Paula Väkeväinen ja Cevor Tikerpuu opiskelevat oikeustieteen maisteriohjelmassa. Oikeustieteen maisteritutkinto on yleistutkinto, joka antaa pätevyyden juristiammatteihin.
Miksi halusit opiskella oikeustieteen maisteriohjelmassa?
Cevor: Opiskelin oikeustieteen notaariksi Lapin yliopistossa. Pidin pohjoisessa asumisesta, mutta olen kotoisin etelästä ja halusin olla lähempänä perhettäni. Lisäksi pidin Helsingin yliopistossa siitä, että valinnaiset opinnot voivat olla muutakin kuin oikeustieteen opintoja ja voit opiskella 55 opintopistettä myös muista aiheista. Kolmas asia, joka vaikutti päätökseeni, oli että täällä työpaikkani on ihan lähellä opiskelupaikkaa – oikeustieteen maisterivaiheen opiskelijat ovat yleensä jo työelämässä.
Paula: Minuakin Helsinki kiinnosti sijainnin takia, lisäksi opetuksen laatua oli kehuttu minulle. Suoritin oikeustieteen notaarin opinnot myös täällä, joten maisteriohjelma oli luonteva jatkumo.
Kenelle maisteriohjelma sopii?
Cevor: Toki ihmiselle, joka haluaa tehdä juristin töitä. Mielestäni oikeustieteen maisteriohjelma on myös ylpeille generalisteille – voit erikoistua, jos haluat, mutta ohjelma on rakennettu siten, että jos haluat perehtyä laajasti eri yhteiskunnallisiin asioihin, se on mahdollista. Tämä on aika optimaalinen paikka olla tässä ajassa ja maailmassa, kun puhutaan oikeusvaltiosta ja kansainvälisen sääntöpohjaisen maailman murenemisesta.
Paula: Minustakin ohjelma on todella merkityksellinen sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla ja yleissivistävä. Itse opinnoissa pitkäjänteisyys on toki tärkeää. Oikeustieteellisessä opiskelee luonnollisesti monenlaisia persoonia ja jokaista heistä tarvitaan alalla. Alalla on silti tilaa vielä laajemmalle monimuotoisuudelle.
Cevor: Totta, me opiskelijat haluaisimme monipuolistaa oikislaisia ja hakijoiden määrää. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä myös sen eteen, että tänne saataisiin hakijoita eri sosio-ekonomisista taustoista ja eri puolilta Suomea. Se tuo rikkautta siihen, miten lähestymme oikeuskysymyksiä.
Paula: Oikeustieteen opiskeluun liittyvät stereotypiat olivat kyllä mielessä, kun pohdin uskaltaako oikeustieteelliseen ohjelmaan hakea, kun en tule niin sanotusti juristiperheestä. Nyt on ehkä yleistynyt ajatus siitä, että tänne haetaan erilaisista taustoista.
Voitko antaa esimerkkejä siitä, mitä kursseilla käsitellään?
Cevor: Otin paljon syventäviä kursseja niistä aiheista, joista olin opiskellut notaarivaiheessa perusopintoja, esimerkiksi oikeushistoriaa ja kyberturvallisuusoikeuden kysymyksiä. Itse olen pyrkinyt myös poikkitieteellisyyteen opinnoissani. Minulla on opintoja myös valtiotieteellisestä tiedekunnasta, esimerkiksi sosiologiasta.
Paula: Maisterivaiheessa keskitytään juridisten kurssien osalta syventäviin kursseihin, jolloin voi perehtyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa syvemmin. Maisterivaiheessa tulee myös täysin uusia oikeudenaloja, joihin voi keskittyä, esimerkiksi urheiluoikeus. Pidän ohjelmassa vapaavalintaisuudesta ja poikkitieteellisyydestä.
Cevor: Ottaessa syventäviä kursseja löydät samalla ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista aiheista kuin itse on.
Paula: Totta, ryhmät ovat pienempiä ja keskustelu on rikkaampaa.
Millaisia opinnot ovat käytännössä?
