Suomalaisen koulujärjestelmän lähtökohta on, että kaikilla oppilailla on oikeus perusopetukseen. Oppilaalla on myös oikeus riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukeen heti tuen tarpeen ilmetessä. Opetuksen yhtenä tavoitteena on turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. Tuore väitöstutkimus tarkastelee tilastoaineiston avulla tuen tarjontaa ja siihen liittyviä alueellisia eroja.
– Tutkimukseni tulokset osoittivat, että tuen tarjonnassa on eroja kuntien ja alueiden välillä, kuten oli myös aiemman erityisopetusjärjestelmän aikana, Lintuvuori sanoo.
Viime aikaisessa uutisoinnissa on tuotu esiin muun muassa erityisluokkien ja pienryhmien raju lakkauttaminen vuoden 2010 jälkeen. Lintuvuoren mukaan tämä ei kuitenkaan ole nähtävissä Tilastokeskuksen keräämistä erityisopetustilastoista, kun niitä tarkastellaan valtakunnallisesta näkökulmasta. Kuntien väliset suuret erot opetuksen toteutuspaikoissa todennäköisesti kuitenkin selittävät koettua tilannetta.
– Myös oppimäärien yksilöllistämisen vaihtelu kuntien välillä oli niin suurta, että oppilaiden yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta tulisi selvittää yksilöllistämisen tarkempaa säätelyä normiohjauksessa, hän jatkaa.
Tilastot paljastavat eroja opetuksen toteutuspaikoissa ja oppimäärien yksilöllistämisessä
– Toisin kuin monissa viime aikaisissa oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvissä keskusteluissa on todettu, erityistä tukea saavien oppilaiden määrän sekä yleisopetuksen ryhmissä opiskelun kasvu ajoittuvat enemmänkin 1990-luvun lopulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle 2010-luvun sijaan, Lintuvuori täsmentää.
Valtakunnallisesti opetuksen toteutuspaikoissa on sen sijaan tapahtunut varsin maltillisia muutoksia oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmän aikana 2011–2016. Kunnittain tarkasteltuna opetuksen toteutuspaikoissa on kuitenkin suuria eroja, ja osa kunnista on myös oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmän aikana järjestellyt tukea uudelleen toteutuspaikan näkökulmasta.
Esimerkiksi vuonna 2016 erityistä tukea saaneista oppilaista 28 prosenttia opiskeli erityisluokilla yleisopetuksen kouluissa. Kunnittainen vaihtelu erityisluokilla opiskelevien erityistä tukea saaneiden oppilaiden osuudessa kuitenkin oli kaikkea välillä 0–77 prosenttia ja yhdentoista suurimmankin kunnan osalta 2–49 prosenttia kunnan erityistä tukea saaneista oppilaista.
Tilastot osoittavat sen, että opetuksen toteutuspaikka ja oppimäärien yksilöllistäminen vaihtelevat hyvin paljon, jolloin oppilaat ovat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.
– Tilastopohjaisessa tutkimuksessa on kuitenkin muistettava, että samaan tilastoluokkaan voi luokittua hyvin erilaista tukea saavia oppilaita, Lintuvuori muistuttaa.
– Erityisopetuksen julkisen tilastoinnin tulisi säilyä vähintäänkin nykyisessä laajuudessaan. Tilastopohjaisen tutkimuksen lisäksi tulisi myös tarkemmin tutkia oppilaiden saamaa todellista tukea ja sitä, mistä kuntien väliset suuret erot oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelyissä johtuvat. Tulisi tutkia, toteutuuko oppilaiden oikeus tukeen asuinpaikasta riippumatta, Lintuvuori summaa.
____
KM Meri Lintuvuori väittelee 23.8.2019 kello 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmän kehitys tilastojen ja normien kuvaamana.” Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Athena-rakennuksessa salissa 302, Siltavuorenpenger 3 A.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Kuorelahti, ja kustoksena professori Markku Jahnukainen.
Väitöskirja on luettavissa e-Thesis-palvelussa.