Apua hevosen kesävaivoihin

Kesä on hevosen ja omistajan parasta aikaa yhdessä. Paitsi kilpailukauden riemut, on useimmilla hevosilla myös laiduntamismahdollisuus. Kesä ei aina ole kuitenkaan pelkkää riemua, tässä muutama asia, joita omistajan kannattaa pitää mielessä

Kesäihottuma 

Kesäihottuma lienee kesäongelmista yleisin ja tunnetuin. Ihottumaa aiheuttavat polttiaiset ja hevosten yliherkkyysreaktio niille. Tämä ei aiheuta ihovaurioita, vaan voimakkaan kutinan, jolloin hevonen raapii ihonsa rikki. Pahimmillaan vauriot ovat syviä, ja niihin kehittyy vielä lisäksi bakteeri-infektio. Markkinoilla on useita valmisteita rehuista rasvoihin, joiden luvataan auttavan kesäihottumaan. Monet valmisteet voivatkin tuoda apua yksittäiselle hevoselle, todennäköisempää kuitenkin on, että hevosen perushoitoon kiinnitetään samalla enemmän huomiota.  

Paras hoito on ennaltaehkäisy: hyvät loimet ja hyönteiskarkotteet sekä seisovan veden välttäminen hevosten laitumella, jolloin hyönteiset eivät voi hyödyntää sitä. Useimmatculicoides-lajit ovat eniten liikkeellä auringon nousun ja laskun aikaan, jolloin hevonen kannattaa pitää sisällä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin lajeihin. Voimakkaasti oireilevat hevoset saattavat tarvita lääkityksen sekä paikallisesti että yleisesti allergian rauhoittamiseen, jolloin kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin. Akuuttiin oireiluun määrätään yleensä kortisoni-lääkitys, jolla saadaan kutina hetkeksi pois, ja tilanne rauhoittumaan. Osa potilashevosista on saanut avun siedätyshoidosta. Tuloksia saadaan kuitenkin vasta noin puolen vuoden hoidon jälkeen, joten se kannattaa aloittaa ajoissa ennen kesää.

Aurinkoallergia ja palaminen 

Aurinko voi polttaa myös hevosen ihon aivan kuten ihmisellä. Erityisesti vaaleat hevoset ovat riskiryhmä. Palaminen on kuitenkin melko harvinaista Suomessa. Sen sijaan joka kesä tavataan hevosia, jotka ovat jonkin altistavan tekijän vuoksi, esim. tietyt lääkkeet, kemikaalit ja kasvit, ovat yliherkkiä auringonvalolle. Vauriot ovat yleensä huomattavasti pahempia kuin tavallisen palamisen jälkeen. Selkeimmin muutokset näkyvät valkoisilla alueilla, koko iho voi alkaa kuolioitua ja kuoriutua pois. Lievästikin oireileva hevonen tulisi tutkituttaa eläinlääkärillä, sillä osa tapauksista liittyy maksan toimintahäiriöihin. Ensiapuna hevonen pidetään pois auringosta, jotta enimmät vauriot vältetään. Tämän jälkeen hoidetaan haavoja ja vaurioita eläinlääkärin ohjeiden mukaan, jokainen hevonen täytyy arvioida yksilönä.

SPARAO eli “kesäpuhkuri” 

Kirjainhirviö on lyhennelmä syndroomasta ”Summer pasture associated recurrent airway obstruction”, jolle ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Useimmilla hevosilla yliherkkyyteen liittyvät hengitysoireet ilmenevät talvella, kuivan heinän ja sisällä pidon yhteydessä. Toisilla yksilöillä esiintyy kuitenkin täysin vastaavat oireet mutta vain kesällä. Todennäköisimmin syynä on yliherkkyys siitepölyille tai tietyille kasveille. Tutkimukset ja hoito ovat sama kuin talvella esiintyvässä muodossa.

