Opiskelijat esittäytyvät
Alla opiskelijat esittelevät koulutusohjelmaansa ja omia pääaineitaan.
Vil­le Vii­ta­la, po­liit­ti­nen his­to­ria

Aloitin opiskelut syksyllä 2015. Päätös hakea opiskelemaan poliittista historiaa oli monien pohdintojen tulos, mutta perustavanlaatuinen kiinnostus historiaan ja yhteiskuntaoppiin ohjasivat nekin vahvasti valtiotieteelliseen. Valintaa ei todellakaan ole tarvinnut katua.

Poliittisessa historiassa äärimmäisen mielenkiintoista on pyrkimys siihen, että historian avulla voidaan ymmärtää nyky-yhteiskuntaa erilaisten kehityskulkujen, muutosprosessien ja jatkuvuuksien kautta. Lähes kaikissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä on poliittisia puolia, mutta toisaalta niitä ei voi tutkia ymmärtämättä myös eri aikojen taloudellista ja sosiaalista kontekstia. Koen, että menetelmäopinnot ja lähdekriittinen lähestymistapa ovat auttaneet maailman ymmärtämisessä opintojen ulkopuolellakin. Opinnot ovat antaneet perspektiiviä arvioida esimerkiksi sitä, miten historiaa käytetään ja asioita politisoidaan tai epäpolitisoidaan päivän politiikassa.

Lämmin ilmapiiri henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä on ollut mahtava. Henkilökunta on helposti lähestyttävää ja avuliasta, mikä on luonut kannustavan opiskeluilmapiirin ja hienoa yhteisöllisyyttä.

Iso rooli yhteisöllisyyden luomisessa on ollut myös oppiaineen ainejärjestöllä Polho ry:llä. Uskon, että yhdessä Keho ry:n, Mana ry:n ja Taso ry:n kanssa samaa yhteisöllisyyttä onnistutaan jakamaan myös neljän tieteenalan yhteisen koulutusohjelman uusille fukseille.

Lau­ra Kip­po­la, so­si­aa­li- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia

Aloitin sosiaali- ja kulttuuriantropologian pääaineopintoni syksyllä 2015. Hain opiskelemaan antropologiaa, sillä olin kiinnostunut erilaisista kulttuureista, mutta toivoin opinnoiltani myös yhteiskunnallista näkökulmaa. Valtiotieteellisen tiedekunnan sivuilta löytämäni sosiaali- ja kulttuuriantropologia vaikutti juuri sopivalta humanististen ja yhteiskuntatieteiden leikkauskohdalta.

Mielestäni sosiaali- ja kulttuuriantropologian opinnot laajentavat omia näkökulmia muista ihmisistä, ihmisryhmistä sekä ympärillä esiintyvistä ilmiöistä. Antropologia tutkii vertailevasti ihmiselämän erilaisuuksien kirjoa. Tämän ansiosta antropologian opinnot auttavat ymmärtämään erilaisia ajattelutapoja ja sosiaalisen elämän käytänteitä. Koska monenlaiset kulttuurierot tulevat opinnoissa tutuksi. Antropologian opiskelija oppii kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksinä esitettyjä väitteitä.

Minulle sosiaali- ja kulttuuriantropologian opinnoissa mielenkiintoisinta ovat olleet antropologian tutkimusalakurssit, jotka keskittyvät yhden teeman ympärille. Olen päässyt syventymään esimerkiksi siihen, minkälaista antropologista tutkimusta ympäristökysymyksistä tai rahasta on tehty. Parhaimmillaan kursseilla oppii katsomaan jotain ilmiötä teoriaa syvemmältä. Esimerkiksi vuosi sitten käymälläni Myytti ja maailmankuva -kurssilla keskityimme uusien uskonnollisten liikkeiden luokittelun lisäksi myös esimerkiksi uuspakanuuden tai New Age -henkisyyden käsitteisiin. Mielenkiintoisten aiheiden lisäksi antropologian kursseilla parasta ovat asiantuntevat luennoitsijat, jotka voivat kertoa esimerkkejä myös omista tutkimuksistaan.

