Tavoitteena oli kartoittaa kunnissa käytössä olevia käytänteitä ja niitä ohjaavia periaatteita oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestämisessä ja toteuttamisessa.
Selvityksessä tarkasteltiin, miten tehostetun ja erityisen tuen rajapinta määrittyy, millaisiin oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeisiin perustuen yleistä, tehostettua tai erityistä tukea tarjotaan oppilaille sekä mitä konkreettisia tuen muotoja sisältyy näille tuen eri tasoille.
– On huomioitava, että selvityksen tavoitteena oli kartoittaa nimenomaan kunnan tason linjauksia, eikä tavoitteena ollut kokonaisvaltainen tuen toteutumisen nykytilan selvitys. Näin ollen tällä aineistolla ei saatu tietoa esimerkiksi siitä, kuinka erilaisia oppimisen ja koulunkäynnin tuen käytänteet eri kouluissa ovat, tutkijatohtori Meri Lintuvuori toteaa.
Valtakunnallinen kyselyaineisto kerättiin opetuksen järjestäjien oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiantuntijoilta (N = 189 opetuksen järjestäjää). Tietoa koottiin siis asiantuntijoilta, jotka kunnan tasolla tekevät päätöksiä tuen järjestelyistä.
Tuen tasojen rajat olivat liukuvia
Selvityksen mukaan etenkin tehostetun ja erityisen tuen rajapinta oli liukuva ja tuen muodot näillä tuen tasoilla olivat päällekkäisiä.
– Vastauksista ei noussut selkeää rajaa eikä niin olisi mahdollista oikein ollakaan, koska tuen tarpeet ovat niin moninaisia ja yksilöllisiä, tutkijatohtori Irene Rämä kuvailee.
Siirtymistä tehostetusta tuesta erityiseen tukeen perusteltiin usein sillä, että tehostettu tuki ja siinä käytetyt tukitoimet koettiin riittämättömiksi.
– Tuen tarvetta luonnehdittiin vahvaksi tai intensiiviseksi, laajaksi tai runsaaksi; myös tuen säännöllisyys tai jatkuvuus oli isolle osalle vastaajista keskeistä oppimisen sujumisen takaamiseksi, tutkijatohtori Rämä täsmentää.
Suurinta osaa tukimuodoista käytettiin kaikilla tuen tasoilla
Tuen eri tasoille sisältyvien konkreettisten tukimuotojen kartoittaminen oli yksi selvitykselle annetuista tehtävistä.
– Yleisesti vastausten perusteella näyttää siltä, että suurinta osaa kartoitetuista tukimuodoista käytetään kaikilla tuen tasoilla, vaikka tukeminen painottuukin eri tuen tasojen välillä eri tavoin tukimuodosta riippuen, kuvailee Lintuvuori.
Esimerkiksi tukiopetus oli käytössä kaikilla vastanneilla opetuksen järjestäjillä jollain tuen tasoista. Lisäksi tiettyyn interventioon liittyvä tuki tai systemaattinen käyttäytymiseen tai neuropsykiatrisiin erityisvaikeuksiin liittyvä tuki olivat käytössä osalla opetuksen järjestäjistä kaikilla tuen tasoilla, vaikka painotus olikin erityisessä tuessa.
Tuen toteutuspaikat vaihtelivat kunnittain
Selvityksen tulokset vahvistavat osaltaan aiempia tutkimustuloksia myös sen osalta, että tuen toteutuspaikkajärjestelyjä on valtakunnallisesti hyvin erilaisia.
Opiskeleminen kokoaikaisesti yleisopetuksen ulkopuolella pienryhmässä tai erityisluokalla koski osin myös tehostettua tukea saavia oppilaita. Lisäksi pieni osa opetuksen järjestäjistä ilmoitti, että tällaiset kokoaikaiset ryhmittelyt koskivat joissain tapauksissa myös yleistä tukea saavia oppilaita.
– Tuen toteutuspaikkoihin liittyviä erilaisia järjestelyitä tulisi tarkastella tarkemmin erityisesti kokoaikaisesti yleisopetuksen ulkopuolella toteutettujen järjestelyiden osalta, sillä erityisen tuen hallintopäätös on valituskelpoinen toisin kuin tuen toteutuspaikkaratkaisut tehostetussa tai yleisessä tuessa, Lintuvuori summaa.
Selvitys toteutettiin Oikeus oppia -ohjelmassa toimivan työryhmän työn tueksi. Raportti julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisusarjassa.
Yhteyshenkilöt: