Mahahaavan yleisyys vaihtelee hevosen rodun ja käytön mukaan. Esiintymisestä on tehty useita tutkimuksia, ja vaikka Suomesta ei ole omaa tietoa, voidaan esiintyvyyden olettaa olevan meillä melko samanlainen kuin seuraavissa tutkimuksissa:
- 90% kilpahevosilla (täysiveriset laukkahevoset ja ravihevoset)
- 37-66% urheilu- ja harrastehevosilla
- 66% matkaratsuilla (kilpailut 50-80 km)
- edistyneemmillä matkaratsuilla (90-160 km) - kilpakautena 93% ja lepokautena 48%
- 50% varsoilla
Monella hevosella muutokset ovat lieviä ja oireettomia, mutta haavojen yleisyys on sangen korkea.
Miksi hevoset saavat mahahaavoja
Hevosen ruoansulatuskanava ja erityisesti mahalaukku on sopeutunut laiduntamiseen. Siinä on kaksi osastoa; ylemmässä on ihomainen sileä pinta (ns. keratinisoitunut osa) ja alemmassa puoliskossa (ns. rauhasosa) on rauhassoluja, jotka tuottavat mahalaukun nesteeseen suolahappoa ja limaa. Lima suojaa mahalaukun limakalvoa suolahapon happamuudelta. Hevosen mahalaukku on sangen pieni, vain noin 15 litraa. Suolahappoa erittyy hevosen mahalaukkuun jatkuvasti – ei siis vain syödessä ja mahan ollessa täynnä – kuten ihmisellä. Tämä on ihanteellista laiduntavalle eläimelle, joka syö jatkuvasti. Hevosen mahalaukku on miljoonien vuosien kuluessa muotoutunut ja kehittynyt tähän – mahalaukussa tulee olla ruokaa jatkuvasti.
Ruoki usein
Hevoselle, joka saa ruokaa harvoin muutaman kerran päivässä aterioina, muodostuu helposti mahahaavoja, koska maha ehtii tyhjentyä ruokintojen välillä. Kun hevosta ruokitaan harvemmin, seinämää suojaava korsirehu poistuu mahasta sen tyhjentyessä. Näin suolahappo pääsee tiiviimpään kosketukseen seinämän kanssa, jolloin aiheutuu limakalvon syöpymistä ja mahahaavoja.
Mahalaukun yläosan haavaumia voidaan synnyttää paastottamalla hevosta viikon ajan joka toinen päivä. Lisäksi syömättömyys, esimerkiksi ähkyn tai muun sairauden vuoksi, rehun korkea hiilihydraattipitoisuus (kaura, vehnä, väkirehut ja erikoisrehut), kova valmennus, epäsäännöllinen päivärytmi, kuljetukset, talliolosuhteet, lääkitykset kuten tulehduskipulääkkeet, tai vakava sairaus voivat laukaista mahahaavan kehittymisen. Normaali kipulääkitys ei tavallisesti syövällä hevosella nosta juuri riskiä, mutta kokeissa on suurilla yliannoksilla saatu aikaan erityisesti rauhasosan haavaumia. Yläosan haavaumista ja niiden hoidosta tiedetään paljon. Kuitenkin meillä usein tavattavia rauhasosan haavaumia ei ole tutkimuksissa pystytty olosuhteilla aikaansaamaan, eikä niiden syntymekanismista ole vielä tarpeeksi tietoa. Jossakin vaiheessa kuitenkin moninkertaiset limakalvon puolustusmekanismit pettävät ja tuloksena on rauhasalueen mahahaava. Ihmisillä ja koirilla helikobakteeri on tärkeä mahahaavan aiheuttaja, mutta hevosella tätä yhteyttä ei ole pystytty osoittamaan.
Varsoilla rauhasalueen mahahaavat ovat tavallisempia kuin aikuisella. Niihin saattaa liittyä myös mahanportin kaventuma, jolloin ravinto ei pääse normaalisti mahalaukusta ohutsuoleen ja tila aiheuttaa ähkyjä, huonoa kasvua ja varsan yleiskunnon huononemisen.
Oireet
Kipu välittyy vaurioituneen limakalvohaavan kautta. Tyypillisiä oireita ovat hampaiden narskuttelu (bruksismi), ähky, lisääntynyt syljeneritys, laihtuminen, ruokahalun menetys, alentunut suorituskyky, luonteessa havaitut muutokset (depressio, haluton treenaamaan), ja huono karvapeite. Varsoilla voi ilmetä ripulia. Aikuiset hevoset voivat myös olla oireettomia.
Toteaminen
Diagnosointi pparhaiten tähystämällä hevosen mahalaukku n. 16 tunnin paaston jälkeen, jolloin se on tyhjentynyt ja haavat pystytään näkemään. Varsoilla syömisen rajoittamiseksi riittää noin 1-2 tuntia. Mahahaava luokitellaan koon, määrän ja ulkoasun perusteella eri vakavuusluokkiin (kuvat). Yliopistollisessa hevossairaalassa kehitetään parhaillaan testiä, jolla mahahaava voitaisi todeta ilman tähystystä imeytymistestillä. Tavallisista verinäytteistä ei pystytä päättelemään onko hevosella mahahaavaa.
