Sitä tutkimme juuri Suomen Kansallisarkistossa osana CHARM-projektia. Pergamenteille kirjoitettujen keskiaikaisten asiakirjojen joukossa mittasimme musteita löytääksemme jotain, mitä ei silmällä näe — kirjoituksen kemian.
Tutkimuksen pääosassa on rautagallusmuste.
Se oli vuosisatojen ajan Euroopan tärkein kirjoitusmuste — sekoitus tammen äkänöitä, rautasuoloja ja etikkaa. Lopputuloksena oli tummanruskea muste, joka tarttui täydellisesti pergamenttiin. Kirjurit suosivat sitä, vaikka sen kemiallinen luonne saattoi ajan myötä myös haurastuttaa, jopa syövyttää pergamentin pintaa.
Kannettavan (portable) röntgenfluoresenssianalyysin (pXRF) avulla voimme tunnistaa musteen sisältämät alkuaineet, kuten esimerkiksi raudan (Fe). pXRF kertoo, mitä alkuaineita materiaalissa on ilman, että siitä tarvitsee ottaa näytettä. Näiden mittausten avulla hahmotamme, miten musteita valmistettiin ja miten materiaaleja ja taitoja liikkui keskiajan Suomessa. Jokainen mittaus paljastaa palan menneisyytemme käsityötaitoa ja oppineisuutta.
Lämmin kiitos Eero Ehannille yhteistyön mahdollistamisesta Museoviraston kanssa sekä Jukkapekka Etäsalolle ja Henni Reijoselle mittauspäivien avusta!