Selvityksen kohteena oli varhaiskasvatus, esiopetus sekä perusopetus toisen asteen siirtymään asti. Hanke toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa ja taustalla oli hallituksen puolivälitarkastelun päätös käynnistää selvitys erityisopetuksen kehittämistarpeista.
Perusopetuksen osalta selvitys jakautui viiden osatavoitteen alle: alueelliset erot tuen tarjonnassa, tuen toteutuspaikka, tehostettua ja erityistä tukea saaneiden oppilaiden toisen asteen siirtymä, valtionosuusjärjestelmän muutos sekä käytössä olevat oppimisen tuen järjestelyt.
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän kantavia perusajatuksia ja oppimisen ja koulunkäynnin tuella ja erityisopetuksella on keskeinen tehtävä sen toteuttamisessa. Hankekokonaisuuden päätavoitteina oli selvittää, a) miten lapsen tai oppilaan oikeus tukeen toteutuu varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa mukaan lukien vaikutukset toisen asteen koulutukseen pääsyyn, b) millainen merkitys tuen toteutuspaikalla on oppilaan oppimiseen ja oppimisasenteisiin sekä c) miten valtionosuusjärjestelmän muutos näkyy tuen toteutumisessa.
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimijoille lähetetyn valtakunnallisen kyselyn vastaajat arvioivat tuen toteutuvan varhaiskasvatuksessa pääosin hyvin. Tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Tulosten valossa jää kuitenkin epäselväksi, onko pedagoginen tuki riittävää myös niille lapsille, jotka tarvitsevat paljon tukea varhaiskasvatussuunnitelman mukaiseen toimintaan osallistumiseen sekä kehitykseen ja oppimiseen. Rakenteellisia tukitoimia tarjotaan kaiken kaikkiaan vain harvoille tukea saaville lapsille, eikä niitä pääsääntöisesti ole mahdollista tarjota nopealla aikataululla. Ohjausjärjestelmän väljyydestä johtuen tukijärjestelyissä esiintyy myös alueellisia eroja.
Perusopetuksen rehtorit kokevat oppimisen ja koulunkäynnin tuen pääsääntöisesti toimivaksi, mutta resursseja ja asiantuntevaa henkilöstöä toivotaan etenkin osa-aikaiseen erityisopetukseen. Tuen tasojen määrittelykriteereissä näyttää esiintyvän jonkin verran alueellisia eroja varsinkin tehostetun tuen osalta.
Valtaosa tehostettua ja erityistä tukea saaneista oppilaista siirtyy muun ikäluokan tapaan toisen asteen opintoihin heti peruskoulun päätyttyä, mutta siirtyminen on edelleen selvästi epävarmempaa kuin muiden oppilaiden.
Tuen toteutuspaikkajärjestelyitä on hyvin monenlaisia. Toteutuspaikka ei käytettävissä olevien aineistojen perusteella suoraan heijastu oppilaiden arviointiaineistoissa osoitettuun osaamiseen. Lisätutkimusta tulisi kuitenkin kohdistaa muun muassa oppilaan koulupäivän aikana vaihtuviin opetusryhmiin, siellä tarjolla oleviin resursseihin sekä todelliseen saatuun tukeen.
Valtionosuusjärjestelmän muutos vuonna 2010 ei ollut yhteydessä kuntien tuen tarjonnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen sijaan esi- ja perusopetuksen laskennallisilla valtionosuuksilla oli lievä yhteys tuen kokonaistarjontaan kunnissa vuosina 2011–2014. Rehtorien kokemus resurssien riittävyydestä vuoden 2018 aineistossa oli kuitenkin vahvasti yhteydessä heidän käsityksiinsä tukijärjestelmän toimivuudesta. Tarkempaa tutkimusta tarvittaisiinkin esimerkiksi resurssien erilaisten jakoperusteiden vaikutuksista käytännön tukijärjestelyihin.
Selvitys:
Mari-Pauliina Vainikainen, Meri Lintuvuori, Maiju Paananen, Mervi Eskelinen, Tanja Kirjavainen, Ninja Hienonen, Markku Jahnukainen, Helena Thuneberg, Mikko Asikainen, Eira Suhonen, Alisa Alijoki, Nina Sajaniemi, Jyrki Reunamo, Hanna-Leena Keskinen & Risto Hotulainen (2018). Oppimisen tuki varhaislapsuudesta toisen asteen siirtymään: tasa-arvon toteutuminen ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 55/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston julkaisuarkisto: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-606-5
Aiheesta muualla:
- Valtioneuvoston kanslian tiedote tutkimuksesta
- Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen tiedote raportin tuloksiin liittyen