Tammojen keinosiemennys voidaan tehdä klinikalla tai tamman kotitallilla. Klinikalla siemennykseen voidaan käyttää oriin tuorespermaa, jolloin oriista kerätään spermaa klinikalla ja tamma siemennetään heti keräyksen jälkeen. Klinikalla onnistuu myös siirtosperman, tiheysgradienttisentrifugoidun sperman tai pakastesperman käyttö. Siemennysannos voidaan lähettää klinikalle toiselta oriasemalta kotimaan siirtona, tai ulkomailta.
"Ongelmatammaksi" kutsutaan tammaa, joka syystä tai toisesta ei tiinehdy, tai jolla on toistuvia alkion varhaiskuolemia tai luomisia. Ongelmatammojen tutkiminen, hoito ja siemennykset ovat erikoisosaamisalaamme, ja klinikalla meidän on mahdollista paneutua huolellisesti tamman hoitoon yksilötasolla.
Tamman tiineystarkastukset tehdään 14-15 tai 15-18 päivää siemennyksestä, sekä ennen 35. päivää. Jos ultraäänitutkimuksissa havaitaan jotain epänormaalia, esimerkiksi alkiorakkulan kasvun suhteen, on usein tarpeen tutkia tammaa useammin.
Sikiön sukupuolen määritys on mahdollista tehdä päivinä 58-72 sekä päivästä 100. lähtien ultraäänitutkimuksen avulla.
Tiineyden seuranta on tärkeää jos tammalla on aiemmissa tiineyksissä ollut alkion varhaiskuolemia, luomisia, istukkatulehdus tai sairas varsa. Näin mahdollinen hoito saadaan aloitettua ajoissa. Tamman tutkimus on tarpeen myös josLopputiineydessä voidaan myös tutkia onko sikiö oikeassa asennossa tamman kohdussa, sillä 9. tiineyskuukaudesta lähtien sikiö ei mahdu enää kääntymään etutilasta perätilaan.
Jos tamma ei tule tiineeksi, sen kohdusta kannattaa ottaa koepala, eli kohtubiopsia. Kohtubiopsiat tutkitaan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osaston laboratoriossa. Kohtubiopsiasta voidaan arvioida kohdun tulehdustilaa sekä kohdun rappeutumismuutoksia, ja sen perusteella annetaan arvio todennäköisyydestä synnyttää elävä varsa. Kohdun tulehdus- ja rappeutumismuutokset voivat aiheuttaa varhaisia alkiokuolemia, mutta myös luomisia tiineyden loppuvaiheessa. Kohtubiopsia voidaan ottaa missä vaiheessa kiimakiertoa tahansa, mutta ei talviaikaan, jolloin hevosen kiimakierrot eivät yleensä ole käynnissä.
Jos epäillään infektiota kohdussa, esimerkiksi jos tamman kohdussa on sameaa nestesisältöä tai tamma ei tule tiineeksi, kannattaa kohdusta ottaa myös bakteeriviljely ja solunäyte.
Tammalla kaksostiineydet ovat melko yleisiä. Niitä esiintyy rodusta riippuen noin 10-20% tiineyksistä. Istukan koko on hevosella kriittinen rajoittava tekijä, eikä istukkaa käytännössä riitä kahdelle sikiölle, vaan suurin osa kaksostiineyksistä johtaa luomiseen tai ennenaikaiseen synnytykseen. Näihin tilanteisiin liittyy paljon komplikaatioita, kuten synnytysvaikeuksia, kohtutulehdus, kaviokuume ja heikkona syntyneiden varsojen vakavia ongelmia. Luomisten ja komplikaatioriskien takia kaksostiineyksien eteneminen pitää estää.
Jos kiimakontrollien yhteydessä havaitaan että tammalla on kaksi (tai useampia) isoa follikkelia, ensimmäinen tiineystarkastus tehdään ennen 16. tiineyspäivää. Jos kohdussa on tällöin kaksi alkiorakkulaa, toinen niistä voidaan rikkoa puristamalla, jolloin tiineys voi jatkua normaalisti. Päivänä 16 alkiorakkulat jäävät paikoilleen kohdun sarveen. Jos alkiorakkulat jäävät vierekkäin, suurimmassa osassa (80-90%) tapauksia toinen alkiorakkula häviää itsestään ensimmäisen kuukauden aikana. Jos alkiorakkulat eivät ole vierekkäin, vaan eri kohdunsarvissa, toinen niistä täytyy rikkoa puristamalla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Käytännössä toinen alkiorakkula pitää saada pois ennen 35. tiineyspäivää. Jos tämä ei onnistu, tiineys keskeytetään ja tamma siemennetään uudestaan.
