Promootiot ovat säilyneet osana yliopistoperinnettä läpi vuosisatojen muuttuen ja mukautuen. On harvinaista, että edelleen harjoitetaan suureksi osaksi samanlaisia juhlamenoja kuin niiden alkuvaiheissa. Promootio on siis esimerkki todella hyvin säilyneestä aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Maisteripromootioperinne lisättiin suomalaiselle aineettoman kulttuuriperinnön kansalliselle listalle vuonna 2017.
Promootiot ovat syntyneet keskiajalla: Bolognassa ja Pariisissa on pidetty promootioita jo 1200-luvulla. Helsingin yliopiston, eli entisen Turun akatemian (1640-1827) ja Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston (1827-1918), promootioperinne syntyi varhain, kun ensimmäinen filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin vuonna 1643, vain kolme vuotta Turun akatemian perustamisen jälkeen. Perinne on siitä lähtien jatkunut lähes katkeamattomana ja levinnyt myös muihin tiedekuntiin ja yliopistoihin. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio on edelleen promootioista suurin.
Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan promootiot pysyivät lähes muuttumattomina, vain maistereille tarkoitettuina yksipäiväisinä tapahtumina 1800-luvun alkupuolelle asti. Promootio alkoi kokoontumisella promoottorin kotona, josta promovendit siirtyivät kulkueessa Akatemiatalolle, jossa promoottori vihki heidät. Monet nykyiset promootion piirteet, kuten kulkueet ja priimusmaisterille esitettävä kysymys, ovat nähtävillä jo näissä vanhimmissa promootioissa. Myös promootioon liittyvä symboliikka on säilynyt ennallaan vuosisatoja: jo 1700-luvulla laakeriseppele symboloi maisterien saavutuksia. Samoin promootioakti alkaa edelleen promoottorin puheella ja päättyy ultimuksen puheeseen. Promootio koostui kolmesta juhlatilaisuudesta: promootioaktista, juhlajumalanpalveluksesta ja promootiopäivällisistä. Yliopisto toimi vaatimattomissa puitteissa, ja promovoiduiksi tulivat vain miehet.
1800-luvulla yliopistolla oli keskeinen asema yhteiskunnassa, ja promootiot sekä muut yliopistolliset juhlat olivat lähes ainoita Suuriruhtinaskunnan omia yleisiä juhlatilaisuuksia. Nämä juhlat tarjosivat Suomen poliittiselle eliitille ja sivistyneistölle myös mahdollisuuden tavata aikana, jolloin tiedotusvälineet olivat kehittymättömiä ja välimatkat pitkiä kulkea. Promootioilla oli siten myös vahva sosiaalinen ja kansallinen merkitys. Promootiotraditio sai 1800-luvun aikana useita piirteitä, jotka ovat edelleen mukana, kuten esimerkiksi riemumaistereiden promovointi sekä tohtoreiden promovointi samassa tilaisuudessa maisterien kanssa. 1850-luvulla myös Maamme-laulu vakiinnutti paikkansa osana promootion ohjelmaa. Juhlallisuuksien kesto piteni 1870-luvulla kolmi- tai nelipäiväisiksi. Promootioon otettiin mukaan lisää tilaisuuksia, ja mm. tanssiaiset vakiintuivat osaksi promootiota 1880-luvulla, kun niille oli tarjolla täydellinen tila vastikään valmistuneella Ylioppilastalolla (nyk. Vanha ylioppilastalo). Samalla promootioiden koko kasvoi ja niistä kehittyi merkittäviä seurapiiritapahtumia: tilaisuuksien historia tunnetaan hyvin, koska lehdistö kirjoitti niistä ahkerasti.
Hiljalleen tapa vihkiä maistereita promootioissa hävisi muualta maailmasta, ja promootio alkoi saada piirteitä, jotka esiintyvät vain Suomessa. Yksi täysin suomalainen erikoisuus on yleisen seppeleensitojan (alun perin yleisen seppeleensitojattaren) valinta. Toisaalta 1800-luvun lopulla promootiota uhkasivat jännitteet Venäjään, sillä promootioissa esiintyi suomalaiskansallista henkeä. Promootion järjestäminen vaatikin keisarin suostumuksen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen promootioperinne jatkui katkeamattomana. Itsenäisen Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin 1919. Toisen maailmansodan jälkeen maisteripromootioiden järjestämisessä oli peräti 14 vuoden tauko; edellinen yhtä pitkä tauko perinteessä oli ollut 1700-luvulla suuren Pohjan sodan vuoksi. Pitkän tauon jälkeen promootion järjestäminen oli hankalaa, sillä promootioperinteen monia yksityiskohtia oli vaikea muistaa. Tämän myötä perinteeksi alkoi vakiintua muistokirjan tekeminen jokaisesta promootiosta. 1970-luvulla promootioita pidettiin vanhanaikaisina ja elitistisinä, ja ne jäivätkin aiempaa pienimuotoisemmiksi. 1980-luvulle tultaessa yhteiskunnan ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja promootioista tuli jälleen suosittuja.
