Promootiot ovat säilyneet osana yliopistoperinnettä läpi vuosisatojen muuttuen ja mukautuen. On harvinaista, että edelleen harjoitetaan suureksi osaksi samanlaisia juhlamenoja kuin niiden alkuvaiheissa. Promootio on siis esimerkki todella hyvin säilyneestä aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Maisteripromootioperinne lisättiin Suomen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017.
Promootiot ovat syntyneet keskiajalla: Bolognassa ja Pariisissa on pidetty promootioita jo 1200-luvulla. Helsingin yliopiston, eli entisen Turun akatemian (1640-1827) ja Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston (1827-1918), promootioperinne syntyi varhain, kun ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin vuonna 1643, vain kolme vuotta Turun akatemian perustamisen jälkeen. Perinne on siitä lähtien jatkunut lähes katkeamattomana ja levinnyt myös muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on edelleen promootioista suurin.
Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan promootiot pysyivät lähes muuttumattomina, vain maistereille tarkoitettuina yksipäiväisinä tapahtumina 1800-luvun alkupuolelle asti. Promootio alkoi kokoontumisella promoottorin kotona, josta promovendit siirtyivät kulkueessa Akatemiatalolle, jossa promoottori vihki heidät. Monet nykyiset promootion piirteet, kuten kulkueet ja priimusmaisterille esitettävä kysymys, ovat nähtävillä jo näissä vanhimmissa promootioissa. Myös promootioon liittyvä symboliikka on säilynyt ennallaan vuosisatoja: jo 1700-luvulla laakeriseppele symboloi maisterien saavutuksia. Samoin promootioakti alkaa edelleen promoottorin puheella ja päättyy ultimuksen puheeseen. Promootio koostui kolmesta juhlatilaisuudesta: promootioaktista, juhlajumalanpalveluksesta ja promootiopäivällisistä. Yliopisto toimi vaatimattomissa puitteissa, ja promovoiduiksi tulivat vain miehet.
1800-luvulla yliopistolla oli keskeinen asema yhteiskunnassa, ja promootiot sekä muut yliopistolliset juhlat olivat lähes ainoita Suuriruhtinaskunnan omia yleisiä juhlatilaisuuksia. Nämä juhlat tarjosivat Suomen poliittiselle eliitille ja sivistyneistölle myös mahdollisuuden tavata aikana, jolloin tiedotusvälineet olivat kehittymättömiä ja välimatkat pitkiä kulkea. Promootioilla oli siten myös vahva sosiaalinen ja kansallinen merkitys. Promootiotraditio sai 1800-luvun aikana useita piirteitä, jotka ovat edelleen mukana, kuten esimerkiksi riemumaistereiden promovointi sekä tohtoreiden promovointi samassa tilaisuudessa maisterien kanssa. 1850-luvulla myös Maamme-laulu vakiinnutti paikkansa osana promootion ohjelmaa. Juhlallisuuksien kesto piteni 1870-luvulla kolmi- tai nelipäiväisiksi. Promootioon otettiin mukaan lisää tilaisuuksia, ja mm. tanssiaiset vakiintuivat osaksi promootiota 1880-luvulla, kun niille oli tarjolla täydellinen tila vastikään valmistuneella Ylioppilastalolla (nyk. Vanha ylioppilastalo). Samalla promootioiden koko kasvoi ja niistä kehittyi merkittäviä seurapiiritapahtumia: tilaisuuksien historia tunnetaan hyvin, koska lehdistö kirjoitti niistä ahkerasti.
Hiljalleen tapa vihkiä maistereita promootioissa hävisi muualta maailmasta, ja promootio alkoi saada piirteitä, jotka esiintyvät vain Suomessa. Yksi täysin suomalainen erikoisuus on yleisen seppeleensitojan (alun perin yleisen seppeleensitojattaren) valinta.
