista. Mikäli hevosella ei ole hengitysvaikeuksia, voidaan hevosen sieraimet peittää muovipussilla auskultoinnin ajaksi. Tällöin epänormaalit hengitysäänet kuuluvat selkeämmin hevosen hengittäessä hiilidioksidipitoisempaa ilmaa. Osa hevosista suorastaa pidättää hengitystä, mutta useimmiten pussin poisoton jälkeen saadaan muutama syvä hengitys, jossa pystytään kuuntelemaan paremmin.
Verinäytteiden tutkiminen, hengitysteiden tähystys, sekä keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvat ovat yleensä klinikalla tehtäviä jatkotutkimuksia. Näistä verinäytteet ja tähystys yleisimmät ja usein riittävät diagnoosiin. Tähystyksen yhteydessä otetaan alahengitysteistä huuhtelunäytteitä, joiden solukuvan (valkosolujen jakauman muutokset normaaliin) tarkastelun ja mahdollisen bakteeriviljelyn perusteella saadaan tukea diagnoosille.
Oireilla monta aiheuttajaa
Alahengitysteiden eli henkitorven, keuhkoputkien ja keuhkojen sairaudet aiheuttavat yleisesti yskää. Virusinfektiot (influenssa, herpes, virusarteriitti) ovat tavallisia ympäri vuoden. Varsinkin influenssan yskä voi olla raju, siihen yleensä liittyy myös yleisoireita, kuten kuume. Varsoilla ja nuorilla hevosilla suolinkaisten toukkien vaellus keuhkokudoksessa voi aiheuttaa yskäoireita. Verenvuoto keuhkoihin (lähinnä ravihevoset) voi myös aiheuttaa yskää.
Aikuisen hevosen vakavin bakteeriperäinen alahengitysteiden tulehdus on nk. kuljetuskuume (pleuropneumonia). Hengitysteiden normaali puhdistuminen vaatii sen, että hevonen pitää päätään alhaalla. Kuljetusautojen ilmanvaihto voi olla tehotonta ja hevoset sidotaan usein kuljetuksen ajaksi päästään kiinni, jolloin hengitysilman mukana kulkeutuvat bakteerit saavat enemmän aikaa lisääntyä keuhkoissa.
Taudin oireina voi yskän ja kuumeen lisäksi ilmetä usein pahanhajuista sierainvuotoa. Hevosella voi olla myös hengitysvaikeuksia, jolloin se levittää sieraimiaan hengittäessään ja hengitysliikkeet näkyvät tavallista voimakkaampina kyljissä. Tauti on pahimmillaan hengenvaarallinen ja lämmönnousuun ja yskähtelyyn kuljetuksen jälkeen tuleekin suhtautua vakavasti.
Harvinaisempia yskän aiheuttajia ovat keuhkojen vierasesineet tai kasvaimet, jotka ärsyttävät hengitysteitä. Hevosen ylähengitysteiden sairauksista yskää voivat aiheuttaa kurkunpään alueen ongelmat, joista yleisin on hinkukurkku. Sinusiitti ja ilmapussien bakteeri- tai sienitulehdukset voivat aiheuttaa yskää kuumeen kanssa tai ilman. Nämä vaivat voidaan diagnosoida tähystyksessä.
Yliherkkyys yskän syynä
Mikäli yskivällä hevosella ei ole kuumetta, ja vain yksittäinen hevonen oirehtii, voidaan epäillä allergiaperäistä aiheuttajaa yskän taustalla. Puhkuri (engl. RAO, recurrent airway osbtruction) on keski-ikäisillä ja vanhoilla hevosilla tavattu oireyhtymä, jonka oireita ovat pitkäkestoinen yskä, sierainvuoto, suorituskyvyn aleneminen ja työläs hengitys. Tilan edetessä hevoset myös laihtuvat. Taudissa hengitystiet tukkeutuvat hetkellisesti tulehdussolujen ja liman kertyessä pieniin keuhkoputkiin ja keuhkoputkien seinämien supistumisen seurauksena.
Puhkurin taustalla on yliherkkyysreaktio pölyille ja homeille. Usein hevosen oireet pahenevat kausittaisesti, etenkin syksyllä, kun tallissa oloaika pitenee. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden, keuhkojen auskultaation ja tähystyksen yhteydessä otettavien huuhtelunäytteiden solukuvan perusteella.
Puhkuri on krooninen sairaus, jota hoidetaan kortikosteroideilla ja hengitysteitä avaavilla lääkityksillä. Potilaat saattavat vaatia ylläpitolääkitystä pienellä annoksella oireiden kurissa pitämiseksi. Tautia ei kuitenkaan voida parantaa, vaan on pyrittävä pitämään hevonen oireettomana.
Tärkeintä hoidossa on olosuhteiden parantaminen. Hevosen tulisi olla mahdollisimman paljon ulkona hyvässä ilmassa ja talli-ilman laatuun tulee kiinnittää huomiota. Pahimmillaan hevonen oireilee jo oltuaan muutaman minuutin tallissa. Taudista tunnetaan myös nk. kesämuoto, jonka hoidossa oleellista on pitää hevonen pois pölyävistä tarhoista, missä se oireilee. Tallin lattian lakaisua ja siivousta ei tulisi tehdä hevosen ollessa sisällä. Heiniä ja kuivikkeita tulisi säilyttää muualla kuin karsinoiden läheisyydessä. Heinät tarjotaan hevoselle maasta. Kuiva heinä suositellaan kasteltavaksi pölyn määrän vähentämiseksi. Vaihtoehtoisesti hevoselle syötetään vain säilörehua. Kuivikkeiksi suositellaan puuhaketta, paperisilppua tai turvetta, olkikuivitusta tulee välttää.
Inflammatory airway disease, IAD eli tulehduksellinen hengitystiesairaus muistuttaa oireiltaan puhkuria. Taudinkuvat eroavat toisistaan siinä, että IAD- potilailla ei tavata vaikeutunutta hengitystä. Sairastuvat hevoset ovat usein nuorempia kuin puhkurihevoset. Nykykäsityksen mukaan IAD voi kehittyä puhkuriksi, mikäli tilaa ei tunnisteta ja hoideta ajoissa. Pölylle ja homeille herkistymisen lisäksi taudin taustalla voi olla pitkittynyt bakteeri- tai virusinfektio tai keuhkoverenvuoto.
Milloin pitäisi huolestua?
Hoitoon hakeutumiseen pätevät samat säännöt kuin ihmiselläkin. Yskivää hevosta voi seurata jonkin aikaa, jos sen yleistila on hyvä, ja sillä oletetaan olevan esim. virusinfektion. Mikäli yskä ainoana oireena jatkuu reilusti yli viikon ja haittaa hevosen suoritusta, kannattaa ainakin keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista tutkimuksista. Jos hevosella on voimakkaita yleisoireita, kuten kuume ja syömättömyys, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin pikaisesti.