Promootiolla on eurooppalaiset juuret, mutta siitä on tullut nimenomaan suomalaisen kulttuurin ilmentymä. Läpi vuosisatojen on koettu, että valmistuneiden maisterien ja tohtorien saavutusten näyttävä juhlistaminen kuuluu akateemiseen elämään. Promootioperinne onkin nähty arvokkaana osana suomalaista yliopistoelämää ja se on säilynyt elinvoimaisena läpi vaikeidenkin aikojen. Samalla perinne on myös kehittynyt, kun jokainen promootio ja jokainen promootiotoimikunta pyrkii tuomaan jotain uuttaa vuosisataiseen perinteeseen.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäistä merkittävää juhlatilaisuutta vietettiin toukokuussa vuonna 1934. Silloin oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellinen osasto oli muodostettu itsenäiseksi maatalous-metsätieteelliseksi tiedekunnaksi. Tilaisuudessa myönnettiin tiedekunnan ensimmäiset kunniatohtorinarvot Arthur Rindelille ja A. K. Cajanderille. Kunniatohtorinarvoja on myönnetty promootioiden ulkopuolella myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan juhlakokouksissa vuosina 1955 ja 1977. Arvon ovat saaneet muiden muassa A. I. Virtanen ja presidentti Urho Kekkonen. Myös vuonna 1999, tiedekunnan 75-vuotisjuhlassa, myönnettiin kunniatohtorinarvoja.
Kaikki Maatalous-Metsätieteellisen tiedekunnan promootiot on vietetty Helsingissä. Ensimmäisessä promootiossa vuonna 1958 promovoitiin vain tohtoreita, mutta jo toisessa promootiossa vuonna 1984 promovoitiin myös maistereita. Vuotta juhlistettiin tiedekunnan 50-vuotisjuhlana, sillä 50 vuotta aikaisemmin maataloustieteiden ja metsätieteiden tutkimustoiminta ja korkein opetus oli siirtynyt osaksi Helsingin yliopistoa.
Vuonna 2008 maatalous-metsätieteellinen tiedekunta juhli 100-vuotisjuhlaansa, ja kesäkuussa järjestettiin tiedekunnan kuudes promootio. Maistereiden ja tohtoreiden yhteisenä juhlana se oli neljäs. Kuudetta maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootiota jouduttiin siirtämään vallitsevien kokoontumisrajoitusten vuoksi vuodelta 2021 vuodelle 2022.
Ennen maisterien promovoinnin aloittamista tiedekunnassa metsänhoitajat valitsivat professorin tyttären sormusneidoksi jakamaan metsämaisterin, eli forstin, sormukset valmistuneille metsätieteen maistereille. Vuodesta 1984 alkaen sormusneidon sijaan tuli Filosofisen tiedekunnan ja Valtiotieteellisen tiedekunnan esikuvan mukainen yleinen seppeleensitoja johtamaan laakeriseppeleiden sitomista maisteripromovendeille. Vuonna 1990 promovoitiin vain tohtoreita, joten yleistä seppeleensitojaa ei silloin valittu.
Maisteripromootioperinne lisättiin suomalaiselle aineettoman kulttuuriperinnön kansalliselle listalle vuonna 2017.
Kaikki Maatalous-Metsätieteellisen tiedekunnan promootiot on vietetty Helsingissä. Ensimmäisessä promootiossa vuonna 1958 promovoitiin vain tohtoreita, mutta jo toisessa promootiossa vuonna 1984 promovoitiin myös maistereita.
