Helsingin yliopiston uusia hankkeita yhdistää toiminnallisuus, nuorten oma aktiivisuus ja osallistaminen. Hyvät käytänteet ja materiaalit jaetaan laajasti ympäri Suomea, jolloin toiminnan saavutettavuus lisääntyy. Rahoitetut hankkeet kohdistuivat kolmeen tiedekuntaan ja Hyytiälän metsäasemalle.
“Iloitsen suuresti tästä Suomen kulttuurirahaston teemahausta, joka kohdistettiin tiedekasvatukseen jo toista kertaa. Tällä kertaa menestyimme hyvin. Eri puolilla yliopistoa on paljon hyvää tahtoa tiedekasvatuksen ja tieteen yleistajuistamisen lisäämiseksi kampuksilla ja tällä rahoituksella saadaan uusia toteutuksia ketterästi,” tiedekasvatusverkoston johtaja Maaria Linko toteaa.
Hankkeessa järjestetään tiedettä ja taidetta yhdistävä ilmastoleiri. Leiri järjestetään tänä vuonna kaksi kertaa ja niiden kokemusten pohjalta tutkimusasemalla jatketaan leiritoimintaa. Yläkoululaisille suunnattujen leirien leiripäivät sisältävät tutkimuksen esittelyitä, käytännön työpajoja, mittauksia, ohjattua keskustelua sekä vapaampaa yhteistä ohjelmaa, joka jättää tilaa oivalluksille.
“Tarjoamme koululaisryhmille tutkimusasemakierroksia, luentoja, ohjattuja mittaustyöpajoja sekä tiedepolkuun tutustumista. Elokuun 2022 ja lokakuun 2023 välisenä ajanjaksona Hyytiälän tiedekasvatukseen on osallistunut yli 1 200 perus- ja lukio-opetuksen oppilasta ja 134 opettajaa,” tiedekasvatuksen asiantuntija Reetta Matilainen kertoo.
Leiritoiminnan vakiinnuttamisen lisäksi tarkoituksena on koostaa leirien sisällöistä ja muista hyvin toimivista tehtävistä ilmastokasvatuskäsikirja, jota opettajat voivat itsenäisesti hyödyntää opetuksessaan Käsikirja sisältää erilaisia tehtäviä, jotka liittyvät ekosysteemeihin, ilmakehään ja niiden välisiin vuorovaikutuksiin.
Voiman paikka -hankkeessa kohteena ovat ihmisille tärkeät, arjessa voimaa antavat paikat. Tiede tutuksi -rahoituksella koululaiset innostetaan pohtimaan heille itselleen tärkeitä paikkoja osana kulttuuriympäristöä, olivat ne sitten puistoja, pelikenttiä, rakennuksia tai jotain aivan muuta. Voiman paikka -työpajoihin pääsee osallistumaan alakoulun oppilaita kolmasluokkaisista kuudesluokkalaisiin.
Paikanilmaukset tarjoavat koululaisille myös konkreettisen näkökulman havainnoida ja tutkia ympäristöä. Paikkojen kielellistäminen tarjoaa näkymän kulttuuriympäristöön ja kulttuuristen kerrostumien näkymiseen maisemassa.
“Voiman paikan ideana on tuoda merkityksellinen tapa hahmottaa ympäristön ja ihmisen välistä vuorovaikutusta,” vanhempi yliopistonlehtori Terhi Ainiala kertoo.
Lisäksi tuotetaan tarinallisesti vetoavaa digitaalista oppimateriaalia, jota voidaan käyttää eri puolilla Suomea.
“Monella kaupunkilaislapsella ei enää ole luontevaa yhteyttä maaseudulle eikä ruoan alkutuotantoon,” tutkimuskoordinaattori Johanna Konttori kertoo. “Viikin tutkimustilan tiedepolku korjaa osaltaan tätä puutetta.”
Tiedepolun rasteilla kerrotaan tutkimustilalla tehtävästä monipuolisesta tutkimustyöstä ja lapset ja nuoret pääsevät myös tapaamaan joukon tutkijoita videoiden kautta. Lisäksi tiedepolku kutsuu ala- ja yläkoululaiset opettajineen ja vanhempineen ulkoilemaan ja liikkumaan. Polulle tulee 8–10 rastia, mutta niiden ohella lapsia kannustetaan tarkkailemaan luontoa moniaistisesti. Viikki on mainio paikka esimerkiksi nähdä ja kuulla lintuja, tutustua eri kasvi- ja puulajeihin, ja tuoksuttaa navetan tuoksua.
Saavutettavuus on tiedepolun suunnittelussa otettu huomioon. Kaikki materiaalit löytyvät vapaasti verkosta. Tiedepolusta tuotetaan myös kerronnallinen video, jossa esitellään koko polku ympäristöineen, jotta lapset ja nuoret ympäri Suomen voivat päästä peltojen reunoille.
Tiedepolkuja on rakennettu aiemmin Helsingin yliopiston tutkimusasemista Kilpisjärvelle, Lammille ja Hyytiälään.
Tositiedettä-hankkeessa kuudesluokkalaiset koululaiset pääsevät jännittävän tarinan kautta uppoutumaan niin DNA-tekniikkaan, arkeologiaan, forensiikkaan kuin eläintieteeseenkin. Kadonneen ravihevosen kohtaloa selvitetään eri tieteenalojen tutkijoiden työpajojen avulla ja osallistujat pääsevät jäljittämään mysteeriä laboratoriotyöskentelyn lisäksi myös luontoon. Kaksi lukuvuotta kestävästä hankkeesta tehdään alan ammattilaisen Elisabeth Aaltosen johdolla dokumenttielokuva, jonka suunnitteluun ja kuvaamiseen koululaiset pääsevät osallistumaan.
”Tiededokumentissa lähestytään tieteellisen tiedon luonnetta eri näkökulmista ja esimerkiksi tekoälyn eettisyyttä ja miten tieteellisen tiedon luotettavuutta arvioidaan. Dokumentin teko opettaa ja hyödyttää paitsi oppilaita itseään, niin valmistuessaan on käytettävissä myöhemmin tieteen ymmärrettäväksi tekemisessä laajemmalle joukolle oppilaita,” biologi Karin Hemmann kiteyttää.
Dokumentin ja muun oppimismateriaalin avulla lisätään laajan, useita tieteenaloja kattavan tiedeoppimisen mahdollisuuksia Suomen koulujen käyttöön tulevaisuudessa.
"Seuraamme kiinnostuneina hankkeiden etenemistä ja kerromme niistä matkan varrella. Uskoisin, että uudenlaiset toteutukset ja niiden saama näkyvyys innostavat lisää toimijoita mukaan." toteaa tiedekasvatuksen asiantuntija Topias Ikävalko