Länsimaissa käytettävä akupunktio myös toteuttaa EBM:n (EBM = evidence based medicine) periaatteita, eli se käyttää hyväkseen tieteeseen perustuvaa todennettua tietoa. Pub Medistä voi lukea yli 24000 tieteellisesti vertaisarvioitua julkaisua, joissa kerrotaan akupunktioista. Myös kliinisistä tutkimuksista ja akupunktiosta voi lukea yli 5300 vertaisarvioitua artikkelia.
Lemmikkieläinten hoitokokeiluja on saatavilla huomattavasti vähemmän, mutta yleisesti ajatellaan, että vaikutusmekanismit toimivat hyvin samankaltaisesti ihmisillä ja esimerkiksi koirilla ja hevosilla, sillä myös tulehduskipulääkkeet ja hermosäryn lääkitykset toimivat samalla tavalla ihmisillä ja näillä eläinlajeilla.
Mitä akupunktiolla suositellaan hoidettavaksi?
Akupunktion terapeuttisten vaikutusten saavuttaminen kivussa perustuu pääasiassa hermojärjestelmän stimulaatioon. Akupunktiopisteitä tutkittaessa on todettu, että akupisteet sijaitsevat yleensä alueilla, joissa ihon sähköinen resistanssi on laskenut: Sekä ihmisellä että koiralla akupisteiden sähköinen resistanssi on huomattavasti alhaisempi (noin 7000–70 000 ohmia) kuin ympäröivän ihon (noin 300 000–2 000 000 ohmia), ja siten pisteitä voi helposti paikantaa niin kutsutulla ohmi-mittarilla.
Akupisteiden seudulla hermosyiden on havaittu olevan tiheämmässä ja kollageenisyiden olevan tiiviimmin järjestäytyneitä ja siitä johtuen neulan poistamiseksi akupisteestä tarvitaan noin 18 % enemmän voimaa verrattuna neulan poistamiseen kontrollipisteestä. Akupunktiopiste on myös histologisesti usein alla olevan kuvan mukainen, eli siinä on laskimo, valtimo ja hermo, joka loppuu hermopäätelevyyn, jota ympyröi sidekudosvaippa (Kuva 1):
Kuva: Histologinen rakenne verisuonien, hermojen ja sidekudoksen muodostamasta kimpusta, joka läpäisee peitinkalvon akupisteen kohdalla. Kimppu, jota ympäröi sidekudoskalvo, muodostuu hermosyykimpusta, verisuonista (valtimo ja laskimo) sekä löysästä sidekudoksesta. Epineurium ympäröi hermojen muodostamaa hermosyykimppua.
Histologinen rakenne verisuonien, hermojen ja sidekudoksen muodostamasta kimpusta, joka läpäisee peitinkalvon akupisteen kohdalla. Kimppu, jota ympäröi sidekudoskalvo, muodostuu hermosyykimpusta, verisuonista (valtimo ja laskimo) sekä löysästä sidekudoksesta. Epineurium ympäröi hermojen muodostamaa hermosyykimppua. Kuva lehmän selän akupunktiopisteestä ja muokattu lähteestä Hwang & Egerbacher 2001.
Sympaattisen hermoston aktivaation uskotaan johtuvan akupunktion aiheuttamasta stimulaatiosta hypotalamukseen ja aivorunkoon. Hermojen stimuloiminen akupunktion avulla laskee sympaattista tonusta, jolloin sydämen syke laskee ja verisuonet laajenevat.
Samanaikaisesti parasympaattinen tonus nousee ja tämä saattaakin osaksi selittää akupunktion aiheuttaman rentouttavan vaikutuksen. Kimura ja Hara (2008) tekivät tutkivat akupunktion vaikutusta myös koirien autonomiseen hermostoon. He havaitsivat, että akupunktio edistää ja aktivoi huomattavasti sympaattisen hermoston rytmiä ja toimintaa. Yli 400 toiminnallisessa magneettikuvauksessa (fMRI) on katsottu mitä aivoissa tai esimerkiksi selkäytimessä tapahtuu, kun akupunktiopisteitä stimuloidaan. Näillä kokeilla on mm. osoitettu, että aivojen limbinen järjestelmä sekä hypotalamuksen alue ovat tärkeässä roolissa akupunktion välittämässä kivunlievityksessä, ja todennäköisesti myös hormonien säätelyssä.
Wu ym. (1999), Wang (2008) ym. totesivat, että akupisteiden ST-36 ja LI-4 stimuloiminen johtaa muun muassa hypotalamuksen aktivoitumiseen ja limbisen järjestelmän useamman osan sammumiseen. Nämä kaikki alueet ovat yhteydessä kivun tuntemiseen.