Suomalaiset tutkimusmatkailijat ja tutkijat ovat lähestyneet muinaista Lähi-itää muun muassa kielitieteiden, tekstitutkimuksen, antropologian, sosiaalitieteiden ja arkeologian kautta. Näyttelyssä esille nostetut henkilöt ja heidän tarinansa ovat samalla kuvauksia oman aikansa laajemmista teemoista ja 1800-luvulla kasvaneesta kiinnostuksesta muinaista Lähi-itää kohtaan. Tunnettuja suomalaisia Lähi-idän tutkijoita ovat olleet muun muassa nuolenpääkirjoituksiin erikoistunut Karl Fredrik Eneberg sekä islamilaiseen kulttuuriin ja Egyptiin tutkimusmatkoja tehnyt Georg August Wallin. Antropologi Hilma Granqvist puolestaan tutki paikallisten naisten elämää Palestiinassa.
Lähi-idän menneisyyttä on tutkittu Suomessa pitkään. Ahvenanmaalla syntynyt Georg August Wallin oli yksi varhaisimmista ja tunnetuimmista Lähi-idän tutkimusmatkailijoista nykyisen Suomen alueelta. Hän teki 1840-luvulla kolme tutkimusmatkaa Lähi-itään ja vietti siellä yhteensä kuusi vuotta tutkien laajaa aluetta Egyptistä Keski-Aasiaan. Wallin hankki matkoiltaan myös lukuisia esineitä Suomeen. Yksi Wallinin Suomeen lähettämistä esineistä oli muinaisesta Egyptistä peräisin oleva hauta-arkku, jonka Wallin hankki Kairosta vuonna 1848. Lue lisää tästä hauta-arkusta ja muinaisen Lähi-idän hauraasta kulttuuriperinnöstä Esineet kertovat tarinoita-osiossa! Suomeen egyptiläisiä esineitä toivat tutkijoiden lisäksi merenkävijät matkoiltaan.
Kiinnostus Egyptiä ja egyptiläisiä kulttuuriaarteita kohtaan heräsi Euroopassa 1700-luvulla ja kasvoi 1800-luvun aikana tutkimus-ja valloitusretkien myötä. Egypti kiehtoi Eurooppaa niin paljon, että sitä kohtaan tunnettua kiinnostusta kutsutaan egyptomaniaksi. Egyptomania näkyi Suomessa etenkin 1920-1930 -luvuilla, jolloin se vaikutti muun muassa arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, muotiin ja mainontaan. Esimerkiksi eduskuntatalon pääportaiden sivuilla olevissa lehteriyleisön sisäänkäynneissä näkyy egyptiläisen arkkitehtuurin piirteitä. Mika Waltarin kirjoittama romaani Sinuhe egyptiläinen (1945) sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja siitä tuli nopeasti kansainvälinen menestys, joka on käännetty 41 kielelle. Waltarin kirjoituskone on esillä Suomen kansallismuseon perusnäyttelyssä Suomen tarina. Egypti-aiheisilla kuvilla ja nimillä mainostettiin ylellisiä tuotteita, kuten kosmetiikkaa, kankaita, makeisia ja sikareita.
Eurooppalaisten valtava kiinnostus ostaa egyptiläisiä muinaisesineitä johti myös modernien jäljitelmien tuotantoon. Usein kyse ei ollut varsinaisista väärennöksistä, sillä moderni tuotanto oli avoimesti tiedossa. Jäljitelmät tekivät silti kauppansa muistoesineinä, kuten turisteille myytävät jäljennökset nykyäänkin.
