Metriikan vallankumous vasta edessä – Eva Isaksson on nähnyt julkaisutiedon käytön tyrskeet ja aallonpohjat
Tieteelliseen julkaisemiseen liittyvän viittausdatan avoin saatavuus, rikas metadata ja avoimet julkaisut luovat tulevaisuudessa palveluita, joista "ei ole vielä hajuakaan", arvioi kirjaston bibliometriikkaan erikoistunut tietoasiantuntija Eva Isaksson. Tässä haastattelussa eläkkeelle jäävä Isaksson kertoo pitkän työuransa vaiheista niin julkaisumetriikan, kirjastopalveluiden kuin tasa-arvotyön parissa Helsingin yliopistossa.

Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija Eva Isaksson (TUHAT, ORCID) tunnetaan työstään erityisesti tähtitieteen kirjastotoiminnan, julkaisumetriikan ja tasa-arvoasioiden parissa yliopistolla. Elokuun lopussa eläkkeelle jäävä Isaksson nostaa yhdeksi työuransa kohokohdista osallistumisen tutkimuksen arvioinnin kehittämiseen.

"Helsingin yliopistossa on panostettu todella paljon siihen, että prosessi toimisi ja että saisimme kaikki meille kuuluvat julkaisut kirjattua. Kun tiedämme, mitä julkaisudatassa on, olemme voineet tehdä tarkasteluja tieteenalakohtaisesti. Ei se aina helppoa ole ollut, mutta olen tyytyväinen siihen, että viimeisin arviointi 2018–2019 meni kuin Strömsössä", Isaksson toteaa.

Arvioinnissa on tapahtunut myös tietty kulttuurillinen murros, kun on alettu entistä paremmin ymmärtää, mitä luvut voivat ja eivät voi kertoa. Tämä on vahvistanut kirjaston roolia asiantuntijatahona, mutta myös metriikkaa käyttäviltä yliopistolaisilta vaaditaan parempaa ymmärrystä.

"Bibliometriikassa on yhä voimakkaampana trendi, jossa ei etsitä vertailuja, vaan yhteyksiä, eli julkaisemisen sisäistä dynamiikkaa. Tutkimuksen arvioinnissakaan tärkeintä ei ole se, että arvioitavat saavat lukuja itsestään, vaan tärkeintä on se, että he saavat tietoa siitä, missä kontekstissa heidän tutkimuksensa on tapahtunut. Viimeisimmässä arvioinnissa kävi ilmi, että yksiköissä on paljon vanhentuneita näkemyksiä siitä, mikä metriikan tuottamissa tuloksissa on tärkeää. Siitä sai alkunsa Bibliometriikkaa yliopistolaisille -kurssi, joiden tarkoitus on antaa metriikkaa hyödyntäville ihmisille perustiedot bibliometriikasta", Isaksson sanoo.

Fysiikan opinnoista tähtitieteen kirjastonhoitajaksi

Eva Isakssonin oma tausta on luonnontieteissä, fysiikassa, joka valikoitui osittain kuulovamman takia – "matematiikassa kaavat eivät jutelleet". Tie johti kirjastoon, kun jatko-opinnot piti rahoittaa tähtitieteen kirjastonhoitajana 1980-luvun alussa.

"Sain 1981 graduni teoreettisessa fysiikassa valmiiksi. Graduohjaajani Raimo Keskinen, joka oli todella mahtava ihminen, etsi aktiivisesti ohjattavilleen työpaikkoja. Ensin ei tärpännyt – ja siksi en tehnyt kirjastoalan työuraani Otaniemessä. Sen sijaan tähtitieteen laitoksen kirjastossa tärppäsi. Tähtitieteen professori taisi peräti tulla opiskelija-asuntolaan minua värväämään."

"Aivan ensiksi jouduin käymään lävitse laitoksen massiivisen laitossarjakokoelman, joka on monin tavoin erityinen esimerkki avoimesta tieteestä: kaukana toisistaan sijaitsevat observatoriot lähettivät toisilleen tutkimustuloksiaan ja muita julkaisujaan ilmaiseksi. Niitä kävin aluksi läpi kortiston avulla toista vuotta. Siitä se lähti."

Rankingeista kohti vastuullista metriikkaa

Bibliometriikka astui Isakssonin työnkuvaan voimakkaasti 2000-luvun alussa, kun tutkijat alkoivat kiinnostua uusista julkaisudatan analytiikkavälineistä, kuten Web of Sciencesta.

"Jo aikaisemmin olimme tähtitieteessä panostaneet tähtitieteen julkaisujen keräämiseen. Merkittävänä apuna oli tähtitieteen oma bibliografinen viitetietokanta, Astrophysics Data System. ADS oli ensimmäinen avoin tietokanta, jossa viittaukset olivat avoimesti saatavilla. Se aloitti jo 1990-luvulla, ja sen käyttäjä orientoitui alusta pitäen näkemään julkaisut osana viittausten ja tutkimusdatan verkkoa."

Bibliometriikka on ytimeltään julkaisemista koskevaa tietoa, jota oli totuttu käyttämään myös erilaisten vertailujen ja rankinglistausten tekemiseen. Etenkin lääketieteessä mittaamisella oli pitkät perinteet.