Helsingin maisteripromootioita pidettiin jo 1840-luvulla suomalaisena perinteenä, joka vahvisti suomalaiskansallista identiteettiä. Samaan aikaan monien muiden maiden yliopistoissa maisteripromootiot olivat jo hävinneet, mutta Suomessa akateemiset promootiojuhlallisuudet symboleineen liittyivät isänmaallisuuteen ja säilyivät sen vuoksi. Vuoden 1850 filosofisen tiedekunnan promootiossa laulettiin ensimmäisen kerran promootioaktin lopussa Maamme-laulu, joka vakiintui promootioiden ohjelmaan. 1800-luvun lopulla promootiota uhkasivat jännitteet Venäjän suhteen, sillä promootioissa esiintyi suomalaiskansallista henkeä. Promootion järjestäminen vaatikin keisarin suostumuksen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen promootioperinne jatkui katkeamattomana. Itsenäisen Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin 1919. Toisen maailmansodan jälkeen maisteripromootioiden järjestämisessä oli peräti 14 vuoden tauko; edellinen yhtä pitkä tauko perinteessä oli ollut 1700-luvulla suuren Pohjan sodan vuoksi. Pitkän tauon jälkeen promootion järjestäminen oli hankalaa, sillä promootioperinteen monia yksityiskohtia oli vaikea muistaa. Tämän myötä perinteeksi alkoi vakiintua muistokirjan tekeminen jokaisesta promootiosta. 1970-luvulla promootioita pidettiin vanhanaikaisina ja elitistisinä, ja ne jäivätkin aiempaa pienimuotoisemmiksi. 1980-luvulle tultaessa yhteiskunnan ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja promootioista tuli jälleen suosittuja.
Promootiolla on eurooppalaiset juuret, mutta siitä on tullut nimenomaan suomalaisen kulttuurin ilmentymä. Läpi vuosisatojen on koettu, että valmistuneiden maisterien ja tohtorien saavutusten näyttävä juhlistaminen kuuluu akateemiseen elämään. Promootioperinne onkin nähty arvokkaana osana suomalaista yliopistoelämää ja se on säilynyt elinvoimaisena läpi vaikeidenkin aikojen. Samalla perinne on myös kehittynyt, kun jokainen promootio ja toimikunta pyrkii tuomaan jotain uutta vuosisataiseen perinteeseen.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitelleiden tohtoreiden hatun väri on tummanpunainen. Hatun etuosaa korista tiedekunnan embleemi, jossa on seppeleen sisällä miekka ja valasauva ristissä.
Ensimmäinen oikeustieteellisen tiedekunnan promootio järjestettiin Turussa vuonna 1650. Promoottorina toimi silloinen yliopiston kansleri kreivi Pietari Brahe ja promovendeja oli vain kaksi. Tämän jälkeen oikeustieteellinen tiedekunta on järjestänyt promootioita hyvin harvatahtisesti, joskin viimeisten vuosikymmenten aikana tahti on koventunut huomattavasti.
Vuonna 1955 järjestettiin ensimmäinen oikeustieteellinen promootio yli sataan vuoteen. Lakimies-lehdessä vuonna 1956 raportoitiin vuoden 1955 promootiossa pidetystä promoottori Aarne Rekolan puheesta seuraavanlaisesti, valottaen perinteen paluun syitä:
"Tärkeimpänä syynä siihen, että lainopillinen tiedekunta nyt oli katsonut aiheelliseksi antaa tohtorin arvon juhlallisessa promootiossa vuoden 1955 aikana väitelleille lakitieteen lisensiaateille, oli se, että tiedekunta oli ajatellut, että nuorille tutkijoille antaisi innostavia vaikutteita, jos he saisivat tämän korkeimman opillisen arvonsa tällaisessa tilaisuudessa. Promootion toivottiin lisäksi korostavan humanistisen ajattelutavan kehittämistä lakimieselämässä. Kun muut tiedekunnat lisäksi pitävät tohtoripromootioitaan, oli katsottu, että myös nuorten lakitieteen tohtorien olisi sallittava valmistua samoin juhlallisin tavoin kuin muidenkin tiedekuntien tohtorien.
