Ähky voi aiheutua monesta eri syystä. Tutkimusten ja seurannan avulla on kyetty tunnistamaan ähkyn yhteys esim. talli- ja tarhausoloihin, ravinnon- ja vedensaantiin, stressiin ja liikuntaan (yleisesti hevosen pitoon liittyvät asiat eli 'management') sekä rotuun, ikään ja sukupuoleen (hevosesta itsestään johtuvat syyt).
Hevosen luontainen käyttäytyminen liittyy laumaan ja vapaana kulkemiseen. Luonnon olosuhteissa vapaana liikkuva hevonen syö ja kulkee suurimman osan vuorokaudesta. Sen ruoansulatuskanava, mahalaukku ja suolisto, ovat rakentuneet jatkuvaan rehun 'vastaanottoon' ja sulatukseen. Myös rehun muutokset tapahtuvat luonnossa vähitellen; vapaana ollessaan ja hevosen itse hankkiessa ravintonsa ruokinnan muutokset tapahtuvat hitaasti sekä keväällä vihreään rehuun että syksyllä kuivaan rehuun siirryttäessä.
Muutama hevosen ruoansulatuskanavan erityispiirre: Hevosen mahalaukku on pieni (vain n. 10-15 litraa) ja sen seinämä erittää rehun sulatukseen tarkoitettua suolahappoa koko ajan. Jos mahalaukku on kauan tyhjillään, erittyvä suolahappo ärsyttää mahalaukun seinämää aiheuttaen sinne mahahaavoja. Tutkimusten mukaan mahahaava voidaan aikaansaada helposti paastottamalla hevosta.
Paras ehkäisykeino
Säännöllinen useita kertoja tapahtuva ruokinta onkin mahahaavan ja suolistohäiröiden paras ehkäisykeino. Suoliston hyvinvointi on yhtälailla riippuvainen säännöllisestä ruokinnasta ja liikunnasta. Ruokinnan tulisi olla säännöllistä, useita kertoja päivässä tapahtuvaa ja kaikki rehumuutokset ja siirtymät rehusta toiseen tulisi tapahtua vähitellen, totuttaen hevosen suolistoa vähitellen näihin muutoksiin. Suuressa amerikkalaisessa ähkytutkimuksessa, jossa 1500 hevosta seurattiin useamman vuoden ajan, tärkein syy hevosen ähkylle oli 'change in management' eli hevosen hoidossa, ruokinnassa tai liikunnassa, oli tapahtunut muutoksia: jopa rehuerän muutos tai väkirehun laadun muuttuminen oli laukaiseva tekijä ähkyoireille.
Ähkytyypit
Yleisimmät hevosen ähkyjen tyypit ovat TUKOS (obstruktio) kuten ummetus ja hiekka ja/tai ASENNONMUUTOS – yleisimmin paksusuolessa. Vakavampia ja rajumpi oireisia ovat suolen KIERTYMÄT kuten ohutsuolen tai paksusuolen kierre sekä sisäiset/ulkoiset TYRÄT, jolloin yleensä ohutsuoli tunkeutuu vatsaontelossa olevaan aukkoon tai esim. orilla nivusaukkoon kiertyen ja kuroutuen sinne, jolloin myös suolen verenkierto tukkeutuu ja tila on vakava kun suoli kuolioituu. Hevoset ilmentävät kipua eri tavoin ja yksilöllisesti. Yleisesti, mitä ankarampi kipu on, sen vakavampi ähkytila yleensä on.
Ensimmäinen kysymys hevosen saadessa ähkyn on – MILLAISET OVAT HEVOSEN OIREET? Terve maalaisjärki on oiva apu arvioinnissa. Tukos ja ummetus oireilevat alussa yleensä lievästi ja kipu syntyy vähitellen, kun tukoksen etupuolelle kertyy kaasua ja nesteitä, jotka laajentavat suolta. Tila voi pitkittyessään johtaa esim. paksusuolen asennonmuutoksiin, jotka ovat hevosella hyvin yleisiä ähkyjen syitä.