Il­ma­ri Huo­ta­ri, globaali ke­hi­tys­­tut­ki­mus

Olen Ilmari, 24-vuotias, ensimmäisen vuoden kehitysmaatutkimuksen opiskelija. Pääsykokeisiin valmistautuminen on ollut varmasti tähän astisen elämäni yksi suurimmista ponnistuksista ja kova työ todellakin on kannattanut. Nyt minulla on mahdollisuus opiskella juuri niitä asioita, mitkä minulle merkitsevät eniten, vieläpä omassa kotikaupungissani.

Opiskelu valtiotieteellisessä on vastannut sitä, mitä odotinkin. Jopa enemmänkin. Olen ollut todella tyytyväinen opetukseen suurelta osin. Aiheet ovat todella mielenkiintoisia, myös kehitysmaatutkimuksen ulkopuolella. Syksyn kurssit olivat erinomainen tapa aloittaa akateemisten käytänteiden harjoittelu mielenkiintoisten aiheiden kautta. Kun huomasin, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, neuvojen kysyminen muodostui huomattavasti helpommaksi.

Kehitysmaatutkimuksen johdantokurssi oli varmasti syksyn parhaita kursseja. Sille tullessani kuvittelin tietäväni aiheesta paljonkin. Heti ensimmäisestä luennosta lähtien tämä luulo karisi nopeasti. Kurssilla teimme myös ensimmäisen yliopistoryhmätyön, johon olen osallistunut. Ryhmämme aihe oli maissin tuotanto- ja arvoketjun analysointi. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Maissi? Ihan tosi?”. Työ kuitenkin osoittautui todella mielenkiintoiseksi enkä olisi ennen yliopiston aloittamista ikinä kuvitellut kiinnostuvani vastaavanlaisista asioista. Nyt olen huomannut, että käytännössä mikä tahansa voi olla mielenkiintoista, kun sitä tarkastelee oikeasta näkökulmasta.

Valmistumisen jälkeistä aikaa en ole vielä ehtinyt ajatella sen tarkemmin. Todennäköisesti haluan työskennellä ulkomailla, ainakin osittain. Toivottavasti minulle avautuu opiskelujeni myötä mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti sellaisten ihmisten elämään, joilla ei ole ollut mahdollisuutta valita omaa tulevaisuuttaan niin laajasta valikoimasta kuin itselläni.

Sini-Emi­lia Asi­kai­nen, ta­lous- ja so­si­aa­li­his­to­ria

Olen Sini-Emilia, toisen vuoden talous- ja sosiaalihistorian opiskelija. Hain valtiotieteelliseen, koska haluan ymmärtää ja kehittää yhteiskuntaa. Koen valtiotieteellisen arvostetuksi tiedekunnaksi ja valtsikkalaiset hyvin työllistyviksi. Minua houkutteli tutkinnon yleispätevä luonne, sillä tiedekunnasta päädytään hyvin monenlaisiin asiantuntijatason tehtäviin.

Päädyin hakemaan talous- ja sosiaalihistoriaan, vaikka en peruskoulussa ihmeemmin perustanut historiasta. Innostuin aihepiiristä pääsykoekirjan, Verkottuneen ihmiskunnan, myötä. Kun en heti päässyt sisään, opiskelin ensin kansainvälisen liiketalouden tradenomin tutkinnon. Olen todella onnellinen, etten luovuttanut valtsikan suhteen, sillä opinnot ovat olleet kaiken sen pänttäämisen arvoisia.

Talous- ja sosiaalihistoria tutkii talouden ja yhteiskunnan muutosta, yhteiskunnan rakenteita, sekä esimerkiksi hyvinvointia ja eriarvoisuutta. Sosiaalihistoriassa paneudutaan myös ns. pienen ihmisen elinoloihin, joten kyse ei ole suurmiesten historiasta. Historia-nimikkeestään huolimatta aineessa käsitellään paljon myös nyky-yhteiskunnan ilmiöitä. Yhteiskuntahistoria onkin olennaista nyky-yhteiskunnan ymmärtämiseksi.