Promootion järjestäminen oli lainopilliselle tiedekunnalle ollut tällä kertaa sitäkin miellyttävämpää, kun 50 vuotta sitten tai sitä aikaisemmin tiedekunnalta tohtorin arvon saaneista henkilöistä oli vielä elossa eräitä, joita kohteen tiedekunta tuntee syvää kunnioitusta, ja tiedekunnalle siten oli tarjoutunut tilaisuus nuoria tutkijoita varten järjestettävän promootion yhteydessä osoittaa tätä kunnioitustaan näille suuren elämäntyön suorittaneille, jo elämänsä iltapuoleen ennättäneille varsinaisille tohtoreille. Lainopillisella tiedekunnalla ei myöskään ole ollut tilaisuutta, koska edellisestä promootiosta on kulunut jo yli 100 vuoden aika, promovoida riemutohtoreiksi henkilöitä, jotka mainittua aikaa aikaisemmin toimitetuissa promootioissa olisivat olleet promovoitavina, eikä tiedekunta voisi tällaista tehdä myöhemminkään tällä vuosisadalla. Promoottori lausui lisäksi, että nämä riemutohtoreiksi vihittävät tuovat mukanaan tervehdyksen viime vuosisadanvaihteen mailta, maamme sortovuosien ajalta, jolloin heidän nuoret sydämensä sykkivät vuoroin isänmaan suruja ja murheita ajatellen ja vuoroin tieteen suuria ongelmia pohdiskellen. Hän halusi erityisesti tervehtiä juuri näitä suuria miehiämme." (Lähde: Reino Erna - Lainopillisen tiedekunnan tohtoripromootio joulukuun 14 päivänä 1955. Lakimies 1956 No II-III. s. 165.)
Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi promovoitiin lainopillisen tiedekunnan riemutohtoriksi vuonna 1955. Hän oli valmistunut molempien oikeuksien tohtoriksi vuonna 1901, 30-vuotiaana.
Promoottori Urpo Kangas kertoi vuonna 2010 puheessaan näin:
"Promootio on akateeminen juhla, jolla yliopisto viestii yhteiskunnallisesta merkityksestään. -- Promootiolla yliopisto voi osoittaa kunnioitustaan niille, joiden antamaa panosta tieteelle ja yhteiskunnalle se erityisesti arvostaa. Nuoret oikeustieteen tohtorit voivat tänään toimia solenniteettitodistajina, kun tiedekunta promovoi riemutohtoriksi kolme henkilöä, joiden väitöksestä on kulunut yli viisikymmentä vuotta. Toivottavasti mahdollisimman moni nuorista vihittävistä promovoidaan riemutohtoreiksi vuonna 2060."
1. 14.6.1650
2. 19.6.1660
1789 konsistorin myöntämä oikeustieteen tohtorin arvo, rinnastuu promulgaatiopromootioon.