Cevor: Maisterikurssit ovat räätälöidympiä. Kandivaiheessa luetaan yleensä oikeuden perusteoksia, niitä tiiliskiviä. Maisterivaiheessa lukemisto on enemmän räätälöityä aihealueisiin ja ajankohtaisuuteen, ja suoritustapa on usein essee.
Paula: On paljon luentoja ja tenttejä, mutta maisterikursseilla on lisäksi seminaareja. Esimerkiksi oikeuspsykologiasta oli mielenkiintoinen seminaari, johon käytettiin koko päivä ja rennolla otteella keskusteltiin esimerkiksi siitä, miten näyttöä ja sen luottamuksellisuutta tulisi arvioida. Tosi paljon on itsenäistä opiskelua, mutta maisterivaiheessa korostuu vuorovaikutuksellisuus, kun ei enää istuta massaluennoilla kuten notaarivaiheessa.
Cevor: Massaluennoilla ei synny samanlaista dialogia. Maisterivaiheessa pallottelu lisääntyy ja myös luentojen jälkeen saattaa jäädä juttelemaan herkemmin.
Entä maisterintutkielma – millaista tukea tarjotaan sen kirjoittamiseen?
Cevor: Olen juuri saanut arvosanan valmiista tutkielmastani! Projekti kesti noin vuoden. Tutkielmaprojektin seminaariosuudet olivat ehkä opintojeni parasta antia. Olin immateriaalioikeuden seminaarissa ja kirjotin tutkielmani lääkepatenttien sosiaalisesta kestävyydestä, eli lääkehinnoittelusta ja lääkesaatavuudesta. Seminaarissa oli vierailevia luennoitsijoita, joille laitoin viestiä seminaarin jälkeen. Oli innostavaa pallotella asioita ja tutustua mielenkiintoisiin toimialoihin, esimerkiksi Teostoon ja siihen, miten muusikoita ohjataan juridisissa asioissa.
Seminaarin vetäjä oli todella kiva ja empaattinen, hän kannusti minua, kun päädyin kirjoittamaan oikeusteoreettisen tutkielman vaikka en ollut aiemmin tehnyt mitään vastaavaa. Seminaarin vetäjä rohkaisi minua tekemään uutta vielä siinä vaiheessa opintoja.
Oli kyllä todella rankkaa kirjoittaa tutkielmaa, mutta sain hyvän arvosanan ja tuntui, että kova työ palkittiin.
Paula: Minulla on vielä tutkielmaprosessi edessä. Totta kai olen kuullut, että ohjaaja on tukena tutkielman työstämisessä ja loppuun viilaamisessa. Palautetta saa kuulemani mukaan hyvin, sekä professorilta että vertaispalautteena muilta opiskelijoilta.
Tein notaarintutkielman hevosten oikeudellisesta asemasta urheilussa, jossa teemaa käsiteltiin eri oikeudenalojen kautta ja niiden rajoja ylittäen, eettis-moraalista pohdintaa teeman eri näkökulmista unohtamatta. Luonnollisesti jännitin, miten siihen reagoidaan, mutta se otettiin positiivisesti vastaan. Maisterintutkielmassa kiinnostaisi myös käsitellä joitain vastaavia teemoja.
Sisältyykö maisteriohjelmaan pakollinen harjoittelu?
Paula: Harjoittelun voi tehdä joko 5 tai 10 opintopisteen laajuisena, mikä antaa kivaa joustavuutta. Kurssin voi suorittaa myös käytännön taitojen kurssina, jossa harjoitellaan esimerkiksi sopimusten tekoa.
Cevor: Maisterivaiheessa opiskelija haluaa yleensä varmistua siitä, että valmistumisen jälkeen on töitä. Itse olen käytännössä koko maisterivaiheen tehnyt töitä opintojen ohessa. Jos haluaa oikeuslaitokseen töihin, ne ovat vähän kuin kisälli-mestari -tyyppisiä laitoksia – oikiksen tutkinto antaa yllättävän vähän käytännön työhön, joten jos perinteiset oikeudelliset ammatit kiinnostavat, niitä pitää oppia tekemällä.