Taloushistorian kurssit ovat lisänneet ymmärrystäni talousjärjestelmästämme. Innostuin paljon Suomen sosiaalihistoriaa käsittelevästä kurssista, jossa pääsimme kokeilemaan sukututkimusta ikkunana suomalaisen yhteiskunnan vaiheisiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen. Meidän aineessamme on panostettu paljon monipuoliseen opetukseen ja puisevat kirjatentit loistavat poissaolollaan. Olen tykännyt paljon erilaisista kirjoitustehtävistä. On innostavaa päästä esimerkiksi esseiden kautta perehtymään syvemmin johonkin aiheeseen. Ensimmäisen vuoden Praktikum-kurssilla harjoiteltiin kriittistä lukemista ja tieteellistä kirjoittamista, sekä käytiin antoisia pienryhmäkeskusteluja. Keskustelujen myötä huomasin, miten fiksuja tyyppejä uudet opiskelijatoverini ovat.

Anni Ma­te­ro, po­liit­ti­nen his­to­ria

Yhteiskuntatieteet ja historia alkoivat kiinnostaa minua yhä kasvavissa määrin lukiossa, ja niinpä valtiotieteellinen tiedekunta tuntuikin omimmalta vaihtoehdolta jatko-opinnoille. Päädyin hakemaan poliittisen historian oppinaineeseen, sillä minua kiinnosti politiikka niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Myös historialliset kehityskulut ja nyky-yhteiskunnan tarkastelu lähihistorian perspektiivistä sekä oppiaineen tarjoamat temaattiset painotukset kiinnostivat minua.

Olen nyt toisen vuoden opiskelija, ja opinnot ovat olleet hyvin monipuolisia ja antoisia. Poliittisen historian opinnot keskittyvät esimerkiksi modernin valtion, kansalaisyhteiskunnan, yhteiskunnallisten liikkeiden, Euroopan integraation, globalisaation, kylmän sodan, ja hyvinvointivaltion kehityksen teemojen ympärille. Antoisimmiksi hetkiksi opintojeni parissa olen kokenut ne, kun on saanut paneutua itselle erityisen mielenkiintoisiin aiheisiin. Olen päässyt esimerkiksi keskustelemaan seminaarissa poliittisista ideologioista, väittelemään ryhmissä Suomen talouden tulevaisuuden näkymistä tai vaikkapa ideoimaan kurssin puitteissa Kansallismuseon Itsenäisyyden aika -näyttelyä.

Koen poliittisen historian opiskelun erittäin hyödylliseksi. Nykyisyytemme rakentuu menneestä, ja tämän päivän yhteiskunnan ongelmia on lähes mahdoton ymmärtää, jos ei hahmota niiden taustalla olevia tekijöitä. Lähihistoriamme on hyvin vahvasti läsnä jännitteenä esimerkiksi nyt käynnissä olevissa kriiseissä. Sen, joka ei tunne historiaa, on vaikeaa hallita nykyisyyttä tai tulevaa. Historiaa ja käsitystä menneestä käytetään usein aseena myös valtapelissä edelleen tämän päivän politiikassa. Näkemykseni mukaan Yhteiskunnallisen muutoksen -ohjelma auttaa hahmottamaan historiallisia taustatekijöitä. Lisäksi se antaa eväät ymmärtää nykypäivää ja sen ongelmia yhä laaja-alaisemmin ja globaalimmasta näkökulmasta.

Hel­mi Räi­sä­nen, so­si­aa­li- ja kult­tuu­riant­ro­po­lo­gia

Päädyin sosiaali- ja kulttuuriantropologiaan pienen mutkan kautta. Opiskelin teknistä alaa, kun huomasin innostuvani eniten niillä kursseilla, joilla käsiteltiin ihmisiä tai yhteiskuntaa jollakin tapaa. Tällaiset kurssit olivat kuitenkin harvinaista herkkua siellä, joten päädyin selailemaan läpi Helsingin yliopiston tarjontaa. Valtiotieteellinen tiedekunta kuulosti sopivimmalta vaihtoehdolta. Sosiaali- ja kulttuuriantropologia teki minuun vaikutuksen, ehkä eniten siksi, että se tarjoaa niin laajan näkemyksen ihmisyyteen. Kokeilin muutamaa kurssia Avoimessa yliopistossa, ja rakastuin alaan niin, ettei minulle jäänytkään muuta vaihtoehtoa kuin hakea opiskelemaan sitä.

