Utelias mieli -podcast puhuu tieteestä tunteella. Jokaisessa jaksossa haastatellaan Helsingin yliopiston tutkijaa, joka kertoo oman alansa mielenkiintoisimmasta ja innostavimmasta kysymyksestä juuri nyt. Jaksossa 56 haastatellaan antropologian professori Anni Kajanusta ärtymyksestä.
Ihmislaji on poikkeuksellisen sosiaalinen ja yhteistyökykyinen, ja samalla suhteet etenkin läheisimpien perheenjäsenten kanssa ovat täynnä konflikteja ja ärtymystä. Miksi on tärkeää, että välillä ärsyttää?
Podcastissa Kajanus kertoo, miten hänen kiinnostuksensa ärtymyksen tutkimiseen syntyi yhteistyön tutkimuksen kautta. Hän pohtii, että ärtymys on keskeinen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Kajanus kuvaa universaaleja olosuhteita, joissa ärtymys herää, kuten normirikkomuksia ja esteitä tavoitteiden saavuttamisessa. Ärtymykseen liittyvät myös aistiärsykkeet, joihin reagointi riippuu sosiaalisesta kontekstista.
Keskustelua käydään myös kulttuurisista eroista ärtymyksen ilmaisussa. Kajanus kertoo, että heidän meneillään oleva tutkimuksensa kattaa viisi maata, ja hän vertaa eri kulttuurien tapoja käsitellä ärtymyksen tunteita. Kajanus selittää myös projektinsa tutkimusmenetelmiä, kuten etnografista havainnointia ja koeasetelelmia. Hän korostaa, kuinka etnografiassa on tärkeää kulttuurin syvällinen tuntemus ja luottamukselliset suhteet tutkimukseen osallistujien kanssa, jotta aineistoa voidaan kerätä. Ihmiset eivät aina ilmaise itseään suoraan ja merkittävä osa ajattelusta ja tunne-elämästä tapahtuu tiedostamattomalla tasolla, vaikka kulttuuri siihen vaikuttaakin.
Kajanus jakaa havaintojaan suomalaisesta ärtymyksen ilmaisusta, jossa negatiivisia tunteita ei yleensä ilmaista voimakkaasti, ja mainitsee, että suomalaiset pyrkivät välttämään konflikteja julkisissa tiloissa kuten joukkoliikenteessä.
Podcastissa keskustellaan myös ärtymyksen roolista ihmisten yhteistyössä. Kajanus selittää, miten ärtymys voi toimia varoituksena ongelmista ja motivoida muutokseen, ja pohtii, milloin ärtymys on hyödyllistä ja milloin se voi vahingoittaa suhteita ja kuormittaa meitä. Avainasemassa on ihmisten kokemus tapahtuman oikeutuksesta ja soveliaisuudesta.
Lopuksi Kajanus kuvaa tavoitettaan tuoda ihmisten yhteistyön näkökulmaa ihmiskunnan isoimpiin kysymyksiin kuten kestävään kehitykseen ja puhuu siitä, miten on tutkijana pyrkinyt tuomaan psykologista ja kulttuurista näkökulma yhteen.