Venla Hakola opiskelee kulttuuriperinnön maisteriohjelmassa opintosuuntanaan etnologia. Maisteriohjelma valmistaa kulttuuria syvällisesti ja laaja-alaisesti ymmärtäväksi asiantuntijaksi.
Miksi halusit opiskella kulttuuriperinnön maisteriohjelmassa?
Venla: Maisteriohjelmaan päädyin suoraan kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmasta. Humanistinen ote on minulle mieleisin ja läheisin, ja tuntui omalta.
Lukiossa minua kiinnosti uskonto, äidinkieli, psykologia ja filosofia, ja näiden pohjalta aloin miettiä, mitä voisin opiskella yliopistossa. Minua kiinnosti myös äidinkieli ja tykkäsin kirjoittaa pohdiskelevia tekstejä ja argumentoida. En ollut lukiossa kuullut kulttuurien tutkimuksesta alana, enkä etenkään etnologiasta, mutta hakuvaiheessa löysin yliopiston nettisivuilta tiedon kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmasta ja kulttuuriperinnön maisteriohjelmasta
Ensimmäisen kandivuoden aikana valitsemme, mihin opintosuuntaan haluamme erikoistua. Päädyin valitsemaan etnologian käytyäni joitakin peruskursseja. Harkitsin uskontotieteen ja etnologian välillä, mutta etnologiassa minua viehätti mahdollisuuksien kirjo, kun voi tutkia asioita niin monipuolisesti. Pidin siitä vapaudesta.
Opintosuuntien tieteenalaidentiteetit ovat vahvat. Kaikkien opintosuuntien opetukseen panostetaan ja valitsemaansa suuntaa voi opiskella täysipainoisesti. Opintosuunnilla on kuitenkin läheiset välit, ja meillä on yhteinen orientaatiokurssi syksyllä kaikille maisteriohjelman opiskelijoille.
Kenelle maisteriohjelma sopii?
Venla: Kulttuuriperinnön maisteriohjelma sopii uteliaille ihmisille, jotka tykkäävät lukea, kirjoittaa ja pohtia.
Ohjelmassa opiskellaan tosi monipuolisesti eri aiheita, ja lähes mistä tahansa voi saada tutkimusaiheen itselleen. Monet tekevät opinnäytetyönsä omiin kiinnostuksen kohteisiinsa liittyen.
Täällä on opiskelijoita tosi monenlaisista taustoista. On ihmisiä, jotka ovat tulleet yliopistoon suoraan lukiosta, sekä ihmisiä, jotka ovat tehneet jo kokonaisen uran jossain muualla. Kulttuuriperinnön maisteriohjelmaan tullaan sekä kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmasta, kuten minä, että myös muista yliopiston kandiohjelmista, kuten historiasta.
Voitko antaa esimerkkejä siitä, mitä kursseilla käsitellään?
Venla: Maisterivaiheen kurssit valmentavat maisterintutkielman kirjoittamiseen. Monia kursseja pystyy hyödyntämään gradun aihetta miettiessä. Esimerkiksi käsitteisiin liittyvällä kurssilla työskenneltiin sen pohjalta, minkä tyyppinen graduaihe kiinnostaa.
Kursseilla harjoitellaan metodologiaa, käsitteitä ja teoriaa, sekä käydään läpi ajankohtaisia alan kysymyksiä ja teemoja. Lisäksi tehdään yhteistyötä kulttuuriperintöalan organisaatioiden, kuten museoiden, kanssa. Meillä on ollut yhteistyökursseja, joissa voidaan esimerkiksi tuottaa haastatteluaineistoa tai tehdä tutkimusharjoitus yhteistyössä organisaation kanssa.
Entä maisterin opinnäytetyö (pro gradu) – millaista tukea tarjotaan sen kirjoittamiseen?
Venla: Gradun tekemiseen tarjotaan hyvin tukea, erityisesti pitkän seminaarin aikana. Maisterivaiheen kurssit tukevat gradun kirjoittamista, ja seminaareissa on paljon keskustelua, vertaisarviointia ja kommentointia. Henkilökunta on osaavaa ja intohimoista, ja opiskelijat saavat hyviä ideoita ja kannustusta.
Sisältyykö maisteriohjelmaan pakollinen harjoittelu?
Venla: Opintoihin sisältyy harjoittelu, jonka voi suorittaa joko kandi- tai maisterivaiheessa. Tyypillisesti harjoittelu tehdään maisterivaiheessa, sillä harjoittelutuki myönnetään vain yhteen harjoitteluun.
Aloitin itse maisterivaiheen tekemällä harjoittelun Museovirastolla Suomen kansallismuseossa kokoelmat ja tutkimus -yksikössä. Harjoittelu oli todella antoisa, sillä siinä näki hyvin kokoelma- ja museotyötä, joka on hyvin tyypillinen uratoive kulttuuriperinnön opiskelijoille.
Harjoittelun voi korvata myös työelämäopintoina erilaisilla kursseilla, mutta harjoitteluun kannustetaan, jos siihen vain on mahdollisuus.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen? Millainen ura sinua kiinnostaa?
Venla: En ole täysin varma tulevasta urastani, mutta pidän mahdollisena työskentelyä pienemmässä museossa. Esimerkiksi tapahtumien ja projektien suunnittelu museossa voisi olla tosi kivaa. Toivon, että työlläni on yhteiskunnallista vaikutusta. Minua kiinnostavat myös järjestötyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen, erityisesti ihmisten ja muiden eläinten väliseen suhteeseen ja eläinten eettiseen kohteluun liittyvät teemat.
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Venla: Minulla on positiivinen kokemus Helsingistä opiskelukaupunkina. Täällä on kiva porukka, ja sosiaalinen opiskelijaelämä. Ihmiset ovat pohdiskelevia, ja aina syntyy hyviä keskusteluja. Ainejärjestöt ovat aktiivisia ja järjestävät tapahtumia.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistolla?
Venla: Täällä on hyvät puitteet opiskeluun: keskustakampus on hieman erilaisempi verrattuna muiden opiskelijakaupunkien kampuksiin – opiskelija-asunnot eivät ole kampuksen lähellä, ja rakennukset ovat hajanaisesti keskustan alueella. Toisaalta on kiva, että opiskelupäivän aikana voit käydä luennolla, tehdä jotain ihan muuta välissä, ja mennä sitten kirjastolle tai muutoin sovittaa opiskelun omaan arkipäivään. Liikkuminen paikasta toiseen on helppoa.
Helsingissä on hyvät opiskelijaravintolat, joista saa myös aamupalaa. Kampukselta löytyy hyvin opiskelutilaa.
Mitä sanoisit opiskelijalle, joka pohtii koulutusohjelmaan hakemista?
Venla: Suosittelen: ohjelma on tosi monipuolinen. Vaikka tutkielmien aiheet eroavat toisistaan paljon, meitä yhdistää samanlainen tekemisen tapa, perusteellisuus ja intohimoinen suhtautuminen tutkimusaiheisiimme.