3. 17.7.1840
4. 31.5.1860 promulgaatiopromootio
1948 tiedekunnan juhlaistunto
5. 14.12.1955
6. 23.4.1963
1972 tiedekunnan juhlaistunto
1980 kunniatohtoripromootio
7. 25.5.1990
8. 5.5.2000
9. 14.5.2010
10. 19.5.2017
11. 16.6.2023
1650 Pehr Brahe, kansleri, kreivi ja valtaneuvos.
1660 Johannes Elai Terserus, Turun piispa ja Akatemian varakansleri.
1840 Wilhelm Gabriel Lagus, yleisen lainopin professori.
1860 Johan Philip Palmén, siviililainopin ja roomalaisen oikeuden professori
1948 Veli Kaarlo Merikoski, hallinto-oikeuden professori
1955 Tyyko Aarne Johannes Rekola, finanssioikeuden professori.
1963 Erik Johannes Sakari Castrén, kansainvälisen ja valtiosääntöoikeuden professori
1972 Tauno Kaarlo Ellilä, prosessioikeuden professori.
1980 Edward Andersson, julkisoikeuden professori sv.
1990 Bengt Henry Gabriel Arne Broms, kansainvälisen ja valtiosääntöoikeuden professori.
2000 Mikael Hidén, valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori.
2010 Urpo Kangas, siviilioikeuden professori.
2017 Olli Mäenpää, hallinto-oikeuden professori.
2023 Marjaana Helminen, vertailevan vero-oikeuden professori.
1650 Michael Wexionius, myöh. aateloituna Gyldenstolpe
1660 Olof Wexionius
1840 Carl Evert Ekelund
1860 Axel Wilhelm Liljenstrand
1955 Jorma Heikki Elias Vuorio
1963 Antti Suviranta
1990 Pia Letto-Vanamo
2000 Heikki Halila
2010 Sakari Melander
2017 Martti Häkkänen
2023 Heikki Marjosola
1650 Johannes Gartzius
1660 Claudius Johannis Agraeus, poistui Ruotsiin ennen promovointia.
1840 Johan Jacob Nordström
1860 Henrik Wilhelm Johan Zilliacus
1955 Reino Erma
1963 Jaakko Uotila
1990 Dan Frände
2000 Kirsti Kurki-Suonio
2010 Salla Lötjönen
2017 Toni Malminen
2023 Hanna Lukkari
1955 Arvo Sipilä
1963 Paavo Kastari
1990 prof. Heikki Ylikangas
2000 Erkki Aurejärvi
2010 Raimo Lahti
2017 Jarno Tepora, prof. emeritus
2023 Seppo Villa, prof.
1955 Bo Gustaf Palmgren
1963 Inkeri Anttila
1990 Tore Modeen
2000 Lena Sisula-Tulokas
2010 Jaana Norio-Timonen
2017 Päivi Korpisaari
2023 Susanna Lindroos-Hovinheimo
1955 Niilo Voipio
1963 Olli Ikkala, vt. professori.
1990 Urpo Kangas, apulaisprofessori
2000 Vesa Majamaa
2010 Heikki Pihlajamäki
2017 Sakari Melander, apulaisprofessori
2023 Toomas Kotkas
1660 Acclamationes votivae, ad... Gratulaatio, kirj. Michael Olai Gyldenstolpe, Henrik Johansson Jägerhorn, Daniel Michaelsson Gyldenstolpe, Jakob Flachsenius, Claudius Johannis Agraeus, Petrus Laurentii Laurbecchius, Samuel Eskilsson Petraeus, Johannes Johannis Meisnerus. Gratulaatio Olaus Wexioniukselle.
1955 Arvo Sipilä - Justitia
1963 Mikko Kilpi - Jus Septemtrionale
1990 H. T. Klami - Universitas et vita
2000 Jukka Kemppinen - Lain laulu
2010 Jarkko Tontti - Lain laita
2017 Mikaela Strömberg-Schalin - Promootiosonetti
2023 ei runoa, sen sijaan aktissa esitettiin promootion riemuvuoden kantaatti: säv. Cecilia Damström ja san. Cia Rinne - Science Frictions.
1955 Ilmari Salomies, arkkipiispa
1963 Martti Simojoki, piispa
1990 Aimo Tauno Nikolainen, Helsingin piispa.
2000 Eero Huovinen, Helsingin piispa.
2010 Eero Huovinen, Helsingin piispa
2017 Martti Nissinen, Vanhan Testamentin eksegetiikan professori.
2023 Kaisamari Hintikka, Espoon piispa.
1789
R. W. Stiernwald, oikeustieteen tohtorin arvo akatemian konsistorin päätöksellä ilman seremonioita, ns. promulgaatio-promootio.
17.7.1840
Axel Gustaf Mellin, vapaaherra, Senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja, todellinen salaneuvos.