Kesähaavat  

Kesähaavalla  tarkoitetaan erittäin huonosti paranevaa haavaa, joka on infektoitunut hevosen mahamadon (Habronema) toukilla. Tavallisesta haavasta sen erottaa hoitoon vastaamattomuus; suurin osa normaalihaavoista paranee melko nopeasti, toukkien asuttamat usein vasta syksyllä. Toukat voivat siirtyä hevoseen kärpästen mukana. Yleensä ne eivät kuitenkaan läpäise tervettä ihoa, vaan asettuvat ihovaurion kohdalle. Jos epäilet, että haava ei ole eikä parane normaalisti, ota yhteys eläinlääkäriin. 

Myrkkykasvit  

Suomessa on melko vähän hevoselle myrkyllisiä kasveja, mutta alkaloideja sisältäviä, maksalle vaarallisia kasveja, kuten jaakonvillakko (Senecio jacobae) ja muita saman ryhmän (senecio spp) kasveja on puutarhakasveina. Myrkytysoireet tulevat vasta viikkojen kuluessa eikä tilaa voida parantaa.  Useimmiten hevonen ei kuitenkaan syö myrkkykasveja, jos sillä on tarpeeksi muuta ravintoa.

Kaviokuume 

Laidun on hevosen parasta ravintoa, mutta ei enää sovi kaikille. Metabolisen oireyhtymän pahin ilmenemismuoto on kaviokuume. Jotta se pystytään välttämään, ei riskiryhmän hevosille/poneille tulisi syöttää laidunruohoa lainkaan. Mikäli hevosella on kaviokuumeoireita, ota se heti laitumelta pois ja ruoki pelkällä kuivalla heinällä.

Kesäihottuma 

Kesäihottuma lienee kesäongelmista yleisin ja tunnetuin. Ihottumaa aiheuttavat polttiaiset ja hevosten yliherkkyysreaktio niille. Tämä ei aiheuta ihovaurioita, vaan voimakkaan kutinan, jolloin hevonen raapii ihonsa rikki. Pahimmillaan vauriot ovat syviä, ja niihin kehittyy vielä lisäksi bakteeri-infektio. Markkinoilla on useita valmisteita rehuista rasvoihin, joiden luvataan auttavan kesäihottumaan. Monet valmisteet voivatkin tuoda apua yksittäiselle hevoselle, todennäköisempää kuitenkin on, että hevosen perushoitoon kiinnitetään samalla enemmän huomiota.  

Paras hoito on ennaltaehkäisy: hyvät loimet ja hyönteiskarkotteet sekä seisovan veden välttäminen hevosten laitumella, jolloin hyönteiset eivät voi hyödyntää sitä. Useimmatculicoides-lajit ovat eniten liikkeellä auringon nousun ja laskun aikaan, jolloin hevonen kannattaa pitää sisällä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin lajeihin. Voimakkaasti oireilevat hevoset saattavat tarvita lääkityksen sekä paikallisesti että yleisesti allergian rauhoittamiseen, jolloin kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin. Akuuttiin oireiluun määrätään yleensä kortisoni-lääkitys, jolla saadaan kutina hetkeksi pois, ja tilanne rauhoittumaan. Osa potilashevosista on saanut avun siedätyshoidosta. Tuloksia saadaan kuitenkin vasta noin puolen vuoden hoidon jälkeen, joten se kannattaa aloittaa ajoissa ennen kesää.

Aurinkoallergia ja palaminen 

Aurinko voi polttaa myös hevosen ihon aivan kuten ihmisellä. Erityisesti vaaleat hevoset ovat riskiryhmä. Palaminen on kuitenkin melko harvinaista Suomessa. Sen sijaan joka kesä tavataan hevosia, jotka ovat jonkin altistavan tekijän vuoksi, esim. tietyt lääkkeet, kemikaalit ja kasvit, ovat yliherkkiä auringonvalolle. Vauriot ovat yleensä huomattavasti pahempia kuin tavallisen palamisen jälkeen. Selkeimmin muutokset näkyvät valkoisilla alueilla, koko iho voi alkaa kuolioitua ja kuoriutua pois. Lievästikin oireileva hevonen tulisi tutkituttaa eläinlääkärillä, sillä osa tapauksista liittyy maksan toimintahäiriöihin. Ensiapuna hevonen pidetään pois auringosta, jotta enimmät vauriot vältetään. Tämän jälkeen hoidetaan haavoja ja vaurioita eläinlääkärin ohjeiden mukaan, jokainen hevonen täytyy arvioida yksilönä.