Jos kaksostiineys on edennyt yli 35 päivän, on alkiorakkulan rikkominen puristamalla vaikeaa tai mahdotonta. Sen sijaan voidaan yrittää alkiorakkulan tyhjentämistä ultraääniohjauksessa emättimen kautta (transvaginaalinen aspiraatio, TVA). Menetelmää voidaan käyttää noin päivinä 30-65, mutta tulokset heikkenevät mitä pidemmälle tiineys etenee. Jos kaksostiineys etenee kahta kuukautta pidemmälle, vaihtoehdot alkavat olla vähissä, ja käytettävät menetelmät kohtalaisen haastavia. Näitä menetelmiä on tarjolla Yliopistollisessa eläinsairaalassa Saaren eläinklinikalla ja/tai Helsingissä.
Sikiön sukupuolen määritys on mahdollista tiineyspäivinä 58-70, sekä noin tiineyspäivästä 100 lähtien, ultraäänitutkimuksella peräsuolen kautta tai vatsanpeitteiden läpi. Tiedosta voi olla hyötyä esim. seuraavan siitoskauden suunnitelmia laadittaessa. Samalla saadaan tietoa tiineyden etenemisestä ja sikiön voinnista, sikiönesteiden ulkonäöstä ja määrästä, sekä istukan tilasta.
Siittiöiden sukupuolilajittelu ennen siemennystä on mahdollista, mutta menetelmää ei toistaiseksi ole käytössä oriin siittiöiden osalta Suomessa. Maailmalla menetelmää käytetään, mutta rajallisesti, sillä oriin siittiöt eivät oikein kestä lajitteluun liittyvää käsittelyä, eivätkä varsinkaan kuljetusta tai pakastusta lajittelun jälkeen. Tästä syystä Suomessa ei tällä hetkellä voida käyttää myöskään ulkomailta tuotua sukupuolilajiteltua spermaa. Tutkimusta tehdään alalla kuitenkin jatkuvasti, joten tilanne saattaa muuttua.
Alkionsiirrossa tamman kohdusta kerätty alkio siirretään toiseen tammaan. Alkionsiirrosta voi olla hyötyä mm. seuraavissa tilanteissa:
Alkionsiirrossa luovuttajatamma siemennetään normaalisti, ja noin viikon kuluttua ovulaatiosta tehdään alkiohuuhtelu. Jos kohdusta löytyy alkio tässä huuhtelussa, se voidaan siirtää vastaanottajatammaan. Vastaanottajaehdokkaina on hyvä olla 2-3 tammaa, jotta kiimojen ajoittamisessa on hyvät mahdollisuudet onnistua. Suomessa ei valitettavasti ole vastaanottajalaumoja joista tammoja voisi helposti valita tarpeen tullen, vaan asiakkaan on itse hankittava vastaanottajat. Autamme tässä niin hyvin kuin pystymme.
Useimmiten alkio siirretään heti vastaanottajatammaan, mutta alkioita on myös mahdollista kuljettaa jäähdytettynä toiseen paikkaan. Näin on mahdollista hyödyntää Keski-Euroopassa toimivia alkionsiirtokeskuksia joissa on runsaasti vastaanottajatammoja. Alkioita on myös mahdollista pakastaa, ja siirtää vastaanottajaan kun sen kiimakierto on sopivassa vaiheessa. Tästä voi olla etua silloin jos useampaa vastaanottajaa on vaikea löytää.
Vuoden 2022 hinnastossa alkiohuuhtelu maksaa 350 e ja alkionsiirto 400 euroa. Hintaan ei sisälly kiimojen ajoituksia, siemennyksiä, lääkityksiä tai hoitopäivämaksuja.