Carl Johan Walleen, vapaaherra, Senaatin talousosaston jäsen, prokuraattori, salaneuvos.
Carl Adam Adlerstjerna, Vaasan hovioikeuden presidentti.
Carl Gustaf Mannerheim, kreivi, Viipurin hovioikeuden presidentti.
Carl Fredric Richter, Turun hovioikeuden presidentti, Senaatin oikeusosaston jäsen.
Gustaf von Kothen, vapaaherra, Senaatin talousosaston jäsen, oikeusosaston jäsen. todellinen salaneuvos.
Carl Gerhard Hising, Senaatin oikeusosaston jäsen, Karjalan laamannikunnan laamanni, todellinen salaneuvos.
Albrecht Fredrik De la Chapelle, vapaaherra, Senaatin oikeusosaston jäsen, Vaasan laamannikunnan laamanni, todellinen salaneuvos.
14.12.1948 tiedekunnan juhlaistunto
Frans Albert Pehkonen, Korkeimman oikeuden presidentti.
Urho Jonas Castrén, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
Nils Hjalmar Neovius, Korkeimman oikeuden presidentti.
Oskar Möller, Korkeimman oikeuden presidentti.
14.12.1955
Paal Olav Berg, Norjan valtakunnan työriitojen sovittelija, Norja.
Lars Birger Ekeberg, Ruotsin valtakunnanmarsalkka, Svean hovioikeuden presidentti.
Frederik Vinding Kruse, Kööpenhaminan yliopiston oikeustieteen professori emeritus.
Ólafur Lárusson, Islannin yliopiston oikeushistorian ja siviilioikeuden professori.
Matti Aura, Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos.
Ernst Viktor Lorentz von Born, vapaaherra, oikeusministeri.
Paavo Päiviö Pajula, Lähetystöneuvos.
Väinö Alfred Tanner, Osuusliike Elannon toimitusjohtaja, valtiovarainministeri.
23.4.1963
Paavo Alkio, hovioikeudenneuvos
Bror Clas Carlson, vanhempi oikeusneuvosmies
Frede Castberg, Oikeustieteen professori, Oslon yliopisto, Norja.
Thórdur Eyjólfsson, Islannin yliopiston oikeustieteen professori ja Islannin korkeimman oikeuden tuomari
Nils Herlitz, Tukholman korkeakoulun valtio-, hallinto- ja kansainvälisen oikeuden professori.
Stephan Hurwitz. Tanskan kansankäräjäin oikeusasiamies
Juho Niilo Lehtinen, varatuomari, Työriitojen valtakunnansovittelija.
Edvin Linkomies, Helsingin yliopiston kansleri
Gunnar Nybergh, oikeusneuvos.
21.12.1972 tiedekunnan juhlaistunto
Aarne Nuorvala, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
Voitto Saario, Helsingin hovioikeuden presidentti.
26.9.1980 kunniatohtoripromootio
René David, professori emeritus, EUI Firenze, Ranska
Jan Hellner, professori, Tukholma, Ruotsi
Manfred Lachs, Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tuomari, Puola & Alankomaat.
Risto Jalmari Leskinen, oikeuskansleri.
Martti Emil Miettinen, oikeusneuvos.
Esko Johannes Rekola, ministeri, valtioneuvoston kansliapäällikkö.
Folke Schmidt, professori emeritus, Tukholma, Ruotsi.
Helvi Linnea Sipilä, YK:n apulaispääsihteeri.
Ármann Snaevarr, professori ja tuomioistuimen presidentti, Reykjavik, Islanti.
25.5.1990
Bertil Bengtsson, siviilioikeuden professori, Tukholman yliopisto, oikeusneuvos, Ruotsi.
Yrjö Blomstedt, Suomen ja Skandinavian historian professori, oikeushistorian professuurin hoitaja, HY.
Veli-Heikki Eronen, vesiylituomari, korkeimman hallinto-oikeuden jäsen.