1. 29.5.1958
2. 1.6.1984
3. 26.4.1990
4. 17.5.1996
21.9.1999 Kunniatohtoripromootio tiedekunnan 75-vuotisjuhlien kunniaksi
5. 7.6.2002
6. 6.6.2008
7. 6.6.2014
8. 17.6.2022
1934 Georg von Wendt, kotieläinopin professori, tiedekunnan juhlaistunto.
1955 Erkki Kivinen, maanviljelyskemian ja -fysiikan professori, tiedekunnan juhlaistunto
1956 Erkki Kivinen, maanviljelyskemian ja -fysiikan professori, tiedekunnan juhlaistunto.
1958 Lauri Ilmari Paloheimo, kotieläintieteen professori.
1977 Aarne Nyyssönen, metsänarvioimistieteen professori, tiedekunnan juhlaistunto.
1984 Leo Olavi Heikurainen, suometsätieteen professori.
1990 Päiviö Riihinen, kansantaloudellisen metsäekonomian professori.
1996 Peter M. A. Tigerstedt, kasvinjalostustieteen professori.
2002 Antti Ahlström, ravitsemustieteen professori.
2008 Eero Puolanne, lihateknologian professori.
2014 Hannu Salovaara, viljateknologian professori.
2022 Juha Helenius, agroekologian professori.
1934 Erik Lönnroth
1958 Eino Oinonen
1984 Markku T. Simula
1990 Anna-Kristina Lindström
1996 Lauri Valsta
2002 Kaisa Immonen
2008 Yeshitila Degefu
2014 Saila Varis
2022 Jonna Teikari
1934 Toivo Hintikka
1958 Jaakko Mukula
1984 Jouko J. Setälä
1990 Seppo Vehkamäki
1996 Jari Valkonen
2002 Asko Simojoki
2008 Miina Rautiainen
2014 Ndegwa Henry Maina
2022 Vesa-Pekka Parkatti
1958 Esko Kangas, maatalous- ja metsäeläintieteen professori.
1984 Päiviö Riihinen, kansantaloudellisen metsäekonomian professori.
1990 Seppo Niemelä, vt. professori, mikrobiologia.
1996 Simo Poso, metsänarvioimistieteen professori.
2002 Eero Puolanne, lihateknologian professori
2008 Minna Pirhonen, maataloustieteen yliopistonlehtori.
2014 Heljä-Sisko Helmisaari, metsämaatieteen professori.
2022 Kaarina Sivonen, mikrobiologian professori
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta aloitti maisterien promovoimisen vuonna 1984, jolloin tuli 50-vuotta täyteen vuoden 1934 tiedekunnan juhlaistunnosta. Vuonna 1990 promovoitiin vain tohtoreita.
1984 Antti S. Pajunen
1996 Kirsti Stylman-Anttila
2002 Peter Tietz
2008 Anu Karhu
2014 Marjukka Lamminen
2022 Juho Niskala
Ensimmäinen maatalous-metsätieteellisen maisteripromootio pidettiin vuonna 1984 ja vuonna 1990 promovoitiin vain tohtoreita.
1984 Anna-Liisa Rauma
1996 Jyripekka Hiltunen
2002 Laura Suopas
2008 Marjukka Manninen
2014 Silja Nousiainen
2022 Tiina Heikkinen
Ensimmäinen maatalous-metsätieteellisen maisteripromootio pidettiin 1984 ja vielä vuoden 1990 promootiossa promovoitiin vain tohtoreita.
1984 puutarhatieteen professori Erkki Kaukovirta.
1996 kodin teknologian vt. professori Marja Aulanko
2002 puumarkkinatieteen professori Heikki Juslin
2008 elintarviketieteen professori Christel Lamberg-Allardt
2014 kotieläintieteen professori Aila Vanhatalo
2022 geoinformatiikan professori Markus Holopainen
1958 prof. Nils Westermarck
1984 prof. Eeva Tapio
1990 prof. Antti Ahlström
1996 prof. Heikki Juslin
2002 prof. Erkki Koskinen
2008 prof. Lauri Valsta
2014 prof. Jari Valkonen
2022 prof. Annikki Mäkelä
1958 tri Lauri Heikinheimo
1984 prof. Rihko Haarlaa
1990 prof. Antti Jaakkola
1996 dos. Aino-Maija Evers
2002 dos. Liisa Pietola
2008 prof. Helinä Hartikainen
2014 akatemiatutkija Miina Rautiainen
2022 prof. Kirsi Mikkonen & yliopistonlehtori Hanna Koivula
Ensimmäinen maisteripromootio pidettiin Maatalous-Metsätieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1984 ja vielä vuoden 1990 promootiossa promovoitiin vain tohtoreita.
1984 Antti Pekka Juhani Pätilä
1996 Peppi Laine
2002 Liisa Hemminki
2008 Maija Kallio
2014 Saara Pietilä
2022 Tiiti Kämäri
Ennen maisterien promovoinnin aloittamista tiedekunnassa metsänhoitajat valitsivat professorin tyttären sormusneidoksi jakamaan metsämaisterin, eli forstin, sormukset valmistuneille metsätieteen maistereille. Vuodesta 1984 alkaen sormusneidon sijaan tuli Filosofisen tiedekunnan ja Valtiotieteellisen tiedekunnan esikuvan mukainen yleinen seppeleensitoja johtamaan laakeriseppeleiden sitomista maisteripromovendeille. Vuonna 1990 promovoitiin vain tohtoreita, joten yleistä seppeleensitojaa ei silloin valittu.
