Me täällä YESLAB:lla olemme melko hanakoita kommentoimaan näytettä koskevia asioita tutkimuslähetteeseen, mikäli niillä voi arviomme mukaan olla vaikutusta tutkimuksen tulokseen. Usein myös otamme puhelimen käteen ja tiedustelemme teiltä lähettäneiltä tahoilta tarkennuksia esimerkiksi putkien merkintöihin, esitietoihin tai tutkimuspyynnön valintaan. Joskus jopa ikäväksemme joudumme ilmoittamaan, ettei pyytämäänne tutkimusta voi tai kannata tehdä lainkaan esimerkiksi väärän näyteputken vuoksi. Vaikka näiden setviminen voi teille olla työlästä ja harmillistakin kesken kiireisen päivän, niin tarkoituksemme on hyvä. Meillä ja teillä on kuitenkin aina yhteinen päämäärä: tehdä luotettavaa diagnostiikkaa potilaiden hyväksi. Seuraavassa muutamia preanalyyttisia asioita, joihin törmäämme täällä laboratoriossa usein, ja joiden huomioiminen jo siellä klinikalla voisi säästää näiltä ikäviltä ongelmilta.
Ensimmäinen vaihe on oikean tutkimuspyynnön valinta. Kun mietit esimerkiksi, tarvitaanko syvä- vai pintamärkäviljely, ulosteviljely I vai II, virtsaviljely rikastuksella vai ilman, tai seulontapaketti vai yksittäisen resistenttibakteeriryhmän seulonta, tutustu huolellisesti nettisivujemme ohjeistuksiin ja kysy tarvittaessa lisäapua soittamalla tai sähköpostitse!
Kun on päätetty, mistä ja millaiseen viljelyyn mikrobiologinen näyte halutaan ottaa, on hyvä tarkistaa, millaisessa muodossa se tulisi laboratorioon lähettää. Vääränlaiseen näyteastiaan otettuna näytteen oleelliset mikrobit saattavat kuolla joko osittain tai kokonaan, tai vaihtoehtoisesti lisääntyä verrattuna näytteenottotilanteeseen. Voi myös käydä niin, että täysin epäoleelliset mikrobit lisääntyvät näytteessä ja häiritsevät tutkimusvaiheessa tulkintaa. Joihinkin tutkimuspyyntöihin tarvitsemme kaksikin eri tavoin säilytettyä näytettä, tällaisia ovat esimerkiksi ulosteviljelyt. Näissä tikku (mieluiten hiilellinen) on tärkeä erityisesti olosuhdeherkän kampylobakteerin säilymiseen, sen sijaan pelkästä tikusta jää auttamatta liian vähän materiaalia salmonellan rikastamiseen, joten myös vähintään gramman painoinen ulostenokare on tärkeää olla mukana. Hyvin tärkeää on myös ennen näytteenottoa tarkistaa, että kaikkien näytetikkujen ja -ampullien säilyvyyspäivämäärät ovat vielä voimassa ja niitä on säilytetty oikeanlaisissa olosuhteissa, sillä vanhentuneissa tai muuten pilalle menneissä säilytys- ja elatusaineissa näytteen säilyvyys voi vaarantua.
Näytteenottopaikka on usein selkeä, kun epäillään infektiota tietyssä kohdassa. Enemmän päänvaivaa se saattaa aiheuttaa resistenttien bakteerien seulontanäytteitä otettaessa, etenkin pyydettäessä seulontapakettia, jossa tutkitaan sekä MRSA/MRSP että ESBL. Näiden kahden resistenttien bakteerien ryhmän on tutkittu viihtyvän eri paikoissa elimistöä, ja ne myös tutkitaan laboratoriossa kahdella eri menetelmällä. On siis tärkeää, että tikut on otettu oikeista paikoista, ja myös merkitty selkeästi. Ongelmallisiksi osoittautuvat välillä tulkinnat mm. termeistä ”peppu”, ”perä” tai ”peräaukko”, kun emme laboratoriossa tiedä, onko tikku tällöin pyörinyt vain siinä ”pepun” ulkoreunoilla MRSA/MRSP-bakteerien reviirillä vai piipahtanut sisemmäs ”peppuun”, missä ESBL-bakteerit viihtyvät. Selkeä merkintä ensin mainituille on esimerkiksi ”peräaukon ympärys” tai ”perineum”, ja erityisen selkeäksi homma muuttuu, jos tikun kylkeen on lisäksi merkitty vielä tuo maaginen kirjainyhdistelmä ”MRSA/MRSP”. Vastaavasti ESBL-tikkuun voi myös merkitä ”peräsuoli” tai ”ESBL”. Näin kaikille tikuille löytyy laboratoriossa paikkansa, ja tulokset ovat luotettavia.
