Mika Nousiaisen osuus tutkimusprojektissa keskittyy suomalaisiin nykytaidetta ja luonnontieteitä yhdistäviin hankkeisiin. Hankkeet ovat
Väitöstutkimuksessaan hän keskittyy tieteellisen tiedon rooliin audiovisuaalisessa installaatiotaiteessa.
Frans Aution osuus tutkimusprojektissa keskittyy tieteiden, taiteiden ja luonnon väliseen vuorovaikutukseen ”biomimeettisessä suunnittelussa ja muotoilussa” (biomimetic design) tutkimusalueenaan maailmansotien jälkeinen Japani. Biomimeettinen suunnittelu kattaa laajan joukon elämän (bio) erilaisia sovellutuksia suunnittelussa ja muotoilussa (design). Se voi viitata esimerkiksi muotoiluun, joka jäljittelee luonnon morfologiaa; suunnitteluun, joka emuloi ekologisia järjestelmiä; tai ylipäätään toimintaan, joka pyrkii muuttamaan luonnontieteiden havainnoimia ilmiöitä suunnittelukohteisiin sopiviksi materiaaleiksi, toiminnoiksi, sekä rakennustavoiksi.
Autio tarkastelee kriittisesti biomimeettisen suunnittelun ja muotoilun energeettisiä, materiaalisia ja ideologisia ulottuvuuksia ekokritisismin ja humanistisen energiatutkimuksen perinteitä seuraten. Tämä analyysi pyrkii löytämään biomimeettisen suunnittelun parissa vallitsevista vääristymistä kaikkein keskisimmät, ja tätä kautta osallistuu tieteelliseen keskusteluun ”kestävästä” muotoilusta aikana, jolloin elämän monimuotoisuus, joka ylläpitää elämää itseään – sekä toimii käytännön pohjana biomimetiikalle – on ihmistoiminnan seurauksena romahtamassa.