Aivoriihi: mitä osaamista globaali ruokabisnes vaatii?

Ideat lensivät ravintola Gilletissä, kun Helsingin yliopiston ruokavientiä edistävän maisteriohjelman opetussuunnitelmatyö starttasi aamupalalla lokakuisena perjantaina. Osallistujat pohtivat, mitä ohjelmasta valmistuvan tulee osata, jotta hän pärjää kansainvälisessä ruokabisneksessä.

– Tavoitteemme oli käynnistää kansainvälisen ruokabisneksen ja -viennin maisteriohjelman osaamistavoitteiden suunnittelu mahdollisimman rikkaalla tavalla. Tätä varten kutsuimme aamupalalle akateemisen valmisteluryhmän lisäksi sidosryhmien edustajia. Ja sparraamalla syntyy usein parempaa, kertoo yliopistonlehtori Sari Ollila Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.

Syksyn mittaan maisteriohjelmahankkeen tiimi on kiertänyt yrityksissä keskustelemassa siitä, mitä tulevien ruokaviennin ja gastronomian osaajien tulisi osata. Aamupala-aivoriihessä yliopiston ulkopuoliset asiantuntijat sparrasivat akateemista valmisteluryhmää samasta aiheesta.

Paikalle oli kutsuttu ihmisiä maisteriohjelmahankkeen ohjausryhmästä, ulkoministeriöstä, ravintolamaailmasta, Aktialta, Knowitista, Aalto-yliopistosta, Biosafe Oy:stä ja Keskolta.

Osallistujat oli jaettu ennalta viiteen aiheryhmään: kestävät ruokajärjestelmät, uudet teknologiat, gastronomia ja ruokakulttuuri, johtaminen ja viestintä sekä markkinointi. Jako toimi Ollilan mukaan mainiosti.

– Mukana olleilla tuntui olevan sisäsyntyinen intressi ruokabisnekseen ja viennin kasvattamiseen. Saimme aivoriihen antina materiaalia, josta saamme työstettyä tarkempia osaamiskokonaisuuksia maisteriohjelmaan.

”Aikamme arvoinen tilaisuus”

Yksi aamupalaosallistujista oli kestävän liiketoiminnan johtaja Petteri Lillberg it-alan yritys Knowitista. Hänen mielestään aivoriihi oli upea törmäytys ruokakulttuuria, kaupallista kehittämistä ja akateemista tutkimusta. 

– Minulle jäi käteen fiilis valtavasta potentiaalista. Maisteriohjelmassa on lupaus monitieteellisyydestä ja siilojen rikkomisesta. Tämän tulisi näkyä paitsi itse opetuksessa mutta myös siinä, mistä taustoista ohjelmaan halutaan opiskelijoita. Muutos ja luovuus syntyvät yllättävistä yhdistelmistä. 

Lillberg kuului johtamista ja viestintää pohtineeseen ryhmään, joka tuli siihen tulokseen, että yliopisto-opiskelijan pitää ennen kaikkea oppia ajattelemaan. Tämän vuoksi ei kannatta miettiä vain sitä, mitä opetetaan, vaan myös miten. 

Keskon Senior Sustainability Manager, Helsingin yliopiston alumni Laura Ihanainen komppaa Lillbergiä ja tiivistää, millä osaamispaletilla ruokabisneksessä pärjää:

– Tarvitaan rohkeutta, avoimuutta, verkostojen kutomista, terhakasta uteliaisuutta ja työkalut jatkuvaan tiedon etsimiseen. Siinä varmasti lopulta avaimia ruokabisneksen ja -viennin maisteriohjelmasta valmistuville.

Opinto-ohjelmarunko kommenttikierrokselle

– Samanaikaisesti, kun mietimme opetussisältöjä, pitää miettiä, millaisia pohjatietovaatimuksia asetamme hakijoille – ja miten markkinoimme uutta ohjelmaa. Ihmisen koko koulutuspolku on kyettävä hahmottamaan, pohtii Ollila yli 30 vuoden yliopistokokemuksellaan.

Ollila lisää, että myös opiskelijoiden akateemisista jatkotutkintovalmiuksista on pidettävä huolta. Valmistuvien tulisi osata tarttua haastaviin tutkimusaiheisiin, niin yritys- kuin yliopistokentällä.

Kun maisteriohjelman opinto-ohjelmarunko on valmiimpi, se altistetaan vielä kommenttikierrokselle eri asiantuntijoille. Tätä kautta opetussuunnitelma tarkentuu entisestään.

– Jotta voimme tuottaa hyviä osaajia kansainvälistyville ruokamarkkinoille, tarvitsemme myös vetovoimaisia ja innostavia huippuosaajia opettamaan näitä sisältöjä, toteaa Ollila lopuksi.