Historiallisesti lannehalvaus yhdistetään raskaisiin työhevosiin ja sunnuntain vapaapäivän seisomiseen. Lannehalvausta tavataan edelleenkin, joskin hieman muotoaan muuttaneena. Nykypäivänä sille alttiimpia ovat hyväkuntoiset hevoset, joille jostain syystä tulee kevennys valmennukseen tai jokin muu tekijä muuttuu. Tietyllä tavalla kuitenkin rohkaisevaa on, että lannehalvaukselle alttiilla hevosilla on tutkimusten mukaan kuitenkin keskimääräistä suurempi voittosumma tilillään.
Altistavat tekijät ja lihasongelmadiagnoosi
Osa lihasongelmista johtuu puhtaasti ympäristötekijöistä ja huonosta tuurista, sillä geeniteknologia on tuonut toistaiseksi esiin vasta yhden geenin ja sairauden, jonka tiedetään aiheuttavan lannehalvausta. Polysakkaridien kertymäsairautta (Polysaccharide storage myopathy, PSSM) todetaan työhevosroduilla, mutta myös ratsuilla (puoliveriset ja quarter hevoset). Eli tällöin sairaus on periytyvä. Täysiverisillä ja ravureilla esiintyy omaa sairautensa RER (Recurrent exertional rhabdomyolysis). RER-syndroomaan altistavaa geeniä ei ole tunnistettu ja aiheuttaja onkin todennäköisesti useampi geeni yhdessä altistavien tekijöiden kanssa. Tammat ja nuoret hevoset ovat alttiimpia RER-syndroomalle. Hevosen geneettinen alttius lannehalvaukselle voidaan todeta jouhista tehtävästä näytteestä, mutta usein potilaista otetaan myös lihaksen koepala, jossa arvioidaan paitsi sairautta, myös lihaksen vaurioita.
Muita altistavia tekijöitä ovat matala seleeni- ja E-vitamiinitaso tai elektrolyyttihäiriöt (matkaratsastushevoset). Yksittäistapauksissa lannehalvaus on trauman, nukutuksen tai esim. karsinaan kiinnijäämisen seurausta. Lisäksi on olemassa harvinaisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa lihasvaurioita tai sen tyyppisiä oireita; näistä tunnetuin lienee hyperkaleminen periodinen paralyysi, joka kulkee quarter-hevosilla Impressive-orilinjassa.
Akuutista lihasvauriosta kärsivät hevoset kävelevät usein jäykästi, toisinaan niiden kipuoireet voi sekoittaa ähkyoireisiin. Toisin kuin ähkykipu, lannehalvausoireet ilmenevät usein liikunnan aikana. Yksinkertaisin lihasvaurion diagnoosi tehdään verinäytteellä; lihasarvot ASAT (aspartaatti aminotransferaasi) ja CK (kreatiinikinaasi) kohoavat, CK kohoaa jo tunneissa akuutin episodin jälkeen. Vähäoireinen lihasongelmainen hevonen voidaan testata usein liikuntatestillä, jonka jälkeen tarkistetaan mahdollinen CK:n nousu.
Epätyypillinen lannehalvaus
Aiemmasta poiketen hevosella tunnetaan tietyn tyyppinen lannehalvaus, josta hengissä selviäminen on epätodennäköistä, vaikka tehohoito aloitettaisiin heti oireiden alettua. Tunnetuista potilastapauksista n. 70 % ei ole selvinnyt. Ongelman aiheuttajaksi Euroopassa on diagnosoitu acer pseudoplatanus, eli vuorivaahtera, jota ei luontaisesti Suomessa kasva. Sen aiheuttamat kuolemaan johtaneet lannehalvaukset ovat yleisimpiä kosteina syksyinä, mahdollisesti johtuen siitä että laitumella ei ole enää muuta syötävää. Pohjois-Amerikassa saman taudin aiheuttaa eri kasvi, jossa kuitenkin on sama myrkky. Suomalaisissa vaahteroissa ei tiettävästi ole lannehalvausta aiheuttavaa ainetta. Nuoret hevoset voivat olla taudille alttiimpia. Hoito on sama kuin muissakin lannehalvauksissa, joskin enemmän tehohoitotyyppistä, jos hevosen vain pystyy siirtämään sairaalaan.