Henrik Grönqvist, korkeimman oikeuden oikeusneuvos.
Jan-Magnus Jansson, yleisen valtio-opin professori, HY, päätoimittaja, kauppa- ja teollisuusministeri.
Vladimir Kudrjavtsev, Neuvostoliiton tiedeakatemia, Neuvostoliitto
Werner Krawietz, oikeusfilosofian professori, Münsterin yliopisto, Saksa.
Alvar Nelson, siviilioikeuden profesori, oikeusasiamies, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Maarit Saarni-Rytkölä, korkeimman oikeuden oikeusneuvos.
Robert S. Summers, oikeushallinnon professori, Cornellin yliopisto, Ithaca, New York, Yhdysvallat.
5.5.2000
Tarja Halonen, ulkoministeri
Paavo Nikula, oikeuskansleri.
Jukka Peltonen, asianajaja.
Erkki Rintala, hovioikeuden presidentti
Leif Sevón, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomari
Heikki Ylikangas, professori
Ernesto Garzón Valdés, professori, Bonnin yliopisto, Saksa.
Nils Jareborg, professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
Gustaf Lindencrona, professori, Tukholman yliopisto, Ruotsi.
Norbert Reich, professori, Hampurin yliopisto, Saksa.
Ditlev Tamm, professori, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska.
14.5.2010
Christian von Bar, siviilioikeuden professori.
Hans Petter Graver, kilpailu- ja Eurooppaoikeuden professori
Vagn Greve, rikosoikeuden professori emeritus, Ruotsi.
Maarit Jänterä-Jareborg, perheoikeuden professori, Uppsalan yliopisto, Ruotsi.
David Kennedy, kansainvälisen oikeuden professori
Kjell Åke Modéer, oikeushistorian professori emeritus
Michael Stolleis, oikeushistorian professori emeritus.
Aarno Arvela, asianajaja
Olli-Pekka Kallasvuo, toimitusjohtaja
Pauliine Koskelo, Korkeimman oikeuden presidentti
Riitta-Leena Paunio, eduskunnan oikeusasiamies emerita
Jacob Söderman, kansanedustaja
19.5.2017
Sauli Niinistö, Suomen Tasavallan presidentti, varatuomari.
Anne Orford, kansainvälisen oikeuden professori, Melbournen yliopisto, Australia.
Tiina Astola, Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden osaston pääjohtaja
Hans Wolfgang Micklitz, yksityisoikeuden professori, EUI Firenze, Italia.
Ulf Bernitz, Eurooppalaisen integraatio-oikeuden professori, Tukholman yliopisto, Ruotsi.
Gustaf Möller, korkeimman oikeuden oikeusneuvos.
16.6.2023
Reijo Aarnio, vanhempi neuvonantaja, Sitra.
Mads Bryde Andersen, yksityisoikeuden professori, Kööpenhaminan yliopisto, Tanska.
Joxerramon Bengoetxea, oikeustieteen professori, Baskimaan yliopisto, Espanja.
Riitta Leppiniemi, laamanni, varatuomari.
Jo Shaw, Eurooppa-oikeuden professori, Edinburghin yliopisto, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Lauri Tarasti, ministeri, hallintoneuvos.
Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi promovoitiin lainopillisen tiedekunnan riemutohtoriksi vuonna 1955. Hän oli valmistunut molempien oikeuksien tohtoriksi vuonna 1901, 30-vuotiaana.
Vuonna 2010 riemutohtoreiksi vihittiin Simo Johannes Zitting, Toivo Viljam Sainio, Bengt Henry Gabriel ja Arne Broms.
