Vaikka teksteillä oli ratkaiseva rooli Suomen liittämisessä läntiseen kulttuuripiiriin ja kristinuskoon, kirjoittamisen käytännöt tunnetaan edelleen huonosti. CHARM perehtyy kolmeen keskiajan Suomen tärkeimpään kirjalliseen keskukseen: 1400-luvun Turkuun, Naantaliin ja Viipuriin. Tutkimushanke rikkoo perinteisiä rajoja kolmella innovatiivisella tavalla. Se yhdistää humanistisia ja luonnontieteellisiä tutkimusmenetelmiä; tekstien lisäksi hanke tutkii kirjallisia käytäntöjä, kirjoitusmateriaaleja, kuten pergamenttia, musteita ja värejä; lisäksi se yhdistää ensi kertaa kirjafragmenttien ja virallisten asiakirjojen tutkimuksen. Tuloksena on uusi ymmärrys siitä, miten kansainvälinen kirjallinen kulttuuri ja sen käytännöt omaksuttiin keskiajan Suomessa.
Humanistinen lähestymistapamme hyödyntää ensisijaisesti paleografiaa, sisällönanalyysiä ja kodikologiaa. Kirjainten muotoihin keskittyvä paleografia auttaa tulkitsemaan sisältöjä, tunnistamaan kirjoittajia ja ajoittamaan ja paikallistamaan tekstin alkuperän. Sisällönanalyysi perehtyy käsikirjoitusten varsinaiseen sisältöön, sen saamiin vaikutteisiin ja tekstitraditioon. Kodikologia puolestaan tutkii käsikirjoitusten fyysisiä ominaisuuksia, kuten sivujen asettelua ja värien käyttöä.
Ei-invasiivisen ZooMS-menetelmän (Zooarchaeology by Mass Spectrometry) avulla voidaan tunnistaa eläinlajit, joita on käytetty pergamentin valmistuksessa, tuhoamatta alkuperäistä materiaalia. Lisäksi tutkitaan pergamentin PQI:n (Parchment Quality Index) perusteella pergamentin sisältämän kollageenin kuntoa ja siten eroja pergamentin valmistustavoissa.
Tavoitteena on tunnistaa ja karakterisoida pigmentit ja väriaineet ja joita on käytetty musteissa ja maaleissa. Metodeina käytetään multispektrikuvantamista sekä tarpeen mukaan XRF- ja FTIR-mittauksia.