 Sosiaali- ja kulttuuriantropologia Helsingin yliopistossa muodostaa pienehkön mutta eloisan yhteisön. Opetus on korkeatasoista, ja ryhmäkoot sallivat aidon ja rennon vuorovaikutuksen opetushenkilökunnan kanssa. Nyt myös pro gradu -tutkielmaani tehdessä on ollut mukava huomata, kuinka helppoa on mennä opettajien juttusille ja saada heidän avullaan uusia näkökulmia omaan työhön. Opiskelijoita yhdistää erityisesti ainejärjestömme, jonka kulloinenkin hallitus keksii meille aina jotain uutta tekemistä.

Juuri nyt keskityn opinnoissani eniten tutkielmaani, joka käsittelee Suomessa tehtävää tartuntatautien vastustamista. Tarkastelemalla globaaleja terveysuhkia vastustavaa työtä, pyrin ymmärtämään, miten Suomen suhteellista sijaintia maailmassa määritellään asiantuntijoiden keskuudessa. Aiheeni on oivallinen esimerkki siitä, miten antropologit voivat tutkia laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä etnografisten menetelmien avulla. Tutkimusmenetelmän avulla selviää, miten nämä asiat ilmenevät konkreettisesti ihmisten elämässä.

Opetustarjonnasta erityisesti Euroopan rajoja sekä yksilön ja sosiaalisen organisaation välistä suhdetta käsittelevät kurssit ovat jääneet innoittavina mieleen. Nautin opinnoissani etenkin siitä, kuinka laajan, eri yhteiskuntia vertailevan ajattelutavan omaksuminen auttaa tarkastelemaan kriittisesti myös oman kulttuurimme toimintatapoja ja ajattelumalleja.

Jan­ne Käh­kö­nen, ta­lous- ja so­si­aa­li­his­to­ria

Olen Janne, 23-vuotias talous- ja sosiaalihistorian opiskelija. Aloitin opintoni syksyllä 2016 ja ensimmäinen vuoteni on ollut todella antoisa. Hain opiskelemaan talous- ja sosiaalihistoriaa Helsingin yliopistoon parin vuoden pohdinnan jälkeen. Tein päätöksen, koska halusin mahdollisimman hyvät lähtökohdat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mihin tunnen suurta mielenkiintoa. Minulla on aina ollut tietynlainen tiedonjano historian kaikkiin muotoihin. Talous- ja sosiaalihistoria oppiaineena antaa minulle mahdollisuuden tarttua kysymyksiin parhaassa ympäristössä.

Suurista odotuksista huolimatta ensimmäinen vuosi on ollut kaikkea muuta kuin pettymys. Globaalin talouden kaltainen kurssi, jossa kävimme läpi koko maailman taloushistorian, antaa opiskelijalle perspektiiviä siihen, miksi asiat ovat nyt niin kuin ne ovat. Suomalaiset sukupolvet -kurssi taas puolestaan toi oman sukuni tutkimuskohteeksi suomalaisen yhteiskunnan muutosvaiheissa. Sukututkimus itsessään on jotain, mitä voi mieluusti jatkaa myös vapaa-ajalla.

Omien pääaineopintojeni lisäksi yhteiset kurssit poliittisen historian ja valtiotieteellisen tiedekunnan kanssa antavat valmiudet käsitellä polttavia aiheita kattavasti niin yksilön kuin koko maailman perspektiivistä. Talous- ja sosiaalihistorian opinnot ovat omalta kannaltani tarjonneet juuri sen mitä halusinkin. Nykymaailman ymmärtäminen on mielestäni helpompaa juuri sen historiallisten muotoutumien kautta.

Mira Hä­mä­läi­nen, globaali ke­hi­tys­­tut­ki­mus

Olen Mira, 21 vuotta. Aloin opiskella kehitysmaatutkimusta viime syksynä, enkä ole katunut päivääkään. Vaikka pääsy tänne oli vaikeaa ja viime keväästä en muista muuta kuin pääsykoekirjan sivut, on kaikki tämä ollut sen arvoista ja enemmän. Kurssi toisensa jälkeen on vahvistanut paloani kehitysmaatutkimuksen asioita kohtaan, vaikka joillain kursseilla on tullut vastaan pieni epätoivo siitä, voiko millekään koskaan tehdä mitään.