Vuoden 2017 promootiossa riemutohtoreiksi promovoitiin Allan Huttunen (Yhdenmiehen osakeyhtiöstä, 1963), Juhani Kyläkallio (Osakeyhtiön hallituksen vastuusta, 1965), Kaarlo Ståhlberg (Petoksesta, 1965), Zacharias Sundström (Om normkollision vid fartygs sammanstötning, 1965), Kauko Sipponen (Lainsäädäntövallan delegoiminen, 1965), Jorma S. Aalto (Rikosprosessilain asiallisesta sovellutusalasta, 1965), Raimo Pekkanen (Sekatyyppinen työsopimus, 1966), Olavi Heinonen (Velallisen konkurssirikoksista, 1966), Antero Jyränki (Sotavoiman ylin päällikkyys, 1967) ja Aulis Aarnio (Perillisen oikeusasemasta, 1967). Paikalla olivat ainoastaan Kyläkallio, Aalto ja Jyränki.
Promootio kestää neljä päivää touko-kesäkuun vaihteessa. Sen pukeutumissäännöt ovat hyvin tarkat, ja suurimpaan osaan tilaisuuksista pukeudutaan frakkiin ja iltapukuun.
Torstaiaamuna järjestettävä kunniatohtoriseminaari kokoaa juhlaväen ja muut kiinnostuneet kuulemaan alan huippujen luentoja Porthaniaan. Riippuen kunniatohtorien määrästä se kestää noin puoli päivää.
Torstain ohjelma alkaa harjoituksilla yliopiston juhlasalissa iltapäivällä. Harjoitukset ovat pakolliset kaikille promovoitaville (tohtoripromovendit, riemutohtorit, kunniatohtorit), mutta ei seuralaisille. Harjoituksiin kannattaa saapua iltaa varten valmiiksi pukeutuneena.
Harjoitusten jälkeen siirrytään rehtorin vastaanotolle, jonne seuralaiset ovat myös tervetulleita. Illalla järjestetään miekanhiojaisillallinen. Illan kuluessa kuullaan useita puheita. Huolella valmistellut monikieliset puheet voivat käsitellä esim. puhujan edustamaa tieteenalaa tai jotain yhteiskunnallista kysymystä ja ovat oleellinen osa promootioperinnettä.
Perjantaina on vuorossa promootion päätilaisuus eli promootioakti, joka järjestetään yliopiston juhlasalissa. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa tarkkaa koreografiaa noudattaen vihitään promovendit tohtoreiksi ja luovutetaan heille tutkintonsa symbolit. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimustohtorille esitetään omaan oppialaan liittyvä kysymys, johon hänen on vastattava. Kun vastaus on hyväksytty, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat tarkan koreografian mukaisesti kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä - promoottori antaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Promovoinnin ajan soitetaan yleensä kotimaista klassista musiikkia, minkä lisäksi musiikki on aktissa muutenkin tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää ainakin Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon. Usein promootioon myös tilataan uusia sävellyksiä (perinteisimmin promootiokantaatti), jotka kantaesitetään promootioaktissa.
Promootioakti päättyy ultimustohtorin puheeseen juhlavieraille, jonka jälkeen siirrytään kulkueena yliopiston juhlasalista Tuomiokirkkoon promootiojumalanpalvelukseen tai vaihtoehtoisesti tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä.
Perjantai-iltana vietetään vielä juhlallisia promootiopäivällisiä, joihin myös tiedekunnan henkilökunta on tervetullut osallistumaan. Esimerkiksi tohtorinväitöksiä ohjanneita professoreita on usein ollut runsaasti mukana. Promootiopäivällisillä kuullaan jälleen myös puheita, joista tärkeimpänä puhe yliopistolle, johon yliopiston rehtori vastaa. Promootiopäivällisten lopussa on vapaata tanssia.
Promootiojuhlallisuudet päättää purjehdus, joka järjestetään promoottorin kunniaksi. Se on esimerkiksi aurinkoinen laivaretki Helsingin edustan saaristossa.
