– Rehtorien asenne moninaisuutta kohtaan on yleisesti ottaen positiivinen, Anita Jantunen kuvailee.
Rehtorit suhtautuvat esimerkiksi kulttuurien ja katsomusten tukemiseen myönteisesti ja pitävät sitä tärkeänä.
Vain alle kolme prosenttia vastaajista ei pitänyt kulttuurien ja katsomusten huomioimista kovin tai ollenkaan tärkeänä.
– Positiivinen suhtautuminen tai ajatuksen tasolla tukeminen ei tietysti kerro siitä, mitä käytännössä tehdään, mutta lähtökohdat ovat hyvät, Jantunen katsoo.
Jantusen tutkimus on osa laajempaa väitöskirjatutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostui valtakunnallisesta kyselystä, joka lähetettiin sähköisesti yhteensä 1 930 kouluun ympäri Suomen. Tutkimukseen osallistui 740 rehtoria.
Ymmärtäjät ja sopeuttajat erottuivat
Tutkimuksessa peilattiin rehtorien moninaisuuskäsityksiä viiden erilaisen profiilin avulla. Kaikkiaan viidestä rehtoriprofiilista erottui kaksi ryhmää, jotka olivat lähes toistensa peilikuvat.
– Niin kutsuttujen ymmärtäjien vastaukset heijastelivat lähes oppikirjamaisesti vastuullista moninaisen kouluyhteisön johtamista, Jantunen kuvailee.
He tukivat moninaisuuden huomioimista koulussa ja tunnistivat keskeisiä haitallisia toimintamalleja. Ymmärtäjiä oli noin 23 prosenttia vastaajista.
Sopeuttajat puolestaan eivät kokeneet moninaisuuden tukemista koulussa lainkaan tärkeänä. Sopeuttajat laittoivat muita ryhmiä enemmän painoa oppilaiden omalle ahkeruudelle.
– Heidän odotuksensa oli, että koulun kehittämisen sijaan oppilaiden tulee sopeutua vallitsevaan koulukulttuuriin sen sijaan, että sitä tarkasteltaisi oppilaiden tai kouluyhteisön näkökulmasta ja mukautettaisiin toimintakulttuuria vastaamaan siihen.
Sopeuttajat olivat tunnistetuista rehtoriprofiileista pienin, heitä oli alle 15 prosenttia vastaajista.
Ymmärtäjien ja sopeutujien lisäksi rehtoreista erottui kolme muuta profiilia. Rohkaisijat korostivat oppilaiden ja henkilöstön tukemista ja painottivat heidän omaa rooliaan menestyksen saavuttamisessa. Hienotunteiset pitivät esimerkiksi ihonvärin mainitsemista epäsopivana, mutta pitivät kulttuurien ja katsomusten huomioimista tärkeänä. Sekä rohkaisijat että hienotunteiset olivat noin 23 prosenttia vastaajista. Puolestaan delegaattorit, noin 16 prosenttia vastaajista, painottivat opettajien vastuuta moninaisuuden tukemisessa.
Moninaisuuden johtaminen tukee oppilaiden hyvinvointia
Vastausten perusteella rehtorit tukivat kulttuurien ja katsomusten laajaa huomioimista koulun toiminnassa.
– Rehtorit suhtautuvat pääasiassa positiivisesti moninaisuuteen, mikä on erinomainen asia. Toisaalta rehtorit liittävät moninaisuuden johtamisen varsin käytännöllisiin asioihin, kuten Suomi toisena kielenä ja eri katsomusten oppituntien järjestämiseen, jotka ovat toki tärkeitä ja työtä vaativia asioita.
– Suurin yksittäinen kehittämisen paikka oli niin kutsutun värisokeuden pitäminen hyvänä asiana.
Tämä voi johtua siitä, että rehtoreilla on pyrkimys hienotunteisuuteen ja poliittiseen korrektiuteen, eikä toisaalta välttämättä riittävästi tietoa värisokeuden haitallisesta luonteesta.
Värisokeudella tarkoitetaan ajattelua, ettei ihonvärillä ole väliä eli sitä ei tarvitse ”nähdä”. Värisokeuden ideaalilla tavoitellaan yleensä ajatusta, että kaikkia kohdellaan samoin ihonväristä huolimatta. Sen seurauksena voi kuitenkin jäädä tunnistamatta esimerkiksi rakenteellisen rasismin vaikutukset tai ihonvärin merkitys osana ihmisen identiteettiä.
– Moninaisuuden tukemisessa koulussa on oikeastaan kysymys hyvinvoinnin ja oppisen tukemisesta.
– Tutkimustiedon kautta on mahdollista kehittää rehtoreiden perus- ja täydennyskoulusta sekä vaikuttaa esimerkiksi suosituksiin rehtorin kelpoisuuden antavien koulutusten sisällöstä. Johtamiseen vaikuttamalla parannetaan epäsuorasti myös oppilaiden, opettajien ja muun koulunhenkilökunnan hyvinvointia koulussa, Jantunen summaa.
**
Lisätietoja:
väitöskirjatutkija Anita Jantunen