Metsätieteen sormusneidot:
1951 Maija Saari, myöh. Kesä.
1958 Railikki Kangas
1967 Mirja-Liisa Yli-Vakkuri
Tiedekunnan yleiset seppeleensitojat:
1984 Outi Ahlström
1996 Janina von Weissenberg
2002 Nella Mikkonen
2008 Marja Koskela
2014 Satu Heinonen
2022 Moira Mittler
1934 promoottori Georg von Wendt - Är ej den Alma Mater...
1958 Toivo Lyy - Sydämissä hartaus, kiitos...
1984 professori Anna-Liisa Varis - Päivän kaari. joka oli myös kantaattitekstinä.
1990 -
1996 prof. Variksen Päivän kaaren osia uudelleenesitetty.
2002 -
2008 prof. Variksen Päivän kaaren osia uudelleenesitetty.
2014 -
2022 - Yökulkueessa Idän proffa (Samuli Juntila) esitti Esimiehen (Mikko Vastaranta) runon Ihminen ja kone.
1934 Georg von Wendt - Metsälammen rannalla. Promoottorin itsensä säveltämä ja sanoittama teos tiedekunnan juhlaistuntoon.
1984 Harri Wessman - Päivän kaari. San. Anna-Liisa Varis.
1958 Kuopion piispa Eino Sormunen
1984 Arkkipiispa Mikko Juva
1990 Vanhan Testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola
1996 Arkkipiispa emeritus Mikko Juva
2002 Helsingin tuomiorovasti Mikko Heikka
2008 Helsingin tuomiorovasti Matti Poutiainen
2014 Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen
2022 Helsingin piispa Teemu Laajasalo
31.5.1934
Arthur Rindell, maanviljelystaloudellisen osaston ensimmäinen dekaani.
Aimo Kaarlo Cajander, metsätieteilijä, Metsähallituksen ylijohtaja.
20.1.1955
Artturi Ilmari Virtanen, maatalouskemisti, AIV-rehun keksijä, kemian nobelisti 1945.
18.4.1956
Carl Gustav Tigerstedt, Mustila Arboretumin johtaja.
29.5.1958
Karl Abetz, Freiburg, Saksa.
Ilmari Auer, maanviljelysneuvos, maatalousministeri.
Hans Laurits Jensen, Tanska.
Karl Ivar Johansson, Ultuna, Ruotsi.
Heikki Arvid Järnefelt
Ivar Jorstad, Oslo, Norja.
Jaakko Keränen
Ella Augusta Vilhelmina Kitunen
Mauno Johannes Kotilainen
Uuno Wilhelm Lehtinen
Jarl Gustav Viking Lindfors
Wlhelm Jan Pette, Ede, Alankomaat.
Hardy L. Shirley, Syracuse, Yhdysvallat.
Karl Torsten Streyffert, Uumaja, Ruotsi.
Akseli Niilo Vappula
3.11.1977
Urho Kaleva Kekkonen, Suomen Tasavallan presidentti.
Knut Breirem, professori, Norja.
Risto Eklund, varatoimitusjohtaja
Niels K. Hermansen, professori, Tanska.
Martti Hovi, vuorineuvos.
Ilmar Jürisson, ylijohtaja, Neuvostoliitto.
Wilhelm Rodhe, professori, Ruotsi.
Carl Olof Tamm, professori, Ruotsi.
Erik Tuomas-Kettunen, vuorineuvos.
Klaus Waris, kansleri.
1.6.1984
Ilmar J. Aamisepp, Viron maanviljelyksen ja maanparannuksen instituutin johtaja, Viro, Neuvostoliitto.
John Alan Gulland, FAO:n merellisten resurssien osaston päällikkö, Yhdistynyt kuningaskunta.
Yrjö Johannes Hassi, MTK:n metsäpoliittisen osaston päällikkö.
Karl Gustav Lennart Hjelm, Ruotsin maatalousyliopiston rehtori, Ultuna, Ruotsi.
Björn Isak Isaksson, kliinisen ravinto-opin professori, Göteborgin yliopisto, Ruotsi.
Niilo Olavi Jaakkola, vuorineuvos, agronomi, Perusyhtymä Oy:n hallintoneuvoston jäsen.
Sirkka Eeva Alexandra Kouki. ammattikasvatusneuvos.
Rakel Kurkela, os. Porvari, elintarviketeknologian apulaisprofessori, HY.
Horst Kurth, dosentti, Tharandtin metsäakatemia, Dresdenin teknillinen yliopisto, Saksan Demokraattinen Tasavalta.