Hoitoon 24 tunnissa
Tyypillisiä lievän ähkyn oireita ovat: hevonen ei syö, se voi käydä makuulle ja makailla kyljellään, kävellä karsinassa ja katsella kylkiään, potkia mahansa alle tai yrittää piehtaroidakin. Suolen kiertymät ja kuroutumat aiheuttavat yleensä vakavammat ja jopa hallitsemattomat kipuoireet. Hevonen on todella kipeä ja tuskainen, se voi hikoilla ja heittäytyä väkisin makuulle yrittäen helpottaa kipuaan. Tällainen hevonen tulee tutkia ja lääkitä eläinlääkärin toimesta mahdollisimman pian ja/tai lähettää heti klinikalle, jos hevosen kuljettaminen on mahdollista ja sille turvallista. Eläinsuojelulaki tulee tällöin huomioida.
Joskus hevonen löydetään aamulla karsinasta totisena, ja sen kehossa on merkkejä ankarasta piehtaroinnista yön aikana – ihovauriot silmäkulmissa ja ulkonevissa ruumiinosissa kertovat siitä. Myös tällainen hevonen on ehdottomasti tutkittava HETI. Ähkyn aikarajana pidetään yleisesti maksimissaan 24 TUNTIA, eli asiantunteva tutkimus ja hoito on saatava tehtyä ellei ähky ole lauennut.
Älä anna ähkyhevosen nähdä toista auringonlaskua
Kun oireet alkavat
Miten toimia kun oireet ilmenevät? Hevosen kipukäyttäytyminen ja sen tyyppi on hyvä huomioida. Kuitenkaan itseään ei saa vaarantaa hevosen oireillessa. Mikäli mahdollista, omistaja voi mitata hevosen lämmön peräsuolesta sekä sydämen lyöntitiheyden (alaleuasta keskeltä leukaperää tai vuohisen takasisäsivulla olevasta valtimosta tunnustellen). Omistaja voi myös kuunnella - kuuluvatko suolistoäänet - painamalla korvansa vatsaonteloa vasten molemmin puolin hevosta – mutta varoen ja huomioiden hevosen kiputilan.
Ulosteen määrä ja laatu on hyvä myös huomioida. Hevosen kävelyttämisestä ja piehtaroinnin estämisestä ähkyn aikana on monta eri mielipidettä. Itse olen aina suositellut hevosen kävelyttämistä – mieluiten vielä jos on mahdollisuus ylä- ja alamäkeen - tämä voi edesauttaa suoliston toimintaa ja antaa omistajalle mahdollisuuden tarkkailla kipuoireita eläinlääkäriä odotellessa. Piehtarointia ei voida estää, jos hevonen väkisin menee makuulle, mutta se voi johtaa paksusuolen asennonmuutoksiin, mutta toisaalta myös laukaista niitä.
Milloin on leikattava?
Ratkaiseva kysymys on, onko ähkytila ohimenevä, onko se hoidettavissa lääkkeillä vai tarvitaanko leikkaushoitoa. Suuri osa ähkyistä laukeaa joko itsestään tai lääkinnällisillä hoidoilla ja vain noin 5% ähkyhevosista päätyy leikkauspöydälle. Ähkyn yleisyydestä huolimatta ähkykuolleisuuskin on hevosilla vain alle 7% luokkaa. Eläinlääkärin on hyvä tutkia hevonen, jos sen oireet eivät häviä parissa kolmessa tunnissa. Hevosen yleistila arvioidaan ja ähkyn syy – onko se ohutsuoli- vai paksusuoliperäinen – pyritään selvittämään. Ultraäänitutkimus on nykyisin hyvä apukeino suolen liikkeiden selvittämisessä. Usein ohutsuoliperäisessä ähkyssä mahalaukku täyttyy eikä hevonen pysty oksentamaan kuin poikkeustapauksissa - siksi nenänieluletkun avulla voidaan estää mahalaukun repeäminen.
Jos hevosen tila vaatii leikkaushoitoa, olisi päätös optimaalista tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos hevonen on vakuutettu, omistajan tulee olla selvillä vakuutusehdoista, sillä jotkut vakuutukset edellyttävät ähkyn leikkausta, jos tila sitä vaatii. Leikkaushoito on kallista ja erityisesti siihen kohdistuu myös suuri jälkihoidon ja komplikaatioiden riski kuten neste- ja tehohoidon suuri tarve, suolen toimimattomuus (ileus), haavatulehdus jne. Leikkauksen kustannukset kallistuvat, jos komplikaatioita ilmenee.