Ensimmäisen periodin kurssilla tein esitelmää Malin kuivuusongelmasta ja kuinka tämä lisää ilmastopakolaisuutta. Seuraavassa periodissa taas tein työtä siitä, vaikuttaako Suomen tekemä koulutuksen kehitysyhteistyö kumppanimaissa koulutustasoon. Tässäkin tehtävässä huomasin, kuinka vähän lapsia jatkaa esimerkiksi Mosambikissa ala-asteen jälkeistä koulutusta. On ollut kuitenkin tärkeä muistaa, että aikaisemmin lapset eivät olleet päässeet edes ala-asteelle ja se, että he pääsevät nykyään, on ollut kovan työn ansiota. Se, jos mikä on lisännyt motivaatiota.

Valtsikassa on myös aivan upeita opettajia, jotka inspiroivat ja motivoivat eteenpäin sekä mahtava yhteisö, jonka seasta löytyy kaikenlaista kirjoa. Uutena fuksina ensimmäiset päivät hermostuttivat ja pelottivat, mutta lämmin ja ystävällinen kehitysmaatutkimuksen ainejärjestö otti meidät kaikki avosylein vastaan. Kanssaopiskelijoista on jo puolessa vuodessa ehtinyt muodostua jonkinlainen perhe, joka yhdessä taistelee maailman pahuutta vastaan.

Iida Silfverhuth

Kuka olet, mitä opiskelet, millä kampuksella opiskelet? Minkä väriset haalarit alasi opiskelijoilla on?

Olen Iida ja opiskelen poliittista historiaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa keskustakampuksella. Koko valtiotieteellisellä tiedekunnalla on punaiset haalarit.

Miten ja millä opiskelija elää?

Opiskelija saa valtiolta opintotukea. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta, jonka valtio takaa. Opintorahan edellytyksenä on opintojen edistyminen, ja sitä rajoittaa myös opiskelijan vuotuiset tulot. Opiskelijat kuuluvat yleisen asumistuen piiriin. Helsingissä on mahdollista saada maksimissaan vajaa 420 euroa asumistukea. Olen sekä työskennellyt kesäisin ja elänyt lukuvuoden säästöillä, että toisaalta joinain vuosina tehnyt osa-aikaisesti töitä opintojen ohella.  Opintojen aikaisten tulojen lisäksi opiskelijan budjettiin vaikuttavat menot. Opiskelijat saavat onneksi valtavasti alennuksia.

Miten tutustuit opiskelukavereihisi? Onko ollut helppoa löytää kavereita? Mitä kautta löytää kavereita? 

Tutustuin alun perin opiskelukavereihin ainejärjestön järjestämissä fuksitapahtumissa. Osaan porukasta tutustuu luennoilla ja niiden liepeillä, esimerkiksi yhteisillä lounailla. Olen itse osallistunut myös osakuntatoimintaan, jossa olen tutustunut eri tieteenalan opiskelijoihin

Ystävyyssuhteiden solmiminen voi olla haastavaa. Ihmissuhteita täytyy ylläpitää säilyäkseen. Rohkeasti viestin lähettäminen uusille tuttavuuksille voi olla tapa lujittaa alkavaa tuttavuutta kaveruudeksi.

Kannustan kaikkia suuntaamaan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan erilaisiin yliopiston kerhoihin ja järjestöihin, joissa tutustua monipuolisesti yliopisto-opiskelijoihin - riippumatta siitä, kuinka kotoisaksi tuntee itsensä omassa ainejärjestössään.

Missä asut ja millaista se on?

Asun itse yksiössä yksityisellä puolella. Yksityisellä asuminen on melko kallista, mutta itse olen tykännyt yksiöstä enemmän kuin solusta. Haaveilin opintojen alkaessa kommuunielämästä, mutta nykyään olen mieluiten omissa oloissani, koska siihen on jo tottunut.

Kannattaa ehdottomasti kurkata myös osakuntien asuntotarjonta, sillä sieltä voi saada yllättävän nopeasti asunnon.