Jaakko Olavi Köylijärvi, MTTK:n Lounais-Suomen koeaseman johtaja, agronomi.
Martti Antero Markkula, tuhohyönteisten torjunnan professori, HY.
Kaarlo Sakari Mattila, talousmatematiikan ja tilastotieteen professori, Helsingin Kauppakorkeakoulu.
Ernst Philip Palmén, eläintieteen professori, kansleri emeritus, HY.
Rose Marie Valders Pangborn, elintarviketieteen professori, Kalifornian osavaltion yliopisto, Davis, Kalifornia, Yhdysvallat.
Helmut Schmidt-Vogt, metsätaloustieteen professori, Georg-Augustin yliopisto, Freiburg, Saksan Liittotasavalta.
Lars Ketil Strand, Norjan maatalouskorkeakoulun rehtori, Norja.
Niilo Nikolai Söyrinki, Oulun yliopiston rehtori.
Adolf Oskar Emil Hans-Heinrich Tolle, elintarvikehygienian professori, Christian-Albrechtin yliopisto, Kiel, Saksan Liittotasavalta.
26.4.1990
Nina Barylko-Pikielna, professori, Puolan kansallinen ruoka- ja ravitsemusinstituutti, Varsova, Puola.
Thomas J. Corcoran, metsäresurssien professori, Mainen yliopisto, Orono, Maine, Yhdysvallat.
Heikki Haavisto, MTK:n johtokunnan puheenjohtaja.
Laura Jane Harper, professori, Virginian Polyteknillinen Insituutti ja Osavaltion yliopisto, Blacksburg, Virginia, Yhdysvallat.
Bryan Harrison, virologian professori, Skotlannin satotutkimusinsituutti, Invergowrie, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Gustav von Hertzen, DI, Cultor Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja.
Hilmar Holmen, vararehtori, Ruotsin maanviljelysyliopisto, Uumaja, Ruotsi.
Erkki Kivi, Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen johtaja.
Matti Pekkanen, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja.
Ulf Renborg, maatalouden yritystalouden professori emeritus, Ruotsin maatalousyliopisto, Ultuna, Ruotsi.
Alpo Tapani Sormunen, Kalataloussäätiön tutkimuslaitoksen johtaja ja Kalataloussäätiön toiminnanjohtaja.
17.5.1996
Robert W. Allard, Agronomian ja genetiikan professori emeritus, Kalifornian yliopisto, Davis, Kalifornia, Yhdysvallat.
Nancy A. Barclay, kotitaloustieteen professori, Virginian Polyteknillinen Insituutti ja Osavaltion yliopisto, Virginia, Yhdysvallat.
Ernst Brandl, maitohygienian professori, Wienin eläinlääketieteellinen yliopisto, Wien, Itävalta.
Lauri Kettunen, kansantaloustieteen vt. apulaisprofessori, HY.
Pekka Linko, Teknillisen korkeakoulun biotekniikan professori emeritus, Espoo.
Esko Muhonen, varatuomari, Vapo Oy:n toimitusjohtaja.
Gretel H. Pelto, WHO:n ripuli- ja hengitystiesairauksien vastaisen hankkeen koordinaattori, Geneve, Sveitsi.
Jan Persson, maataloustieteen professori, Ruotsin maatalouskorkeakoulu, Ultuna, Ruotsi.
Toivo Pohja, Hyytiälän tutkimusaseman kyläseppä ja mittalaitteiden suunnittelija ja rakentaja.
Sanga Sabhasari, metsätieteen professori, Kasetsartin yliopisto, Thaimaa.
Eero Salminen, Karjalan tasavallan Metsäakatemian vararehtori, Petroskoi, Venäjä.
Eero Väänänen, Maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosaston rakennusneuvos.
21.9.1999
Kunniatohtoripromootio tiedekunnan 75-vuotisjuhlien kunniaksi.
Pentti Alanko, MMM, koristekasvien tutkija.
Mårten Carlsson, prof. NOVA:n rehtori, Ruotsi.
Harri Dahlström, MMM, Maa- ja metsätalousministeriön kalatalouden ylitarkastaja.
Ivar Etverk, prof. Viron maatalousyliopisto, Tartto. Viro.
Charles Francis, prof. Nebraskan yliopisto, Yhdysvallat.
Marcus Karel, prof. emeritus, Rutgers-yliopisto, Yhdysvallat.
Martti Vainio, Metsäteollisuus ry:n metsänhoitaja.
7.6.2002
Antti Aro, Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori.
Ahmed El-Houri Ahmed, metsänhoidon professori, Khartumin yliopisto, Sudan.
