Työtilanne alkuvuodesta 2025 niin Suomessa kuin maailmalla vaikutti vuorotellen huvittavalta ja kammotavalta farssiudessaan, eikä tämä suoranaisesti kannustanut pitämään kiirettä valmistumisen kanssa. Tarvittu “motivaatio” kuitenkin ilmeni KELA:n lähettämänä kirjeenä, jossa todettiin tukikuukausien olevan lopussa. Olin vähintäänkin skeptinen ajatuksesta saada gradu tehtyä työn ohella, kun sen edistyminen oli ollut niin tahmeaa ilmankin, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Sitten sain työn tutkimusavustajana IRRITATION-projektissa, joka tutkii ärsytystä.
Tutkimusryhmä otti minut ystävällisesti ja kärsivällisesti vastaan, ja vastuuprojektini nopeasta etenemistahdista huolimatta tuntui, ettei missään vaiheessa jäänyt yksin – samaa ei voi sanoa opinnoista.
Oma intoni akateemiseen maailmaan oli ollut useita kertoja koetuksella opintojen aikana, mutta yhtäkkiä muistin taas, miten hyvältä tuntuikaan paneutua tutkimukseen ja tehdä jotain, mikä tuntui merkitykselliseltä. Tutkimusavustajana pääsee näkemään yliopistomaailman kulissin toiselle puolelle. Toisaalta mielikuvasta akateemisesta urasta katoaa jonkinlainen romantiikka, kun tajuaa, että se on työtä siinä missä muutkin ammatit, eikä pelkästään inspiroivaa väittelyä kauniissa kirjastoissa; toisaalta siinä tiivistyivät kaikki opiskeluun liittyvät lempiasiani, eli mahdollisuus paneutua kiinnostaviin aiheisiin ja tehdä yhteistyötä skarppien alojensa asiantuntijoiden kanssa.
Pääasiallinen työtehtäväni oli värvätä 100 vapaaehtoista tekemään tutkimusprojektiin liittyvää psykologista tutkimusta. Lähdin hommaan innoissani, ja vaikka välillä tuntuikin epätoivoisen vaikealta löytää tapoja saada opiskelijoihin yhteyttä (tästä lisää pohdintaa englanninkielisillä sivuillamme), oli myös mahtavaa päästä vielä näin opintojen loppuvaiheessa tutustumaan opiskelijaelämän erinäisiin osa-alueisiin yrittäessäni keksiä, mitä kautta viesti tavoittaisi kiinnostuneet osallistujat. Eri ainejärjestöjen ja tiedekuntien somealustoja selatessani koin melkein ennenaikaista nostalgiaa opintoaikoja kohtaan. On ihanaa, että aina löytyy innostuneita ihmisiä, jotka jaksavat kaiken opintoihin liittyvän kiireenkin keskellä luoda tapahtumia ja mahdollisuuksia muille.
Sadan aikuisen lisäksi samankaltaiset testit tehtiin sadan koulutaipaleensa alussa olevan lapsen kanssa. Oli kummallista ja ihastuttavaa tajuta viikon päätteeksi, että oli juuri viettänyt viikon jutellen 2017 syntyneiden tyyppien kanssa. Vaikka koulupäiville ominainen hulina ja huiske olikin jo ehtinyt unohtua, en vaihtaisi noita päiviä mihinkään – edes siksi, että koululaisten rytmiin päästäkseni minun piti herätä kello 6, jota en mielelläni normaalisti tekisi mistään syystä.
Uteliaisuus ja vilpittömyys nuorissa lapsissa on tarttuvaa, ja yritän nyt vaalia sitä myös omassa arkielämässä. Henkilökohtaisella tasolla oli myös merkittävä kokemus päästä esittäytymään nuorille ihmisille ”tutkijana” – en tiedä vielä yhtään, mihin elämä seuraavaksi ohjaa, mutta tuntui palkitsevalta saada tällainen kokemus tutkijan roolissa!
Testien alkaessa olla maalisuoralla pääsin vielä ilokseni tekemään periantropologista hommaa, eli etnografista osallistuvaa havainnointia sekä tekemään taustatutkimusta ja analyysiä projektin tulevia vaiheita varten. Lisäksi pääsin haastattelemaan eläkeläisiä – muutaman kuukauden aikana pääsin työskentelemään lähes koko suomalaisen elinkaaren kanssa, mikä oli avartavaa ja innostavaa. Juuri tällainen monipuolisuus on suosikkiasioitani antropologiassa, ja sitä oli mahtava päästä kokemaan myös työelämässä edes lyhyen hetken verran!
Kokonaisuudessaan kevät oli sekä uskomattoman raskas että uskomattoman palkitseva. Vaikka päivät olivat välillä liian pitkiä, en usko, että olisin saanut gradua valmiiksi ilman tämän työpaikan tuomaa arkirytmiä ja toisaalta työyhteisön inspiroivaa työilmapiiriä. Työn ja opintojen ulkopuolisessakin elämässä tietysti sattuu ja tapahtuu, eikä kaikkea pysty ennakoimaan tai suunnittelemaan siten, miten usein haluaisi, mutta kun tekee arvokkaalta tuntuvia asioita, saa joka päivä tarpeeksi pieniä voittoja, että jaksaa maaliin asti.
Kiitos Irritation-työryhmälle mahtavasta muutamasta kuukaudesta, jotka sain jakaa kanssanne!