YESLAB marraskuun kirjoitus - herkkyysmäärityksestä

5.11.2020
Bakteerien herkkyysmääritys on yksi kliinisen mikrobiologian laboratorion tärkeimmistä tehtävistä. Sen tarkoituksena on selvittää valikoitujen mikrobilääkkeiden tehoa potilaalta eristettyjen bakteerikantojen kasvun estämisessä. Herkkyysmääritys ohjaa hoitavaa eläinlääkäriä valitsemaan potilaan hoitoon tehokkaan, mutta mahdollisimman kapeakirjoisen mikrobilääkkeen ja mahdollistaa sairaalahygieenisesti merkittävän mikrobilääkeresistenssin tunnistamisen.

YESLAB:ssa herkkyysmääritys tehdään automaattisesti kaikille kliinisesti merkittäville bakteerilöydöksille. Kliinistä merkittävyyttä arvioidaan muun muassa bakteerin lajin, kasvun määrän ja näytteen esitietojen perusteella.

YESLAB:ssa herkkyysmääritykseen käytetään tavallisesti kiekkodiffuusiomenetelmää. Siinä mikrobilääkkeellä kyllästetty pahvikiekko asetetaan bakteerimaljalle, ja herkkyystulos luetaan kiekon ympärille muodostuvan estovyöhykkeen halkaisijan perusteella. Tulkinta on kategorisesti S (=herkkä), I (=herkkyydeltään heikentynyt) tai R (=vastustuskykyinen). Vakaviin infektioihin voidaan tarvittaessa käyttää myös E-testimenetelmää. Tässä bakteerimaljalle asetetaan liuska, johon on imeytetty gradientti tiettyä mikrobilääkettä. Tuloksena saadaan bakteerikannan MIC-arvo (Minimum Inhibitory Concentration) eli pienin mikrobilääkepitoisuus, joka riittää estämään bakteerin kasvun.

YESLAB:ssa herkkyysmäärityspaneeliin kuuluu bakteerilajista riippuen yleensä 5–12 eri lääkeainetta. Testattavien lääkeaineiden määrä riippuu muun muassa siitä, kuinka yleistä hankittu mikrobilääkeresistenssi on kullakin lajilla. Esimerkiksi stafylokokeilla, joilla hankittu mikrobilääkeresistenssi on melko yleistä, testataan 12 eri lääkeainetta, kun taas enterokokeilla testataan vain viisi eri lääkeainetta. Osa testattavista lääkkeistä on ns. indikaattorilääkkeitä, joiden tulosten perusteella pystytään päättelemään kannan herkkyys myös muille saman ryhmän mikrobilääkkeille.

Herkkyysmäärityspaneeleissa on usein mukana myös sellaisia mikrobilääkkeitä, joita käytetään vain vähän tai ei lainkaan eläinten hoidossa, mutta joille esiintyvä resistenssi voi olla sairaalahygieeninen ongelma. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Enterobacterales-lajien resistenssi kolmannen polven kefalosporiineille (ESBL/AmpC-seulonta), koagulaasipositiivisten stafylokokkien resistenssi oksasilliinille/metisilliinille (MRSA/MRSP-seulonta) ja enterokokkien resistenssi vankomysiinille (VRE-seulonta). Mikäli toteamme sairaalahygieenisesti merkittävää resistenssiä jollain näytteestä eristetyllä bakteerikannalla, ilmoitamme sen asiakkaalle erillisellä kommentilla. Tähän kommenttiin sisältyvät myös ohjeet tartunnan mahdollisesta ilmoittamisvelvollisuudesta ja klinikalle suositeltavista hygieniatoimista.

Lisälukemista

Grönthal, T. (2013). Mitä praktikon tulee tietää herkkyysmäärityksistä? Suomen eläinlääkärilehti, 119(6), 362-365.