Esko Nurmi, professori, ylijohtaja, Valtion eläinlääketieteellinen laitos.
Christel Palmberg-Lerche, MMM, FAO.
Erkki Pulliainen, eläintieteen professori, OY, kansanedustaja.
Arnold Rüütel, Viron Tasavallan Presidentti, Viro.
Risto Seppälä, Metsäntutkimuslaitoksen professori.
Bernard F. Stanton, professori emeritus, Cornellin yliopisto, New York, Yhdysvallat.
6.6.2008
Jan Heino, FAO:n pääjohtaja.
Jaana Husu-Kallio, dos., Eviran pääjohtaja.
Ensio Hytönen, toimitusjohtaja, Hankkija-Maatalous Oy.
Eila Kilpiö, professori, Kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja.
Karl-Gustaf Löfgren, kansantalouden professori, Uumajan yliopisto, Ruotsi.
Tiit Nilson, professori, Tarton Observatorio, Viro.
Patrick Rubaihayo, professori emeritus, Makerere University, Uganda.
James M. Tiedje, maaperätieteen ja mikrobiologian professori, Michiganin Osavaltion yliopisto, Michigan, Yhdysvallat.
Antti Uusi-Rauva, yli-insinööri, Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan isotooppiosaston ja laitekeskuksen johtaja.
Peter Wood, Dr, Principal Research Scientist, Agri Food Canada. Kanada.
6.6.2014
Eva-Mari Aro, molekulaarisen kasvitieteen professori, TY.
Sir David Baulcombe, kasvimolekyylibiologian ja -virologian professori, Cambridgren yliopisto, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Ilkka Herlin, FT, Elävä Itämeri -säätiön perustaja.
Fredrick Owino, kansainvälisen metsäpolitiikan professori, Nairobi, Kenia.
Toomas Paalme, professori, Tallinnan teknillinen yliopisto, Viro.
Simo Palokangas, vuorineuvos, agronomi, HK Ruokatalo Oyj:n toimitusjohtaja.
Kaisa Poutanen, TkT, akatemiaprofessori, ISY.
Cindy Prescott, professori, Brittiläisen Kolumbian yliopisto, Kanada.
17.6.2022
Dag-Ragnar Blystad, tutkimusprofessori, kasvivirologi, Norja, NBIO.
Ian Givens, ravitsemustieteen professori, Readingin yliopisto, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta.
Annikka Hurme, Valion toimitusjohtaja.
Janet Jansson, molekyylimikrobiologi, mikrobiekologi, Pacific Northwest National Laboratory, Yhdysvallat.
Robert A. Kozak, prof., metsätieteiden tiedekunnan dekaani, yritysjohtamisen tutkija, University of British Columbia, Kanada.
Daniel Murdiyarso, prof., johtava tutkija. metsämeteorologi, IPB University, Indonesia ja CIFOR.
Karin Schwarz, elintarvikekemian professori, Kielin yliopisto, Saksa.
Jyrki Wallin, MTK:n toiminnanjohtaja
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootiojuhlallisuudet alkavat Floran päivänä 13.5. yleisen seppeleensitojan valinnalla, joka tapahtuu maisteripromovendien latinankielisessä kokouksessa. Yleinen seppeleensitoja on jonkun yliopiston professorin tai muun merkkihenkilön lapsi, ja valinnalla promovendit haluavat kunnioittaa ko. professoria. Valintaa seuraa yleisen seppeleensitojan kosinta professorin kotona, ja nuoren annettua suostumuksensa tehtävään siirrytään kulkueessa Kumtähden kentälle ylioppilaiden kevätjuhlaan muistamaan Maamme-laulun ensiesitystä. Lopuksi nautitaan puheiden ryydittämä juhlallinen lounas.
Varsinainen promootio kestää kolme päivää touko-kesäkuun vaihteessa. Sen pukeutumissäännöt ovat hyvin tarkat, ja suurimpaan osaan tilaisuuksista pukeudutaan frakkiin ja iltapukuun. Ensimmäisenä päivänä eli torstaina valmistaudutaan promootioaktiin sitomalla maisteripromovendien laakeriseppeleet ja hiomalla symbolisesti tohtorien miekat. Ilta päättyy seppeleensitojais- ja miekanhiojaisillallisiin, joilla kuullaan useita puheita. Huolella ennakkoon valmistellut monikieliset puheet voivat käsitellä esim. puhujan edustamaa tieteenalaa tai jotain yhteiskunnallista kysymystä ja ovat oleellinen osa promootioperinnettä. Puheet julkaistaan promootiojulkaisussa promootion jälkeen. Miekkojen hionnassa käytetään tiedekunnan perinteen mukaisesti tietyn järven vettä.
