Avauspuheenvuorossaan HIKET-hankkeen johtaja, akateemikko Markku Kulmala korosti hiilinielujen kasvattamisen tärkeyttä samanaikaisesti nopeiden päästövähennysten kanssa. Lisäksi hän painotti, että hiilinielukeskustelussa tarvitaan laajempi “Hiilinielu+”-näkökulma, jossa huomioidaan ekosysteemien koko ilmastovaikutus: mm. VOC-yhdisteet, aerosolit, pilvien muodostuminen, sadanta ja albedo kasvihuonekaasujen lisäksi.
Suomen ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala korosti, että valtion rahoittama HIKET-hanke on strategisesti tärkeä aloite parempien työkalujen kehittämiseksi Suomen ja mahdollisesti myös EU:n käyttöön tehokkaamman ilmastopolitiikan tueksi.
Tilaisuuden toinen arvovieras, Christian Holzleitner (Head of Unit for land economy and carbon removals, DG Clima, EU Commission) painotti, että keskeisiä elementtejä vuoden 2040 ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ovat jäsenvaltioille asetettujen tavoitteiden joustavoittaminen, vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehittäminen hiiliviljelylle ja hiilenpoistoille sekä parannetut ja helpommin saavutettavat seurantajärjestelmät.
HIKET-hankkeen tutkimusjohtaja Tuomo Kalliokoski korosti, että HIKET käsittelee LULUCF-sektorin epävarmuuksia kokonaisvaltaisesti ja politiikkarelevantilla tavalla. Tavoitteena on muuntaa tieteellinen analyysi operatiiviseksi digitaaliseksi infrastruktuuriksi, joka tukee päätöksentekoa, strategista riskienhallintaa ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien syntymistä.
Professori Jaana Bäck (Helsingin yliopisto) puolestaan korosti esityksessään metsien kasvihuonekaasutaseiden tutkimuksen nykytilasta, että pelkkä hiilinielu ei ratkaise: kun hakkuut tai häiriöt ylittävät metsien vuotuisen kasvun, hiilivarastot pienenevät ja järjestelmä muuttuu nielusta päästölähteeksi.
Tutkimusprofessori Hannakaisa Lindqvist (Head of carbon cycle research group, Ilmatieteen laitos), kasvihuonekaasujen mallinnus -ryhmän päällikkö Tuula Aalto (Ilmatieteen laitos) and Tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen (LUKE) tarjosivat syvällisemmän katsauksen HIKET-hankkeessa käytettäviin menetelmiin.
Sessio päättyi paneelikeskusteluun, jota johti vihreän siirtymän työelämäprofessori Matti Vainio (Helsingin yliopisto). Keskustelussa tarkasteltiin keskeisiä esteitä hiilinielujen heikkenemisen pysäyttämiselle sekä tämän kehityksen vaikutuksia LULUCF-sääntelyn kehittämiseen. Keskeinen kysymys on, miten CO₂:n arvo voidaan paremmin integroida metsätalouteen ja millaiset politiikkakeinot voisivat tukea tätä, mukaan lukien hinnoittelumekanismit, metsien hiilensidonnan palkitseminen, vapaaehtoisiin hiilikrediitteihin perustuvat lähestymistavat sekä puunpolton verotus.
Sekä Sampo Pihlainen (Suomen ympäristökeskus) että Matti Laukkanen (Helsingin yliopisto) totesivat, että HIKET voi olla merkittävässä roolissa tulevien metsien hiilen hinnoitteluun liittyvien politiikkaratkaisujen mahdollistajana esimerkiksi vahvistamalla mittaamisen, raportoinnin ja verifioinnin (MRV) perustaa, vähentämällä hiilinieluarvioihin liittyviä epävarmuuksia sekä tukemalla yhteentoimivuutta EU-tasolla.
Kiitos kaikille oivaltavista ja inspiroivista keskusteluista!