Hevosilla käytetään yhä enenevissä määrin keinollisen lisääntymisen tekniikoita. Varsinainen koeputkihedelmöitys (in vitro fertilization, IVF) ei hevosella toimi, mutta toinen keinohedelmöitysmenetelmä, ICSI (intracytoplasmic sperm injection), toimii melko hyvin ja on maailmalla erittäin suosittu. Hedelmöitystä ICSI:n avulla tehdään Euroopassa vain muutamassa laboratoriossa, mutta niiden palvelut ovat myös meidän suomalaisten ulottuvilla. Ennen ICSI:ä tammasta kerätään munasoluja munasarjoista ultraääniohjauksessa emättimen kautta (ovum pick-up, OPU). Laboratoriossa munasoluja kypsytetään ja kypsyneet munasolut hedelmöitetään. Saadut alkiot voidaan sen jälkeen joko pakastaa ja lähettää vastaanottaja-tamman luokse, tai siirtää heti vastaanottajaan. Noin 50% OPU-kerroista saadaan 1-2 alkiota, jotka pakastetaan, ja siirretään myöhemmin sopivana ajankohtana vastaanottajatammaan.
OPU-ICSI:ä voi kokeilla jos:
OPU-ICSI:n edut:
OPU-ICSI:n haitat:
Suomessa OPU:a tehdään Saaren eläinklinikalla. Munasolut voidaan hedelmöittää ICSI:llä (yleensä pakastespermalla) joko Suomessa tai ulkomailla.
Oriin sperman keräämiseen ja tutkimiseen liittyviä toimenpiteitä Saaren eläinklinikalla:
Oriin siitoskyvyn arviointiin kuuluu oriin yleistutkimus, ulkoisten ja sisäisten sukupuolielinten tutkiminen ja ultraäänitutkimus, kivesten ultraäänitutkimus, sekä kattava spermanlaadun tutkimus. Sperma-analyysiin voidaan sisällyttää erilaisia tutkimuksia tapauksesta riippuen, ja Saaren eläinklinikalla on erittäin hyvät edellytykset ja nykyaikainen laitteisto siittiöiden tutkimiseen.
Perustutkimukseen kuuluu sperman perusarvojen mittaus, kuten tilavuus, siittiötiheys, siittiöiden kokonaismäärä, siittiöiden motiliteetti (liikkuvuus) ja siittiömorfologia (siittiöiden rakenteellisten vikojen tutkiminen). Laajemmissa selvityksissä voidaan määrittää myös siittiöiden elävyys (ns. "viability", eli solukalvojen eheys, jota tutkitaan propidium jodi-värjäyksessä), siittiöiden toimintaan liittyviä tekijöitä (mm. akrosomin toiminta ja DNA:n fragmentaatio), tarkempia motiliteettiparametrejä tietokoneohjatulla motiliteettianalyysillä, sekä siittiöiden säilytyskestävyys erilaisissa laimennusnesteissä.
Tutkimusta varten oriista kerätään spermaa vähintään kaksi kertaa, tunnin välein. Spermanottoa voidaan tehdä Saaren eläinklinikalla, jolloin oriin kokonaistilannetta voidaan arvioida parhaiten. Oriasemien eläinlääkärit voivat myös lähettää oriiden spermanäytteitä tutkittaviksi Saaren eläinklinikalla ennalta sovittuina aikoina. Lähetelomake ja lähetysohjeet saatavana Saaren eläinklinikalta pyydettäessä.
Jos tiinehtyvyydessä tai oriin spermanlaadussa on ongelmia, asia kannattaa yrittää ratkaista. Nykyään on usein mahdollista parantaa tuloksia laboratoriomenetelmien avulla. Oriiden välillä on hyvin paljon yksilövaihtelua, ja siittiöiden käsittelyssä pyritään löytämään oriille parhaiten sopivat menetelmät. Toisaalta niillä oriilla joilla tiineystulokset ovat hyviä, voidaan siemennysannoksia joskus muokata, jolloin tammamäärien rajoittamista ei tarvitse murehtia.
Oriilla saattaa olla esim. runsaasti siittiöiden morfologisia vikoja tai siittiöiden motiliteetti on heikkoa. Nämä kuolleet tai heikot siittiöt voivat häiritä normaalien siittiöiden toimintaa ja heikentää hedelmällisyyttä. Tiineystuloksia voidaan parantaa mm. muuttamalla spermanottoon tai siittiöiden käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä. Siittiöt voivat hyötyä mm. sentrifugoinnista ja seminaaliplasman poistosta ennen jäähdytystä ja säilytystä, voidaan kokeilla erilaisia laimennusnesteitä, tai muuttaa laimennussuhdetta. Tiheyserottelusentrifugoinnilla voidaan valikoida siemennysannokseen vain parhaat, elävät siittiöt, jolloin heikot siittiöt eivät haittaa tiinehtymistä ja tulokset paranevat. Tällä saralla tutkimustyötä tehdään jatkuvasti. Saaren eläinklinikalla pyritään aina pysymään mukana kehityksessä, ja seuraamme tiiviisti alan muutoksia.