Kun tikut, ampullit ja putket ovat läpäisseet seulan, ja tiedetään, mistä näyte otetaan, aletaan miettiä näytteenottopaikan puhdistustarvetta. Termi ”pintamärkänäyte” voi kirjaimellisesti tulkittuna johtaa väärin otettuun näytteeseen: kun tutkitaan haavainfektion aiheuttajaa, viljelytikkuun ei nimenomaisesti haluta sitä märkäeritettä, jota rikkoutuneelta alueelta mahdollisesti on vuotanut. Sen sijaan tämä erite pyyhitään ennen näytteenottoa pois keittosuolaliuoksen avulla, ja näyte otetaan sitten tältä vastapuhdistetulta haava- tai ihorikkoalueelta, mistä löytyvät ne todelliset, infektion taustalla olevat pahikset. Mikäli taas haavasta otetaan näyte ainoastaan MRSA/MRSP-seulontaan suu-sierain- ja perineum-tikkujen lisäksi, haava-alueen ihoa ei ole tarpeen puhdistaa. Alkoholi- tai klorheksidiinipuhdistus ennen näytteenottoa on tarpeen, mikäli näyte otetaan punktoimalla ihon läpi (esimerkiksi paise, veriviljely), sillä tällöin ihon pinnan mikrobit halutaan eliminoida näytteestä kokonaan.
Joissakin näytteiden kuljetukseen suunnitelluissa putkissa on valmiina säilöntäainetta, joka on mitoitettu niin, että sekoitussuhde on oikea, kun putkeen täytetään juuri tietty määrä näytettä. Tällaisia ovat esimerkiksi virtsaviljelynäytteille tarkoitetut vakuumiputket. Mikäli näytettä on selvästi vähemmän kuin putken täyttöviivaan asti, säilytysainetta on ylenmäärin suhteessa näytteeseen, minkä johdosta bakteerien kasvu voi estyä ja saadaan siis pahimmassa tapauksessa väärä negatiivinen viljelyvastaus.
Kun näyte on nyt huolellisesti saatu otettua, se tulee tietenkin merkitä asianmukaisesti, eli omistajan nimi, eläimen nimi, näytteenottopäivä ja tutkimuspyyntö kirjataan näyteastiaan. Tämän jälkeen mahdollisimman nopea toimitus laboratorioon on yksi tärkeä preanalyyttinen tekijä, sillä useimmissa kuljetusputkissa monet bakteerit säilyvät vain parhaimmillaankin muutamia vuorokausia. Mikäli potilas ei ole onnistunut sairastumaan juuri optimaalisena ajankohtana, ja edessä on vaikkapa pidempiä pyhiä, voitte aina ottaa yhteyttä laboratorioomme, jolloin saamme ehkä suunniteltua parhaan mahdollisen tavan säilyttää näyte tutkimuskelpoisena.
Ohjeet erilaisten näytetyyppien ottamiseen esivalmisteluineen, näytteiden säilyttämiseen ja lähettämiseen löytyvät myös nettisivuiltamme sekä hakemistomuodossa että kätevänä, tulostettavana posterina. Kiitos että teette kanssamme yhteistyötä luotettavan mikrobiologisen diagnostiikan hyväksi!