On aika yleistä, että oikeustieteen opiskelijat ovat maisterivaiheessa jo oman alan töissä – toki nyt tämänhetkinen työtilanne yleisesti näkyy ja tilanne on murrosvaiheessa.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?
Cevor: Sain vakityöpaikan valmistumisen ohella, joten jatkan samassa työpaikassa. Minulla on luottavainen fiilis, siellä ollaan armollisia aloittavalle työntekijälle, haastetaan mutta luotetaan. Pidän oveni auki aina kaikelle, ja myös jatko-opinnot ovat mahdollisuus tulevaisuudessa.
Paula: Tällä hetkellä minua kiinnostaa auskultointi, eli tuomarin ura. Myös ura yksityisellä voisi kiinnostaa tai työ järjestössä. Minua kiinnostaa yhteiskunnallisempi tematiikka, ja haluaisin auttaa ihmisiä, joilla on suurempi kynnys hakea oikeudellista apua.
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Cevor: Tykkään Helsingistä kaupunkina, kaikki ne palvelut ja kulttuuri mitä täältä Suomen ainoasta lähes-metropolista löytyy. Keskustakampus on ihan ytimessä ja kaiken ympäröimänä, mikä toisaalta ehkä hieman vähentää tietynlaista kampusajattelua, kun emme esimerkiksi asu kampuksella. Yksilönä voit monipuolisesti toteuttaa itseäsi täällä.
Voit elää täysin opiskelijakuplassa tai olla toinen jalka muualla – on mahdollisuuksia tehdä eri juttuja.
Paula: Helsinki on opiskelukaupunkina minusta sopivan kokoinen, on helppo mennä jalkaisin joka paikkaan ja julkiset yhteydet toimivat. Täällä järjestetään paljon opiskelijatapahtumia, ainejärjestö on hyvin aktiviinen ja täällä ei jää yksin. Kaikki tuntuvat löytävän täältä oman tyylistä seuraa, myös muista tiedekunnista.
Cevor: Täällä on myös hyvin poikkitieteellistä – pooli eri taustoista ja eri aloja opiskelevia ihmisiä on paljon suurempi. Täältä Helsingistähän löytyy myös vaikka Taideyliopiston Sibelius-akatemia.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Cevor: On suuri rikkaus, että meillä on vanha ainejärjestö, jolla on vanhoja perinteitä. Täällä tuntee olevansa osa historiallista jatkumoa. On alumneja, joilta voi saada tukea. Tänne myös tulee Suomeen saapuvia merkittävä vierailijoita, esimerkiksi viime maaliskuinen Volodymyr Zelenskyin vierailu.
Paula: Minullekin ainejärjestötoiminta on ollut hyvin tärkeää. Aluksi ajattelin, että pääsenkö mukaan ja löydänkö oman tyylisiä ihmisiä. Mutta kun rohkaistuin mukaan, minut otettiin lämpimästi vastaan. Saa olla oma itsensä.
Cevor: Olin myös mukana Pykälä-speksissä näyttelemässä ja ohjaamassa. Ohjasin Aleksanterin teatterilla näytetyn musikaali-näytelmän alusta loppuun ja olin Savoy-teatterin lavalla näyttelemässä. Tällaisia kokemuksia tulevalle juristille ei ole kovin usein tarjolla ja on todella hienoa, että itseään voi toteuttaa tällä tavalla oikisopintojen ohella.
Mitä haluaisit sanoa ohjelmaan hakemista harkitsevalle?
Paula: Maisteriohjelma antaa monipuoliset työllistymismahdollisuudet. Voit lähteä juridiselle polulle, mutta myös täysin erilaisille poluille – maisteriohjelma tarjoaa monipuolisuutta. Täältä lähtee aika moni myös vaihtoon maisterivaiheessa. Hyviä vaihtokohteita ja yhteistyöyliopistoja on paljon.
Cevor: Lyhyestä virsi kaunis: tämä ei ainakaan sulje ovia.