Pakastesperman edut ja haitat: Pakastesperman käytössä on etunsa. Oriin kannalta on usein hyödyllistä, että spermaa on mahdollista pakastaa varsinaisen siitoskauden ulkopuolella. Lisäksi siemennysannos voidaan kuljettaa tamman luokse hyvissä ajoin ennen siemennystä, ja tamma voidaan siementää mahdollisimman lähellä ovulaation ajankohtaa. Pakastesperman käyttö mahdollistaa myös kansainvälisen kaupan ja laajentaa tammanomistajan orivalikoimaa. Joillakin oreilla spermanlaatu heikkenee iän myötä, jolloin sperman pakastus hyvissä ajoin voi olla järkevää. Nestetypessä oriin siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä käytännössä ikuisesti.
Pakastesperman haittapuoliin kuuluu se, että joillakin oriilla siittiöt eivät kestä pakastusta, ja tiineystulokset ovat heikompia kuin tuorespermalla. Jos oriin sperma ei täytä laatuvaatimuksia, sitä ei voi pakastaa. Pakastesperma ei myöskään aina sovellu kaikille tammoille. Pakastespermasiemennyksiä ei tehdä tamman kotitallilla, vaan siittolassa tai klinikalla, jotta siemennyksen riittävän tarkka ajoitus on mahdollista.
Pakastus käytännössä:Pakastusta suunnitellessa oriinpitäjän on hyvä miettiä kuinka monta siemennysannosta tarvitaan, ja missä annoksia haluaa jatkossa säilyttää. Yhtä siemennettävää tammaa varten kannattaa varata kolme siemennysannosta. Oriin spermanlaatu vaikuttaa huomattavasti siihen kuinka paljon siemennysannoksia saadaan talteen yhdellä pakastuskerralla, joten se vaikuttaa myös pakastuskustannuksiin. Annosten säilytys on myös maksullista.
Ennen ensimmäistä spermanottoa oriista täytyy ottaa näytteet virusarteriitin ja hevosen tarttuvan kohtutulehduksen (CEM) varalta. Kun tulokset ovat valmistuneet, oritta voidaan alkaa totuttaa spermanottoon pukilla.
Ennen koepakastusta oriista kerätään spermaa 1-2 viikon ajan siittiövarastojen tyhjentämiseksi. Ensimmäisen pakastuskerran, eli koepakastuksen, jälkeen pakastesperman laatu arvioidaan. Jos sperma täyttää laatuvaatimukset, jo koepakastuksessa pakastetut annokset voidaan laittaa säilöön. Pakastusta jatketaan sen jälkeen noin joka toinen päivä, kunnes on saatu talteen riittävästi siemennysannoksia. Pakastespermaa säilytetään 0.5 ml:n kokoisissa muovioljissa. Jokaisesta erästä sulatetaan 1-2 olkea ja varmistetaan siittiöiden laatu.
Pakastus ruunauksen tai oriin lopetuksen yhteydessä: Oriin lisäkivessiittiöitä voi pakastaa myös oriin ruunauksen tai lopetuksen yhteydessä, esim. oriin tapaturman tai vakavan sairastumisen takia. Eläinlääkäri voi irrottaa kivekset ja ottaa tarvittavat eläintautinäytteet, jonka jälkeen kivekset lisäkiveksineen toimitetaan Saaren eläinklinikalle 24 h sisällä ruunauksesta tai oriin kuolemasta. Mahdollisesta lisäkivespakastuksesta on hyvä olla yhteydessä meihin mahdollisimman aikaisessa vaihessa. Lisäkivessiittiöiden hedelmällisyys voi olla paljonkin heikompaa kuin normaalien, ejakuloitujen siittiöiden, joten normaali pakastus on aina parempi ratkaisu. Lisäkivessiittiöiden pakastus on kannattavaa vain hätätilanteessa, jossa muita ratkaisuja siittiöiden pakastukseen ei ole.
Lisätietoja: Maria Kareskoski
Ajanvaraus: Saaren eläinklinikka, Leissantie 41, Saarentaus (Mäntsälä).
Hevosten lisääntymispalveluita on sopimuksesta saatavilla myös Yliopistollisessa hevossairaalassa Viikissä. Teemme myös tallikäyntejä.