SPARAO eli “kesäpuhkuri” 

Kirjainhirviö on lyhennelmä syndroomasta ”Summer pasture associated recurrent airway obstruction”, jolle ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Useimmilla hevosilla yliherkkyyteen liittyvät hengitysoireet ilmenevät talvella, kuivan heinän ja sisällä pidon yhteydessä. Toisilla yksilöillä esiintyy kuitenkin täysin vastaavat oireet mutta vain kesällä. Todennäköisimmin syynä on yliherkkyys siitepölyille tai tietyille kasveille. Tutkimukset ja hoito ovat sama kuin talvella esiintyvässä muodossa.

Kesähaavat  

Kesähaavalla  tarkoitetaan erittäin huonosti paranevaa haavaa, joka on infektoitunut hevosen mahamadon (Habronema) toukilla. Tavallisesta haavasta sen erottaa hoitoon vastaamattomuus; suurin osa normaalihaavoista paranee melko nopeasti, toukkien asuttamat usein vasta syksyllä. Toukat voivat siirtyä hevoseen kärpästen mukana. Yleensä ne eivät kuitenkaan läpäise tervettä ihoa, vaan asettuvat ihovaurion kohdalle. Jos epäilet, että haava ei ole eikä parane normaalisti, ota yhteys eläinlääkäriin. 

Myrkkykasvit  

Suomessa on melko vähän hevoselle myrkyllisiä kasveja, mutta alkaloideja sisältäviä, maksalle vaarallisia kasveja, kuten jaakonvillakko (Senecio jacobae) ja muita saman ryhmän (senecio spp) kasveja on puutarhakasveina. Myrkytysoireet tulevat vasta viikkojen kuluessa eikä tilaa voida parantaa.  Useimmiten hevonen ei kuitenkaan syö myrkkykasveja, jos sillä on tarpeeksi muuta ravintoa.

Kaviokuume 

Laidun on hevosen parasta ravintoa, mutta ei enää sovi kaikille. Metabolisen oireyhtymän pahin ilmenemismuoto on kaviokuume. Jotta se pystytään välttämään, ei riskiryhmän hevosille/poneille tulisi syöttää laidunruohoa lainkaan. Mikäli hevosella on kaviokuumeoireita, ota se heti laitumelta pois ja ruoki pelkällä kuivalla heinällä.

Kesäihottuma 

Kesäihottuma lienee kesäongelmista yleisin ja tunnetuin. Ihottumaa aiheuttavat polttiaiset ja hevosten yliherkkyysreaktio niille. Tämä ei aiheuta ihovaurioita, vaan voimakkaan kutinan, jolloin hevonen raapii ihonsa rikki. Pahimmillaan vauriot ovat syviä, ja niihin kehittyy vielä lisäksi bakteeri-infektio. Markkinoilla on useita valmisteita rehuista rasvoihin, joiden luvataan auttavan kesäihottumaan. Monet valmisteet voivatkin tuoda apua yksittäiselle hevoselle, todennäköisempää kuitenkin on, että hevosen perushoitoon kiinnitetään samalla enemmän huomiota.  

Paras hoito on ennaltaehkäisy: hyvät loimet ja hyönteiskarkotteet sekä seisovan veden välttäminen hevosten laitumella, jolloin hyönteiset eivät voi hyödyntää sitä. Useimmatculicoides-lajit ovat eniten liikkeellä auringon nousun ja laskun aikaan, jolloin hevonen kannattaa pitää sisällä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin lajeihin. Voimakkaasti oireilevat hevoset saattavat tarvita lääkityksen sekä paikallisesti että yleisesti allergian rauhoittamiseen, jolloin kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin. Akuuttiin oireiluun määrätään yleensä kortisoni-lääkitys, jolla saadaan kutina hetkeksi pois, ja tilanne rauhoittumaan. Osa potilashevosista on saanut avun siedätyshoidosta. Tuloksia saadaan kuitenkin vasta noin puolen vuoden hoidon jälkeen, joten se kannattaa aloittaa ajoissa ennen kesää.