Ahatabun hautapiirtokirjoitus
Berliinin steelana tunnettu hautapiirtokirjoitus löytyi Memfisin hautausmaan Sakkaran nekropolilta vuonna 1877. Kalkkikivestä valmistettu steela tuhoutui toisen maailmansodan aikana, mutta sen muotti ja kipsivalos ovat yhä olemassa ja näyttelyssä oleva steela on valmistettu alkuperäisen kipsivaloksen perusteella. Steela on omistettu Ahatabu-nimiselle naiselle ja tämän aviomiehelle Abahille. Ahatabun ja Abahin pojan, Absalin, teettämän muistosteelan piirtokirjoituksen avulla tutkijat ovat voineet tutustua tähän maahanmuuttajanaiseen persialaisajan Egyptissä. Ahatabu oli ilmeisesti juudalaisen siirtolaissotilaan tytär. Steelan kirjoitushetkellä vuonna 482 eaa. persialaiset olivat hallinneet Egyptiä noin 40 vuoden ajan, eli on hyvinkin mahdollista, että Ahatabu oli syntynyt Egyptin ulkopuolella ja tullut sinne lapsena isänsä Adijan mukana. Steelaan on myös kuvattu egyptiläinen kuoleman rituaaleihin tai hautariitteihin liittyvä kohtaus, jossa Tuonelan jumala Osiris istuu valtaistuimellaan tuomitsemassa kuolleita, takanaan jumalattaret Isis tai Hathor sekä Neftys. Jumalhahmojen yläpuolella on siivekäs auringonkiekko. Kuvattuna ovat myös Ahatabu ja Abah, jotka käsiään ojentaen lähestyvät Osirista. Steelassa on piirteitä sekä egyptiläisestä että seemiläisestä tyylistä, ja se sisältää kahdella eri kielellä, egyptiläisillä hieroglyfeillä ja aramealla, kirjoitettua tekstiä.
Syynä kasvavalle innostukselle tutkia muinaisen Lähi-idän menneisyyttä olivat länsimaiden kolonialistiset motiivit, museoiden kehittyminen ja arkeologian ammattimaistuminen. Tutkimusta hallitsivat ranskalaiset ja brittiläiset tutkimusmatkailijat, mutta muut eurooppalaiset seurasivat pian perässä. Varhainen tutkimus kohdistui usein näyttäviin kohteisiin, joilla oli yhteys Raamatun kertomuksiin: Persepoliksen, Nimrudin, Babylonin ja Niniven muinaisten kaupunkien raunioista kaivettiin esille arkeologisia löytöjä, jotka tutkijat veivät kotimaidensa kokoelmiin.
Närpiössä syntynyt tutkija Karl Fredrik Eneberg opiskeli 1860- ja 1870 -luvuilla itämaisia kieliä Helsingissä, Pietarissa, Kielissä ja Leipzigissa. Keisarilliselta Aleksanterin yliopistolta (nyk. Helsingin yliopisto) saamansa stipendin avulla hän opiskeli Pariisissa nuolenpääkirjoitusta sekä akkadia ja sumeria. Eneberg lähti helmikuussa 1876 tutkimusmatkalle kohti Niniveä yhdessä Gilgamesh-eepoksen tulkitsemisesta tunnetun assyriologi George Smithin kanssa. Ninive oli yksi assyrialaisten muinaisista pääkaupungeista joka oli tullut tunnetuksi raamatullisista viittauksista, palatseista sekä nuolenpääkirjoituksista. Eneberg suunnitteli tuovansa Ninivestä muinaisesineitä Helsinkiin tutkittaviksi.
Nuoren tutkijan haave, matka Niniven raunioille, alkoi Lontoosta helmikuussa 1876 kuuluisan assyriologin George Smithin seurueessa. Aleppossa Eneberg erosi Smithin seurueesta ja matkusti suoraan Niniven vieressä sijaitsevaan Mosulin kaupunkiin. Eneberg kirjoitti Mosulissa kärsivänsä päänsärystä, väsymyksestä ja koti-ikävästä. Kirjeissään ohjaajalleen Otto Donnerille hän kuitenkin kuvaa innostuneesti mahdollisuuksia tutkia muinaisen assyrialaisen kulttuurin jäänteitä ja tekstejä:
“Mitä pidempään viivyn täällä, sitä enemmän haluan itsekin järjestää kaivaukset. Siinä on toki haasteensa. Minulta puuttuvat kaksi tärkeää asiaa: viranomaisten lupa sekä rahat.”