Keskimmäisenä päivänä eli perjantaina on vuorossa promootion päätilaisuus eli promootioakti, joka järjestetään yliopiston juhlasalissa. Akti on kuin harjoiteltu näytelmä, jossa tarkkaa koreografiaa noudattaen vihitään promovendit maistereiksi ja tohtoreiksi ja luovutetaan heille tutkintonsa symbolit. Ensin promovendit, heidän seuralaisensa ja yliopiston edustajat saapuvat saliin tarkasti järjestettyinä kulkueina. Promoottorin puheen jälkeen priimusmaisterille ja -tohtorille esitetään omaan oppialaan liittyvä kysymys, johon heidän on vastattava. Kun vastaus on hyväksytty, voidaan promovointi aloittaa. Promovendit nousevat tarkan koreografian mukaisesti kukin vuorollaan parnassolle vastaanottamaan akateemiset arvonmerkkinsä: promoottori painaa laakeriseppeleet maisterien päähän ja kultaiset maisterinsormukset heidän sormeensa sekä antaa tohtoreille miekan ja tohtorinhatun. Promovoinnin ajan soitetaan yleensä kotimaista klassista musiikkia, minkä lisäksi musiikki on aktissa muutenkin tärkeässä roolissa: perinteinen ohjelmisto sisältää ainakin Sibeliuksen Promootiomarssin ja Andante Festivon. Usein promootioon myös tilataan uusia sävellyksiä (perinteisimmin promootiokantaatti), jotka kantaesitetään promootioaktissa.
Promootioakti päättyy ultimusmaisterin puheeseen isänmaalle ja Maamme-lauluun, jonka jälkeen siirrytään kulkueena yliopiston juhlasalista Tuomiokirkkoon promootiojumalanpalvelukseen tai vaihtoehtoisesti tunnustuksettomaan tilaisuuteen. Kulkueet ovat perinteinen osa akateemisia juhlia, ja yleensä kulkuetta kokoontuu seuraamaan Senaatintorille myös jonkin verran yleisöä. Perjantai-iltana vietetään vielä promootiopäivällisiä, joilla mm. esitetään erikseen tilatut promootiorunot (usein yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen) tai muuta varta vasten tilattua taiteellista ohjelmaa. Promootiopäivällisillä kuullaan jälleen myös puheita, joista tärkeimpänä puhe yliopistolle, johon yliopiston rehtori vastaa.
Kolmas päivä eli lauantai alkaa retkellä, joka on tyypillisesti purjehdus johonkin lähisaareen tai kierros Helsingin edustalla. Retki on promootion epämuodollisin tilaisuus, ja sen aikana nautitaan myös lounas.
Lauantai ja koko maisteripromootio päättyy tanssiaisiin Vanhalla ylioppilastalolla. Tanssiaiset aloitetaan kutsuvieraspoloneesilla, perinteisellä näytöstanssilla. Tanssiin osallistuu promootioon kuuluvia henkilöitä kuten promoottori, yleinen seppeleensitojatar, kunniatohtoreita ja riemumaistereita. Tämän jälkeen on vuorossa tohtoripoloneesi, jossa vastapromovoidut tohtorit tanssivat mustissa asuissaan.
Poloneesin jälkeen vuorossa on maisterifranseesi, jossa vastapromovoidut maisterit pääsevät esittämään upean kuviotanssin. Franseesi tanssitaan neliömuodostelmissa, ja tanssi on kuvioiltaan monipuolinen ja erittäin näyttävä. Jokaisella parilla on tanssissa oma paikkansa. Tanssi ei ole kuvioiltaan vaikea oppia – tanssitaidottomiksi itsensä kokevien ei tarvitse huolestua – mutta yhdenaikaisuuden ja -mukaisuuden saavuttamiseksi franseesin harjoitteluun on varattu useita harjoituskertoja, joihin tanssiin osallistuvien on sitouduttava osallistumaan.
Näytöstanssien jälkeen vuorossa ovat juhlatanssit, joihin kaikki voivat osallistua tanssikorttiinsa illan aikana sopimiensa parien kanssa. Perinteisiä akateemisia juhlatansseja ovat mm. Poloneesi, Pompadour, Pas d'Espagne, Valse Mignon, Cicapo ja Grande Valse. Tanssikortit jaetaan kaikille tanssiaisiin osallistuville heidän saapuessaan Vanhalle ylioppilastalolle. Promootioitoimikunta järjestää yleensä halukkaille tanssiharjoituksia ennen promootiota.
Tanssiaisiin liittyy myös paljon muita vakiintuneita elementtejä, kuten promootion keskeisten hahmojen kunnioittaminen kantamalla heitä kantotuolissa.