Hoito ja kuntoutus
Akuutin lannehalvauksen ensisijainen hoito on karsinalepo ja kipulääkitys. Mikäli vauriot ovat suuret, hevonen voi tarvita nesteytystä useampia päiviä, jotta munuaiset eivät vaurioidu niiden läpi kulkevasta lihaksista vapautuneesta myoglobiinista. Virtsanäytteillä voidaan seurata eritetyn myoglobiinin määrää. Virtsa muuttuu tummaksi kun myoglobiinia on virtsassa paljon. Vakavissa tapauksissa lannehalvauspotilas joudutaan siirtämään sairaalaan, vaikka kuljetus aiheuttaa jonkin verran lisävaurioita ja kipua. Useimmat hevoset toipuvat lannehalvauksesta, mutta jos sairas hevonen on makaava eikä pääse ylös, on sen ennuste selviämiseen huono.
Akuutin lannehalvausepisodin jälkeen erityisesti polysakkaridien kertymäsairautta sairastavilla hevosella lihasarvojen normalisoituminen voi kestää hyvin pitkään ja lihasarvot voivat jäädä pysyväsi hieman koholle. Lihasarvojen laskua viitearvoihin ei nykysuosituksen mukaan kannata odottaa, vaan liikunnan aloitus tehdään hevosen oireiden (lihasjäykkyys) perusteella. Pitkä lepojakso voi olla jopa haitallinen lannehalvausepisodin jälkeen, sillä pitkän lepojakson jälkeen lihaskipujaksojen uusiutuminen on todennäköisempää. Lihaskivun helpotettua hevoselle suositellaan tarhausta. Kesäaikaan laidunnus on hyvä vaihtoehto.
Liikunnan aloitus akuutin lannehalvausepisodin jälkeen tehdään asteittain. Liikunnan alkaessa hevosen olisi hyvä olla tottunut jo uuteen rehustukseen, jos ruokintaa on jouduttu muuttamaan. Useimmiten kuntoutusohjelma tehdään neljän viikon aikana eläinlääkärin hevoselle suunnittelemalla ohjelmalla, jossa liikunnan määrää ja intensiteettiä vähitellen lisätään.
Ennaltaehkäisy
Sairautta hoidetaan mukauttamalla hevosen liikuntaa ja ruokintaa. Sairaus on usein perinnöllinen, joten taipumus lannehalvauksille säilyy, mutta muutoksilla pyritään vähentämään akuutin lannehalvauksen syntymistodennäköisyyttä, jotta hevonen voi elää normaalielämää. Liikunnan kesto on tärkeämpää kuin sen intensiteetti -liikunnan tulisi olla päivittäistä, PSSM hevosilla jo 10 minuutin päivittäinen liikunta ennaltaehkäisee lannehalvauksen uusiutumista. Lepopäiviä tulee välttää.
Rasvaruokinta vähentää tutkitusti lihasongelmia hevosilla ja rasvalla pyritään korvaamaan rehun tärkkelystä (esim. vilja). Hevoselle voidaan antaa jopa 5dl ruokaöljyä vuorokaudessa (5dl vastaa kahta kiloa kauraa energiamäärältään). Öljy voi olla rypsiöljyä tai muuta kasvisöljyä. Öljyn antaminen kannattaa aloittaa esim. antamalla aluksi 1dl kahdesti vuorokaudessa ja lisäämällä määrää muutaman päivän välein 0,5dl kerrallaan täyteen annokseen saakka. Hevosen elimistölle menee reilu kuukausi sopeutua lisääntyneeseen rasvaan rehussa ja vasta sitten se saa kunnolla rasvan energian hyödynnettyä. Öljyn voi sekoittaa esim. leseeseen. Öljyn kanssa annetaan E-vitamiinilisä, mikäli öljyssä ei sitä ole. E-vitamiini- ja seleenilisä voivat muutenkin ehkäistä lihasoireita, joskaan niitä ei saa yliannostella hevoselle.