Promootioperinne elää edelleen vahvana. Viime vuosina vapaaehtoisten määrä promootiotoimikunnissa on ollut runsas, ja 2000-luvun seremoniat ovat rikkoneet osallistujamäärien ennätyksiä. Nykytilanteen perusteella promootioperinteen tulevaisuus näyttää valoisalta ja turvatulta, vaikka on mahdollista, että jossain vaiheessa, samoin kuin 1970-luvulla, yhteiskunta alkaa pitää seremonioita vanhanaikaisina, eliittimäisinä ja nykymenoon sopimattomina.
Akateemisen maailman viimeaikaisia kehityssuuntia voidaan pitää promootioperinteen suurimpana uhkana, kun leikkaukset yliopistoilta ja opiskelijoilta sekä opintoaikojen rajoittamisen vaikutukset tulevat näkyviin. Yliopistoille promootiot ovat tärkeä osa akateemista elämää ja siksi niitä tuetaan taloudellisesti ja tilojen kautta. Yliopistojen talouden kiristyessä myös promootioiden rahoitus muuttuu, josta seuraava osallistumismaksujen nousu voi vähentää osallistujien määrää. Myös yleinen hintojen nousu näkyy promootioiden taloudessa, samoin kuin ilahduttavat kumppanuudet säätiöiden ja yksityislahjoittajien kanssa, jotka haluavat tukea perinnettä.
Toisaalta opiskeluaikojen lyhentäminen ja opiskelijoiden nopeamman valmistumisen painostus tuovat haasteita aktiivisen opiskelijaelämän ja perinteiden jatkuvuuden kannalta. Monet promootioiden erityispiirteet kumpuavatkin suomalaisista opiskelijaperinteistä, joihin promootion osallistujat ja vapaaehtoiset tutustuvat opintojensa aikana, esimerkiksi osakuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen vuosijuhlissa. Kun opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua opiskelijatoimintaan heikkenevät, tulevaisuuden promootiojärjestäjillä ei välttämättä ole enää tarvittavaa vahvaa tietämystä akateemisista perinteistä.
Promootioperinne on kuitenkin onnistunut pysymään elossa Suomessa lähes 400 vuotta läpi monen sodan, nälänhädän ja poliittisen myllerryksen. Siksi sitä voidaan pitää kykenevänä säilyttämään elinvoimansa ja jatkamaan toimintaansa haastavissakin olosuhteissa. Perinteen jatkuvuutta ja elinvoimaa turvaa myös se, että jokainen promootio sopeutuu aikaansa. Sen vuoksi on tärkeää, että promootioita saavat järjestää nousevat sukupolvet itse, koska vain niillä on tuntuma siihen, mitkä yhteiskunnalliset symbolit ja ilmiöt vaativat huomiota ja täten osaltaan muokkaavat perinnettä. Esimerkkejä tästä ovat 2000-luvulla mukaan tulleet piirteet kuten ensimmäiset miespuoleiset yleiset seppeleensitojat sekä tunnustuksettomat tilaisuudet ekumeenisten promootiojumalanpalvelusten rinnalla kaikissa tiedekunnissa. Historian kaikki trendit ovat usein ensin näkyneet akateemisen eliitin toiminnassa, ja sieltä levinneet koko kansan tietoisuuteen. Itse yliopisto myös seuraa muiden alojen ilmiöitä, ja mukautuu moderniin elämään, säilyttäen oman vahvan identiteettinsä ja juuret.
Ensimmäisestä promootiosta 1643 tähän päivään saakka on promootioihin kuulunut tiedettä ja ylentymistä akateemiseen yhteisöön, mutta myös runoutta ja riemua. Monitaiteellisessa tapahtumassa näkyy vahvasti ylisukupolvinen yhteisöllisyys, verkostoituminen, vapaaehtoistyö ja ajan tärkeimpien yhteiskunnallisten kysymysten esiin nostaminen. Yhteisölle promootio on toistuva, kollektiivinen tapahtuma, mutta jokaiselle osallistujalle ainutlaatuinen kokemus. Historiansa tunteva yliopisto ei elä menneisyydessä – menneisyys elää meissä.