Tanssiaisten päätteeksi järjestäydytään öiseen kulkueeseen, joka kulkee keskustan katuja ja puistoja pitkin. Matkan varrella pysähdytään patsaiden kohdalla pitämään puheita ja laulamaan perinteisiä ylioppilaslauluja. Aamun sarastaessa kulkue päättyy dekaanin suorittamaan "Auringon vastaanottoon" tiedekunnan perinteen mukaan Haaksirikkoisten patsaalla.
Promootioperinne elää edelleen vahvana. Viime vuosina vapaaehtoisten määrä promootiotoimikunnissa on ollut runsas, ja 2000-luvun seremoniat ovat rikkoneet osallistujamäärien ennätyksiä. Nykytilanteen perusteella promootioperinteen tulevaisuus näyttää valoisalta ja turvatulta, vaikka on mahdollista, että jossain vaiheessa, samoin kuin 1970-luvulla, yhteiskunta alkaa pitää seremonioita vanhanaikaisina, eliittimäisinä ja nykymenoon sopimattomina.
Akateemisen maailman viimeaikaisia kehityssuuntia voidaan pitää promootioperinteen suurimpana uhkana, kun leikkaukset yliopistoilta ja opiskelijoilta sekä opintoaikojen rajoittamisen vaikutukset tulevat näkyviin. Yliopistoille promootiot ovat tärkeä osa akateemista elämää ja siksi niitä tuetaan taloudellisesti ja tilojen kautta. Yliopistojen talouden kiristyessä myös promootioiden rahoitus muuttuu, josta seuraava osallistumismaksujen nousu voi vähentää osallistujien määrää. Myös yleinen hintojen nousu näkyy promootioiden taloudessa, samoin kuin ilahduttavat kumppanuudet säätiöiden ja yksityislahjoittajien kanssa, jotka haluavat tukea perinnettä.
Toisaalta opiskeluaikojen lyhentäminen ja opiskelijoiden nopeamman valmistumisen painostus tuovat haasteita aktiivisen opiskelijaelämän ja perinteiden jatkuvuuden kannalta. Monet promootioiden erityispiirteet kumpuavatkin suomalaisista opiskelijaperinteistä, joihin promootion osallistujat ja vapaaehtoiset tutustuvat opintojensa aikana, esimerkiksi osakuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen vuosijuhlissa. Kun opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua opiskelijatoimintaan heikkenevät, tulevaisuuden promootiojärjestäjillä ei välttämättä ole enää tarvittavaa vahvaa tietämystä akateemisista perinteistä.
Promootioperinne on kuitenkin onnistunut pysymään elossa Suomessa lähes 400 vuotta läpi monen sodan, nälänhädän ja poliittisen myllerryksen. Siksi sitä voidaan pitää kykenevänä säilyttämään elinvoimansa ja jatkamaan toimintaansa haastavissakin olosuhteissa. Perinteen jatkuvuutta ja elinvoimaa turvaa myös se, että jokainen promootio sopeutuu aikaansa. Sen vuoksi on tärkeää, että promootioita saavat järjestää nousevat sukupolvet itse, koska vain niillä on tuntuma siihen, mitkä yhteiskunnalliset symbolit ja ilmiöt vaativat huomiota ja täten osaltaan muokkaavat perinnettä. Esimerkkejä tästä ovat 2000-luvulla mukaan tulleet piirteet kuten ensimmäiset miespuoleiset yleiset seppeleensitojat sekä tunnustuksettomat tilaisuudet ekumeenisten promootiojumalanpalvelusten rinnalla kaikissa tiedekunnissa. Historian kaikki trendit ovat usein ensin näkyneet akateemisen eliitin toiminnassa, ja sieltä levinneet koko kansan tietoisuuteen. Itse yliopisto myös seuraa muiden alojen ilmiöitä, ja mukautuu moderniin elämään, säilyttäen oman vahvan identiteettinsä ja juuret.
Ensimmäisestä promootiosta 1643 tähän päivään saakka on promootioihin kuulunut tiedettä ja ylentymistä akateemiseen yhteisöön, mutta myös runoutta ja riemua. Monitaiteellisessa tapahtumassa näkyy vahvasti ylisukupolvinen yhteisöllisyys, verkostoituminen, vapaaehtoistyö ja ajan tärkeimpien yhteiskunnallisten kysymysten esiin nostaminen. Yhteisölle promootio on toistuva, kollektiivinen tapahtuma, mutta jokaiselle osallistujalle ainutlaatuinen kokemus. Historiansa tunteva yliopisto ei elä menneisyydessä – menneisyys elää meissä.