Olen Petri Turunen ja toimin tietoasiantuntijana kirjaston metriikkatiimissä. Käytännössä teen bibliometriikkaa eli tutkin julkaisuja, teen niistä analyyseja: Kaikenlaisia käppyröitä, kuvaajia ja taulukkoja. Olen myös tieteenalayhdyshenkilö kaikkiin fysiikan, matematiikan ja tilastotieteen yksiköihin Helsingin yliopistossa. Tehtävänäni on kuulostella mitä näillä aloilla tapahtuu, mitä tarpeita kirjastolle on ja viestiä myös kirjaston palveluista ja muista ajankohtaisista asioista. Tulin kirjastoon koronapandemian aikana ja aloitin perehtymisen nykyisiin tehtäviin täysin etätyössä.
Kirjasto on kiinnostanut minua aina ja ollut mielestäni semmoinen positiivinen paikka. Kun olin lapsi, kävin paljon kirjastossa jo ihan siksi, että äitini oli kirjastoalalla. Jo yläasteella olin työelämään tutustumassa Lääkelaitoksen kirjastossa ja sen jälkeen olen ollut mm. siviilipalveluksessa Kumpulan kampuskirjastossa, ja sen jälkeen siellä tuntityöläisenä. Meilahden kampuksella työskentelin kirjastosihteerin sijaisena.
Minusta kirjasto on aina ollut lähtökohtaisesti semmoinen tosi hyvä ajatus: Se, että sinne voi vapaasti mennä ja siellä on aina jotain kiinnostavaa ja sieltä voi löytää ja lainata asioita.
Minulla on aina ollut mielenkiinto kaikenlaiseen ajatteluun ja ymmärtämiseen. Yliopisto on tullut läheiseksi koska se on semmoinen tiedon ja ajattelun keskittymä. Lukiossa minulla oli hyvin innostunut ja motivoitunut fysiikan opettaja, joka teki yhteistyötä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen kanssa, ja me oppilaat päästiin tekemään mm. labratöitä yliopistokampuksella. Sitä kautta pääsi jo lukiossa sisään tähän yliopiston kuvioon, ja oivalsin, että jos haluaa tulla tänne jotain opiskelemaan niin täällä on tämmöisiä pääsykokeita mitä voi tehdä. Niinpä me menimme kaverin kanssa kokeilemaan, ja päästiin sisään, vaikka oli lukio vielä kesken. Viimeisenä lukiovuonna, kun oli paljon vähemmän kursseja, niin ehti vähän opiskelemaankin jo. Silloin tajusi, että täällä yliopistolla on valtavasti kaikkia kursseja kaikesta tosi kiinnostavasta. Kuulostelin siinä sitten.
Joo, kyllä voi sanoa, että fysiikan ja matematiikan tieteenalayhdyshenkilönä kirjastossa olen ihan kutsumustyössäni.
Metriikkaa auttaa ymmärtämään julkaisutoimintaa
Meitä on kirjaston bibliometriikkatiimissä neljä henkilöä. Me teemme erilaisia analyysejä julkaisutoimintaan liittyen: Minkä tyylistä julkaisutoimintaa tietyllä alalla esimerkiksi on, tai miten julkaiseminen on vuosien saatossa muuttunut. Esimerkiksi jokin yliopiston yksikkö voi haluta tietää, miten heidän tiedekuntansa eroaa jostakin toisesta tiedekunnasta julkaisemisen suhteen. Minkälaisista aiheista on vaikkapa julkaistu englanniksi tai minkälainen julkaisujen profiili on. Bibliometriikka auttaa yliopistoa ja sen yksiköitä ymmärtämään tieteenalojensa julkaisutoimintaa paremmin.
