Heinäkuun alun +37C kuumissa tunnelmissa Ljubljanassa järjestettiin kuudes International Sexuality and Social Work Conference. Teemana oli Resilience and Resistance: Reproductive Justice and Sexuality in Social Work eli suomeksi Resilienssi ja vastarinta: reproduktiivinen oikeudenmukaisuus ja seksuaalisuus sosiaalityössä. Tapahtuma järjestettiin sosiaalityön tiedekunnassa Ljubljanan yliopistolla ja Sosiaalityön sateenkaaritutkimuksen verkostosta tapahtumaan osallistui Ilo Söderström ja Emilia Brusila.
Konferenssi kokosi yhteen yli 130 tutkijaa, aktivistia ja sosiaalityön ammattilaista eri puolilta maailmaa. Konferenssi kutsui osallistujia tarkastelemaan, miten sosiaalityön käytännöissä voidaan samanaikaisesti vahvistaa yhteisöjen resilienssiä ja rakentaa vastarintaa syrjiviä rakenteita vastaan. Esitykset ja keskustelut käsittelivät muun muassa queer-näkökulmia sosiaalityössä, intersektionaalisia lähestymistapoja sekä poliitiikkatasolla tarvittavia muutoksia. Tapahtuma toimi tärkeänä muistutuksena siitä, että seksuaalisuus ja sukupuoli ovat erottamaton osa sosiaalityön käytäntöjä ja yhdenvertaisuustyötä.
Prof. Dr. Vesna Leskošek (University of Ljubljana) avasi keynote puheenvuorossaan näkymiä sosiaalityön ja yhteiskunnallisten liikkeiden suhteeseen, erityisesti siihen, miten sosiaalityö voi toimia muutoksen välineenä tilanteissa, joissa valta ja normit rajaavat ihmisten oikeuksia ja osallisuutta. Hänen puheensa haastoi pohtimaan, miten sosiaalityö voi ylittää institutionaaliset rajoitteensa ja tukea sosiaalista oikeudenmukaisuutta käytännön tasolla.
Dr. Judit Takács (Centre of Excellence of Hungarian Academy of Sciences) puolestaan toi esiin tutkimustaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta eri yhteiskunnissa tarkastellen lainsäädännön, poliittisen ilmapiirin ja sosiaalisten asenteiden merkitystä. Hänen esityksensä havainnollisti, miten rakenteelliset tekijät vaikuttavat yksilöiden hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen sekä miten sosiaalityöntekijät voivat olla aktiivisia toimijoita näiden esteiden purkamisessa.
Dr Carmen Yau (Goldsmiths, University of London) toi esityksessään esiin syvästi henkilökohtaisia ja pionäärinoamisia näkökulmia vammaisten oikeuksiin, seksuaaliseen autonomiaan ja seksiin liittyvään vapaaehtoistyöhön. Hän tarkasteli, miten sosiaalinen stigma ja normatiivinen ableismi vaikuttavat vammaisten ihmisten oikeuteen seksuaaliseen itsemääräämiseen ja intiimiin osallisuuteen.
Keskeisessä roolissa Dr Yau korosti sateenkaaritapahtumien saavutettavuutta, liikuvuuden näkökulmasta, mutta myös Quiet pridea Lontoon pridessa. Tämä mahdollistaa muun muassa neuroepätyypilisille ja muutoin ääni- ja sensoriyliherkille henkilöille mahdollisuuden osallistua tapahtumaan inklusiivisemmin. Hän käsitteli myös seksivapaaehtoisuuden merkitystä (sex volunteering services) keinona vahvistaa vammaisten seksuaalista toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta. Yau´n esitys konkretisoi, miten rakenteellinen esteettömyys, inklusiivisuus ja aktiivinen vammaisten kokemusten kuuleminen ovat keskeinen osa sosiaalityön, mutta myös yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämistä.
Keskusteluun nousi myös nykyinen maailmanpoliittinen tilanne Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä sota Ukrainassa ja kansanmurha Gazassa. Osa Yhdysvaltalaisista tutkijoista ei voinut osallistua tapahtumaan seksuaalisuuden ja sukupuolen teemojen parissa työskenteleviin ihmisiin kohdistuvien matkustus- ja osallistumissäännösten vuoksi, mikä havainnollistaa konkreettisesti poliittisten rajoitteiden vaikutusta akateemiseen työyhteisöön. Tutkijat kertoivat kokemuksia siitä, kuinka tutkimusrahoituksia seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevaan tutkimukseen on evätty ja heidän tutkimusaiheensa, mutta myös olemassaolonsa ja turvallisuutensa on uhattuna. Konferenssin alussa Slovenian solidaarisuuteen perustuvan tulevaisuuden ministeri Simon Maljevac puolestaan piti puheenvuoron kaikkien yhteisestä vastuusta Gazan kansanmurhan lopettamiseksi ja vetosi myös Ljubljanan yliopistoon, että se katkaisee institutionaaliset suhteet israelilaisten yliopistojen kanssa.
