Vuorovaikutus lyhytterapiassa -väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan asiakkaan ja terapeutin välistä vuorovaikutusta ratkaisukeskeisen lyhytterapiaprosessin aikana. Tutkimus hyödyntää laadullisia menetelmiä: keskustelunanalyysiä ja diskursiivista sosiaalipsykologiaa, ja tutkimuksen aineistona ovat aidot videoidut terapiatapaamiset. Yhdelle terapeutti-asiakas-parille kerääntyy 1-5 tapaamista ja parit ovat sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Tutkimus keskittyy erityisesti vuorovaikutuksen multimodaalisiin piirteisiin - eli puhutun lisäksi niin sanottuun kehon kieleen, kuten katseeseen, eleisiin ja äänenpainoihin.
Tutkimus tuottaa uutta tietoa muun muassa institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimukseen ja kulttuurisensitiiviseen psykoterapiatutkimukseen. Lisäksi se paikkaa nykyisen ratkaisukeskeisen lyhytterapian vuorovaikutustutkimuksen aukkoa ja tarjoaa uutta ymmärrystä siitä, millainen vuorovaikutus on tarkoituksenmukaista, riittävää ja tehokasta ollakseen terapeuttista. Tutkimuksen tulosten odotetaan tukevan näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, lyhytterapioiden sääntelyn kehittämistä Suomessa sekä lyhytterapiakoulutusta. Laajemmin tarkasteltuna löydökset hyödyttävät myös muita institutionaalisia konteksteja, joissa vuorovaikutus on keskeistä.