Keskustakampuksen humanistis-yhteiskuntatieteellisillä tieteenaloilla on paljon enemmän monografiajulkaisuja kuten kirjoja. Kirjoja julkaistaan tietenkin lukumääräisesti vähemmän kuin artikkeleita. Lääketieteessä taas on keskimäärin todella paljon julkaisuja per tutkija. Matematiikassa taas julkaisuilla on tyypillisesti vähemmän kirjoittajia kuin vaikka genetiikassa. Bibliometriikassa voi vaikuttaa todella paljon sellaiset asiat kuin kirjoittajien lukumäärä. Bibliometriikalla saadaankin esiin näkökulmia, jotka kertovat tieteenalojen eroista. Kun eroja ymmärretään, voidaan yrittää vertailla ja jopa arvioida. Vertailemalla sopivalla tavalla samankaltaisia yksikköjä tai julkaisijoita, voimme nähdä, miten näiden toiminta on kehittynyt ja löytää hyvässä lykyssä myös uusia kehityskohteita.
Asiakkaina meillä on sekä Helsingin yliopiston johtoa että yksikköjä. Autamme myös yksittäisiä tutkimusryhmiä ja tutkijoita, mutta heille analyysit ovat maksullisia. Teemme paljon erilaisia analyyseja. Yliopiston hallinnolle tuotamme taustatietoa tiedolla johtamisen tueksi. Yliopiston yksiköt taas voivat haluta analysoida omaa julkaisutoimintaansa ja verrata siitä muihin vastaaviin yksikköihin.
Mitataan sitä, mitä kannattaa mitata
Bibliometriikka liittyy arviointiin, joten ihan olennaista on se, miten sitä analyysilla tuotettua tietoa käytetään. Me emme aina tiimissä analyyseja tehdessämme kovin tarkkaan nähdä miten dataa lopulta käytetään, joten todella paljon joudumme miettimään tiedon vastuullista käyttöä. On paljon asioita, joita ei voi tai ei kannattaisi mitata. Selitämme ja avaamme asiaa myös meiltä analyysin tilanneelle. Tavoitteenamme on se, että tuottamaamme dataa käytettäisiin mahdollisimman vastuullisesti.
Tärkeää on huomata myös, mitä voi ylipäätään mitata. Mittaamiseen liittyy usein paljon sellaisia tarpeita ja toiveita, joita ei kuitenkaan siitä käsillä olevasta datasta voida täyttää. Numeroista ei näe tai niissä ei piile mikään yksinkertainen totuus vaan useimmiten sieltä aukeaa hyvin monimutkainen kompleksinen maailma.
Olemme Helsingin yliopiston kirjastossa olleet mukana tuottamassa myös Kansallista julkaisumetriikkaopasta. Sen jokaisessa osiossa korostetaan myös tätä tiedon tuotannon ja käytön vastuullisuusnäkökulmaa. Muutenkin verkostomainen yhteistyö Suomessa ja myös kansainvälisesti on aivan keskeinen ja tosi kiinnostava osa tätä työtä.
Avoimen julkaisemisen vaikutukset esiin
Tieteen avoimuus liittyy sellaisiin suuriin globaaleihin kysymyksiin kuten tasa-arvo. Nyt, kun ostamme yliopiston rahoilla avoimeksi paljon julkaisuja, on tosi kiinnostavaa tarkastella mitä vaikutuksia avoimella julkaisemisella sitten on. Bibliometristen analyysien avulla saamme paremman käsityksen siitä mitkä avoimuuden varsinaiset vaikutukset käytännössä ovat. Viittausvaikuttavuusanalyysien avulla näemme esimerkiksi miten avoimeksi ostettuja tai rinnakkaistallennettuja julkaisuja on käytetty (miten niihin on viitattu) ja minkälaista maantieteellistä hajontaa viittauksissa on. Argumenttihan on ollut, että avoimuus lisää globaalia tasa-arvoa koska silloin hekin, joilla ei ole varaa maksaa kustantajille näiden pyytämiä hintoja pystyvät hyödyntämään julkaisuja. Parhaassa tapauksessa me voimme tarjota vaikuttavuusdataa tästä.
Eräänlainen positiivinen yllätys on ainakin itselleni ollut se, että ns. green open access eli julkaisujen rinnakkaistallennus organisaation tai tieteenalan yhteiseen julkaisuarkistoon vaikuttaa olevan viittausvaikuttavuudessa aika lailla samalla tasolla julkaisujen avoimeksi ostamisen kanssa. Se on tosi hieno juttu, sillä sitä kautta voidaan vähentää tiedeyhteisön riippuvuutta kustantajista ja näiden hinnoittelusta.