Aurinkoallergia ja palaminen 

Aurinko voi polttaa myös hevosen ihon aivan kuten ihmisellä. Erityisesti vaaleat hevoset ovat riskiryhmä. Palaminen on kuitenkin melko harvinaista Suomessa. Sen sijaan joka kesä tavataan hevosia, jotka ovat jonkin altistavan tekijän vuoksi, esim. tietyt lääkkeet, kemikaalit ja kasvit, ovat yliherkkiä auringonvalolle. Vauriot ovat yleensä huomattavasti pahempia kuin tavallisen palamisen jälkeen. Selkeimmin muutokset näkyvät valkoisilla alueilla, koko iho voi alkaa kuolioitua ja kuoriutua pois. Lievästikin oireileva hevonen tulisi tutkituttaa eläinlääkärillä, sillä osa tapauksista liittyy maksan toimintahäiriöihin. Ensiapuna hevonen pidetään pois auringosta, jotta enimmät vauriot vältetään. Tämän jälkeen hoidetaan haavoja ja vaurioita eläinlääkärin ohjeiden mukaan, jokainen hevonen täytyy arvioida yksilönä.

SPARAO eli “kesäpuhkuri” 

Kirjainhirviö on lyhennelmä syndroomasta ”Summer pasture associated recurrent airway obstruction”, jolle ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Useimmilla hevosilla yliherkkyyteen liittyvät hengitysoireet ilmenevät talvella, kuivan heinän ja sisällä pidon yhteydessä. Toisilla yksilöillä esiintyy kuitenkin täysin vastaavat oireet mutta vain kesällä. Todennäköisimmin syynä on yliherkkyys siitepölyille tai tietyille kasveille. Tutkimukset ja hoito ovat sama kuin talvella esiintyvässä muodossa.

Kesähaavat  

Kesähaavalla  tarkoitetaan erittäin huonosti paranevaa haavaa, joka on infektoitunut hevosen mahamadon (Habronema) toukilla. Tavallisesta haavasta sen erottaa hoitoon vastaamattomuus; suurin osa normaalihaavoista paranee melko nopeasti, toukkien asuttamat usein vasta syksyllä. Toukat voivat siirtyä hevoseen kärpästen mukana. Yleensä ne eivät kuitenkaan läpäise tervettä ihoa, vaan asettuvat ihovaurion kohdalle. Jos epäilet, että haava ei ole eikä parane normaalisti, ota yhteys eläinlääkäriin. 

Myrkkykasvit  

Suomessa on melko vähän hevoselle myrkyllisiä kasveja, mutta alkaloideja sisältäviä, maksalle vaarallisia kasveja, kuten jaakonvillakko (Senecio jacobae) ja muita saman ryhmän (senecio spp) kasveja on puutarhakasveina. Myrkytysoireet tulevat vasta viikkojen kuluessa eikä tilaa voida parantaa.  Useimmiten hevonen ei kuitenkaan syö myrkkykasveja, jos sillä on tarpeeksi muuta ravintoa.

Kaviokuume 

Laidun on hevosen parasta ravintoa, mutta ei enää sovi kaikille. Metabolisen oireyhtymän pahin ilmenemismuoto on kaviokuume. Jotta se pystytään välttämään, ei riskiryhmän hevosille/poneille tulisi syöttää laidunruohoa lainkaan. Mikäli hevosella on kaviokuumeoireita, ota se heti laitumelta pois ja ruoki pelkällä kuivalla heinällä.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Hippos-lehden eläinlääkäripalstalla  3/2012.

Palstan kirjoituksissa käsitellään hevosten hyvinvointiin ja terveydenhoitoon liittyviä kysymyksiä Yliopistollisen hevossairaalan hevoseläinlääkäreiden näkökulmasta.

Kaikki sarjan artikkelit löytyvät tästä linkistä.

Kirjoittaja:

Kati Niinistö, ELL, hevossair.erik.eläinlääkäri, Dipl. ECEIM

Yliopistollinen  hevossairaala