Ehkäisy ja hoito
Hevosten hyvinvoinnin perustana oikea ’management’ eli ruokinta, valmennus ja muu hoito, on avainasemassa paitsi mahahaavojen ehkäisyssä myös niiden hoidossa. Jatkuva laiduntaminen olisi paras lääke, mutta se on käytännössä pohjoisilla alueilla mahdotonta toteuttaa. Kuitenkin hevoselle voi järjestää syömistä sen ollessa ulkona ja vähintään 75% hevosen rehusta tulisikin olla karkeaa hyvälaatuista rehua, joka sulaa hitaasti. Laadukas karkea rehu vähentää tutkimusten mukaan mahahaavan ilmenemistä. Rehua annetaan vähintään 4-6 kertaa päivässä. Myös liiallisen stressin välttäminen on eduksi. Mikäli altistavat tekijät poistetaan ja hevonen jätetään optimiolosuhteissa lepoon, se todennäköisesti paranee itsekseen, ja paraneminen vie muutamia viikkoja.
Lääkkeet
Mahahaavalääkkeet eivät paranna haavoja, mutta lääkkeet antavat limakalvolle mahdollisuuden parantua helpommissa olosuhteissa kuin ilman lääkettä ja nopeammin. Näin on erityisesti, jos haavat ovat vakavia. Hoidon tarkoituksena on pitää mahalaukun happamuus kurissa (pH yli 4, jotta lisäsyöpymistä ei tapahdu) tai suojata limakalvoa mekaanisesti.
Lääkkeet voidaan jakaa eri ryhmiin niiden vaikutusmekanismien perusteella. Tällä hetkellä tehokkain vaihtoehdoista on protonipumpun salpaaja omepratsoli (Gastrogard on ainoa hevosille rekisteröity tuote). Tämä lääkitys annostellaan kerran päivässä, ja sen on tutkimuksissa todettu parantavan yläosan haavaumia vaikka hevonen jatkaisi valmennuksessa.
Muita, ihmisillä käytössä olevia protonipumpun estäjiä ei vielä ole hevosilla käytössä. Suolahapon eritystä estävät myös ranitidiini ja simetidiini, mutta ne vaikuttavat histamiini-2 reseptoreihin, eikä estovaikutus ole niin tehokas kuin protonipumppuun vaikutettaessa. Lisäksi lääkkeet on annettava kolmesti päivässä ja niiden vaikutusaika vaihtelee yksilöittäin.
Limakalvoa suojaavat aineet kuten sukralfaatti (esim. Antepsin) ja eräät kaupalliset rehulisät helpottavat usein kipua ja edistävät jonkin verran paranemista. Myös nämä tulisi antaa tyhjään mahaan, jotta päätyvät limakalvolle. Antasidit (kuten magnesiamaito yms.) puskuroivat happoja, mutta vain noin 2 tunnin ajaksi. Ne ovat halpoja, mutta niitä tulisi annostella tyhjään mahalaukkuun, mitä juuri yritämme mahahaavaa sairastavalla hevosella välttää ja ainakin 4-6 kertaa päivässä. Näitä ei tällä hetkellä juuri käytetä.
Yrttiperäisten itsehoitolääkkeiden suosio on kasvanut, mutta niiden tahosta ei ole tutkimusnäyttöä. Ihmisellä ja muilla eläimillä todettu teho ei takaa että rehulisä tai itsehoitolääke toimisi myös hevosella.
Ennuste
Aikuisen hevosen mahahaava ei juuri koskaan puhkaise mahalaukun seinämää. Aikuinen hevonen oireilee vakavia haavoja, ja oireiden ja tutkimusten perusteella voidaan hoito ja ruokinnan ym. ohjeistus tehdä ajoissa.
Elämäntapamuutoksilla pyritään estämään myös uusien mahahaavojen synty. Varsoilla mahahaava on yleensä vakavampi tila ja voi johtaa heikkokuntoisella varsalla mahan seinämän syöpymiseen haavan edetessä seinämän läpi, ja aiheuttaa vatsakalvon tulehduksen ja varsan menehtymisen. Uusimmissa tutkimuksissa tosin kyseenalaistetaan mahahaavan osuus kuolleisuudessa, todennäköisempi aiheuttaja voi olla hapenpuutteen aiheuttama kuolio tai voimakas infektio. Siksi esim. verenmyrkytysvarsoille annetaan mahahaavanestolääkitys muun hoidon tukena. Mikäli haavaan liittyy mahanportin kaventuma, on ennuste huono ilman kaventumakohdan ohitusleikkausta.
Mahahaava näyttäisi olevan ensisijaisesti kaupungistumisen ja modernin hevosenpidon ongelma. Kun ymmärretään hevosen fysiologian, hoidon ja ruokinnan merkitys hevosen hyvinvoinnille, voidaan asianmukaisella toiminnalla estää hevosen mahahaavojen syntyminen.