Toukokuun puolivälissä Enebergin päiväkirjamerkinnät lyhenivät. Eneberg kertoo polttavasta kuumuudesta ja vierailusta Khorsabadin kaupungissa (muinainen Dur-Sharrukin). Muutamaa päivää myöhemmin, 24.5.1876, vain 35-vuotias Eneberg löytyi huoneestaan kuolleena. Haave kaivauksista ei koskaan toteutunut. Hänet haudattiin Mosulin ulkopuolella olevalle kristilliselle hautausmaalle. Enebergiä kaipaamaan jäi hänen kihlattunsa Minette Munck, joka aavisti Enebergin kohtalon jo päiväkirjamerkinnässään:
“Mitä jos hän on kuollut? Jumala auttakoon minua elämään ilman ystävääni. Oli hän elossa tahi ei, lähetän hänelle suurimmat kiitokseni kaikesta rakkaudesta, joka usein oli väärin ymmärrettyä, mutta joka toi valon elämääni. Siunattu olkoon hän, jota rakastan enemmän kuin ketään muuta maan päällä.”
Minette avioitui myöhemmin Otto Donnerin kanssa. Heidän tunnettu lapsenlapsensa on kirjailija Jörn Donner.
Tarunhohtoinen Ninive - Muinaisen Assyrian pääkaupunki
Muinainen Ninive oli Assyrian imperiumin pääkaupunki ja yksi aikansa suurimmista kaupungeista, joka kuitenkin tuhoutui vuonna 612 eaa. meedialaisten ja babylonialaisten valloituksessa. Ninivestä on kuuluisan kuningas Assurbanipalin aikana kootun kirjastonsa lisäksi löytynyt useita vaikuttavia palatseja, joista esimerkiksi Sanheribin palatsista löytyi kauniisti koristeltuja reliefejä seinäpaneeleista. Palatsien lisäksi Ninivestä löytyi kymmeniä tuhansia tekstitauluja nuolenpääkirjoitusta. Näiden joukossa oli sekä tieteellisiä tekstejä että kaunokirjallisuutta. Nykyään Niniven jäännökset sijaitsevat irakilaisen Mosulin kaupungin laitamilla, Tigris-joen itäisillä rannoilla. Sen sijainti on yhä tunnistettavissa kahdesta kummusta, jotka ovat ihmisen toiminnan tuottamia: Tell Kuyunjik ja Nebi Yunus. Näiden kumpujen päällä aikanaan seisoivat Niniven mahtavat palatsit ja temppelit.
Lähi-itää oli pitkään tutkittu eurooppalaisesta näkökulmasta, ja myös suomalainen Lähi-idän tutkimus on ollut aikoinaan osa oman aikakautensa tutkimusta. Tätä ilmiötä kutsutaan termillä orientalismi. Palestiinalais-amerikkalainen tutkija Edward Saïd käsitteli aihetta laajasti kriittisessä, vuonna 1978 ilmestyneessä teoksessaan Orientalismi. Siinä hän nosti esiin kuinka läntisestä näkökulmasta toteutettu tutkimus ja kuvaaminen esittävät Lähi-idän yhtenäisenä alueena, joka on passiivinen ja muuttumaton vastakohta lännelle. Mielikuva muuttumattomuudesta johti aiemmin usein siihen, että alueen menneisyyttä tulkittiin tutkimalla alueen nyky-yhteiskuntia.
Sipoossa vuonna 1890 syntynyt antropologi Hilma Granqvist lähti 1920-luvulla Palestiinaan tutkimaan Raamatussa kuvattua naisten elämää. Vietettyään alueella jonkun aikaa hän ymmärsi, etteivät alueen nykyiset asukkaat edustaneet raamatullista menneisyyttä, vaan naisten elämää piti tutkia laajemmin heidän omista lähtökohdistaan käsin. Saamastaan kritiikistä huolimatta Granqvist piti kiinni tutkimusnäkökulmastaan ja väitteli tohtoriksi vuonna 1932. Nykyään Granqvistin kehittämää tapaa tutkia vierasta kulttuuria osallistumalla sen arkeen kutsutaan osallistuvaksi havainnoinniksi, ja se on yksi nykyaikaisen antropologian perusmenetelmistä.