Oletko mukana jossain järjestössä tai osakunnassa? Onko omalla ainejärjestölläsi hauskoja perinteitä, esim. vappuisin? 

Toimin Hämäläis-Osakunnalla ja opintojen alkuvuosina myös koulutusohjelmani tuutorina. Osakunnilla on monipuolista juhla- ja harrastetoimintaa.

Valtsikassa on omat vappuperinteet - joka koulutusohjelma järjestää vuoron perään juhlat tiedekunnan alueella, ja vappuaattona vuorossa on tiedekuntajärjestö Kannunvalajien ohjelma.

Itse olen vappuisin ollut Hämiksen valtavissa, satojen ihmisten vappukemuissa - hullua ajatella sellaista ihmismäärää pandemiakuukausien jälkeen!

Toinen hauska tapahtuma on laskiainen. Opiskelijat kokoontuvat Ullanlinnanmäelle laskemaan pulkalla ja eri järjestöt tarjoavat pullaa sekä kaakaota. Vappuna tietysti vietetään piknikkiä samaten Ulliksella.

Miksi Helsinki on mielestäsi hyvä opiskelukaupunki? 

Suomen suurimpana ja parhaiten rahoitettuna yliopistona Helsingin yliopisto tarjoaa monipuolisimmat koulutusohjelmat. Helsinki on myös suurin opiskelijakaupunki, onhan täällä neljä yliopistoa, kuusi ammattikorkeakoulua ja Aalto-yliopisto viereisessä kunnassa. Toki pääkaupunkina Helsinki on niin suuri, että opiskelijoiden suhteellinen määrä kaupunkilaisista voi vaikuttaa pienemmältä kuin pienemmissä yliopistokaupungeissa. Silti vappuna ja alkusyksystä törmää taatusti opiskelijoihin värikkäissä haalareissaan. On ihana opiskella kaupungin sydämessä missä kaupunkielämä on lähellä ja kaikkialle on lyhyt kävelymatka. Todella iso osa opiskelijoista on ns. junantuomia, joten Helsinki tuntuu todella monipuoliselta kaupungilta. 

Mieleenpainuvin muistosi fuksisyksyltä tai opiskeluajalta?

Fuksivappuni oli hyvin ainutlaatuinen, myös sen uutuudenviehätyksen takia. Palaan mielelläni myös toisen ja kolmannen vuoteni opintoihin, jolloin kävin valtavan kiinnostavia sivuainekokonaisuuksia. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin vaihto-opintoni Lähi-idässä - ehkä siksi, että valitettavasti vaihtoni ajoittui keväälle 2020. Henkilökohtaisesti koronapandemia alkoi siis kaukana kotoa ja melkoisessa myllerryksessä. Toisaalta vaihto-opinnot olisivat ilman pandemiaakin olleet ainutlaatuiset.

Mikä on paras paikka opiskella omalla kampuksellasi?

Opiskelen paljon kotona, mutta tykkään Kaisa-kirjaston ylimmästä kerroksesta ja Porthania-rakennuksen sisällä olevasta Portaali-kahvilasta.

Mitkä on lemppariopiskelija-alennuksesi?

Kaksi aivan voittamatonta alennusta ovat pitkänmatkan alennukset junissa ja joissakin busseissa, sillä se mahdollistaa edullisen matkustamisen. Vielä arkisempi alennus ovat kelatuetut ateriat opiskelijaruokaloissa. Yksi ateria maksaa 2,70 euroa ja on ravitseva ja riittävän suuri pitämään nälän tuntitolkulla poissa. Lisäksi opiskelijoiden terveyspalvelu YTHS vähentää terveyspalveluissa jonottamista (ja on ilmaista YTHS-maksun maksamisen jälkeen!). Yliopiston ylläpitämä Unisport tarjoaa halpaa liikuntapalvelua. Opiskelijoiden alennukset esimerkiksi kulttuuririennoissa ovat yllättävän hyviä, esimerkiksi monet teatteriliput maksavat vain parikymppiä.

Mikä on parasta opiskelijaelämässä?

Ystävät, suhteellinen vapaus, kiinnostavat opinnot ja kattavat edut.