Osana konferenssia päätimme osallistua LGBT-kaupunkikierrokselle, jonka vetäjinä toimivat pitkän linjan LGBT-aktivistit ja kirjailijat Suzana Tratnik ja Brane Mozentič. Kierros vei meidät matkalle Ljubljanan pre-sosialistisiin ja sosialistisiin aikoihin, jolloin sateenkaarivähemmistöjen oikeuksia alettiin vaatia näkyvimmin -usein vaikeissa ja periksiantamatonta rohkeutta vaativissa olosuhteissa.
Kuljimme paikoissa, joissa kaikki sai alkunsa ja kuulimme tarinoita, jotka kietoutuvat yhteen kaupungin poliittisen ja kulttuurisen historian kanssa. Kierros päättyi Ljubljanan tunnetuimman vaihtoehtokulttuurin keskukseen Metelkovaan, joka syntyi 1990-luvun alussa entisen armeijan kasarmialueen valtauksesta. Vuosien varrella siitä on kasvanut elävä ja monimuotoinen yhteisö, jossa taide ja aktivismi kietoutuvat yhteen. Queer historian näkökulmasta Metelkova on ollut tärkeä turvapaikka ja näkyvä tila sateenkaariyhteisölle.
Pysähdyimme myös nykyisiin LGBTQ+-ystävällisiin klubeihin ja kahviloihin. Erityisesti mieleen jäi queer-baari Pritličje, jolle Ljubljanan kaupunki on vuokrannut tilan historiallisen kaupungintalon kivijalasta, sen jälkeen kun baarin aikaisempaan sijaintiin tehtiin homo- ja transvastainen isku. Nyt baarin yleisötilasta on suora ikkuna keskiaikaisen kaupungintalon juhlasaliin. Kesällä 2025 queer-baari Pritličjen - eli Ljubljanan kaupungintalon - julkisivun ikkunaan oli teipattu iso juliste, jossa luki “Stop arming Israel”, muistuttamassa siitä kuinka yhdenvertaisuuden ja vapauden edistämisen tulee ulottua kaikille yhteiskunnan osa-alueille.
Ljubljanan kaupunki myöntää myös sateenkaarisertifikaattia ansiokkaasta toiminnasta queer-ihmisten yhdenvertaisuuden edistämisessä, ja Ljubljanan yliopiston sosiaalityön tiedekunta oli yhtenä sertifikaatin saajana. Tiedekunta tekee tiivistä opetusyhteistyötä paikallisten queer-järjestöjen, kuten Zavod moja mavrican, kanssa. LGBT-sertifikaatti toivotti konferenssin kävijät tervetulleeksi heti tiedekunnan aulassa näkyvällä kyltillä.
Kun yhteiskunnallisessa ja akateemisessa marginaalissa toimivat sosiaalityön tutkijat, aktivistit ja ammattilaiset kokoontuvat yhteen, syntyi jotain ainutlaatuista: tila, jossa ei tarvitse selittää omaa identiteettiään tai tutkimusaiheen merkitystä. Yhteinen tila mahdollisti sen, että osallistujat saattoivat nähdä toisissaan liittolaisia ja jakaa kokemuksen siitä, miltä tuntuu tehdä tutkimusta, joka usein haastaa normatiivisia rajoja. Tällaisessa ympäristössä moninaisuus ei ollut vain taustatekijä, vaan voimavara. Eri kielistä, kulttuureista ja ammattikäytännöistä kumpuavat näkökulmat rikastuttivat keskustelua ja teki näkyväksi sen, miten erilaiset todellisuudet limittyvät. Marginalisoitujen aiheiden ja vähemmistöön kuuluvien tutkijoiden nostaminen keskiöön käänsi valtasuhteet hetkeksi päälaelleen. Konferenssin ilmapiiri oli voimauttava muistutus siitä, että emme ole yksin.
Ljubljanan kaupunki ja Slovenia tarjosi konferenssille poliittisesti inspiroivan paikan. Kaupungissa queer-ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen vaikutti olevan tärkeä prioriteetti, joka oli näkyvissä katukuvassa ja yliopiston tiloissa. Yhtä lailla näkyvissä oli maan tuomitseva suhtautuminen Gazan kansanmurhaan ja konkreettiset toimet sen lopettamiseksi. Kokonaisuudessaan konferenssi antoi paljon poliittista energiaa. Se toi monin eri tavoin esiin, miten cis-heteronormatiivisuuden purkaminen niin sosiaalityössä kuin kaupunkitilassakin on osa globaalia kamppailua kaikkien yhdenvertaisuuden, vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.