"Lääketieteessä julkaistaan valtavasti, ja siellä on paljon lehtiä. Lääketiede on myös ehkä voimakkaammin kilpailtu kuin esimerkiksi fysiikka. Lääketieteessä kerättiinkin kaikkea viittausdataa ja lehtiä arvotettiin hyviksi ja huonoiksi impact factoreilla (IF tai JIF). Siellä on jo usean vuosikymmenen ajan sitouduttu siihen, että tutkijan on saatava paljon dataa julkaisemisesta, mikä taas on ohjannut metriikkaa voimakkaasti."

Metriikassa on monta vuotta työskennelty sen eteen, että tutkijalistaukset saataisiin pois näkyvistä.

Samalla, kun julkaisumetriikan rooli on korostunut muillakin tieteenaloilla, on hämärtynyt se, mitä impaktifaktorit tai Julkaisufoorumi-luokitukset (Jufo) mittaavat: ne on tarkoitettu julkaisukanavien vertailuun, ei tutkijoiden saati yksittäisten tutkimusten arviointiin.

"Metriikassa on monta vuotta työskennelty sen eteen, että tutkijalistaukset saataisiin pois näkyvistä. Jos ne perustuvat lehtien impact factoreihin tai Jufo-tasoihin, kyse ei ole vastuullisesta metriikasta, vaikka tutkijat itse suostuisivat tähän."

Metriikkapalvelu syntyi keskellä leikkauksia

Tutkimuksen arvioinnin ja julkaisumetriikan merkityksen kasvaminen vaikutti myös palveluihin. Helsingin yliopiston kirjaston keskitetty metriikkapalvelu aloitti 2015 tutkimuspalveluiden uranuurtajan Maria Forsmanin aloitteesta.

"Maria oli luonut pohjan metriikkatyölle, mutta hän jäi eläkkeelle 2015. Samassa yhteydessä kirjastorakennetta uudistettiin, ja tehtiin päätös keskitetyistä tutkimuksen palveluista, joiden osana olisi metriikka. Päädyin vetämään metriikkatiimiä", kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa toiminut Isaksson kertoo.

Samaan aikaan osuivat yliopiston leikkaukset, jotka laittoivat metriikan käytön vastuullisuuden toden teolla koetukselle. Yliopistolaisista kerättiin tietoa, ja myös Jufo-tarkasteluista oltiin kiinnostuneita.

"Totesimme, että Jufo-luokitusta ei voi käyttää yksittäisten tutkijoiden tarkasteluun. Tarjosimme korvikkeeksi kullekin tutkimusalalle soveltuvasta tietokannasta poimittuja viittauslukuja. On vaikea sanoa, miten nämä tiedot lopulta vaikuttivat, mutta se oli järkyttävää ja hävettävää, oman urani aallonpohja."

Totesimme, että Jufo-luokitusta ei voi käyttää yksittäisten tutkijoiden tarkasteluun.

Vaikean syntyajankohdan jälkeen metriikkapalvelu on vakiinnuttanut paikkansa kirjaston palveluvalikoimassa, ja kirjastolaisia – Eva Isakssonin johdolla – on osallistunut myös kansalliseen työhön, muun muassa vastuullisen metriikan edistämiseksi.

"Yliopistot ovat kiitettävästi huomioineet vastuullisen metriikan periaatteita ja sitoutuneet DORA-julistukseen. Elämme kuitenkin vielä välivaihetta, jossa takaiskut rahoituksessa ja resursseissa voivat johtaa siihen, että metriikalta toivotaan apua, kun joudutaan päättämään, mistä leikataan. Viittauksista saatavia indikaattoreita on käytettävä varovasti ja ajatuksella."

"Käsityksemme metriikasta tulee mullistumaan"

Viimeisimpänä trendinä julkaisumetriikassa on ollut viittausdatan avautuminen, mikä Isakssonin mukaan tulee mullistamaan julkaisutoiminnan tarkastelun.

"Kun ennen voitiin katsoa, mitä viittausluettelossa on, tällä hetkellä voidaan tekoälyn avulla katsoa, missä kontekstissa viittaaminen tapahtuu. Rikas metadata ja avoin saatavuus tarkoittavat sitä, että joku jossain kehittää jo tällä hetkellä palvelua, joka tulee mullistamaan näkemyksemme metriikasta. Uskon, että meillä on muutaman vuoden sisällä käytössä palveluita, joista ei ole mitään hajua tällä hetkellä."

Palveluvalikoiman monipuolistuminen tarkoittaa sitä, että metriikan asiantuntemusta tarvitaan entistä enemmän. Myös julkaisemisen tavat digitaalisessa ympäristössä muuttuvat.

"Tästä on tulossa iso viidakko. Meille tullaan tarjoamaan palveluja, lisäosia ja lisää metriikkaa. Tutkijat voivat viehättyä uudesta palvelusta, ja haluavat sen käyttöön. Metriikassa täytyy pystyä tunnistamaan, onko se relevantti, kertooko se oikeita asioita, onko se vakaata dataa – ja ennen kaikkea, kannattaako siitä maksaa."

"Vaaranpaikka on ollut jo pitkään se luulo, että mitä nopeammin tietoja saadaan, sen parempi. Tämähän on altmetriikan sisäänrakennettu ajatus. Silloin ohitetaan se, mikä merkitys julkaisulla oikeasti on, ja missä ajassa sen voi saada selville. Jopa altmetriikassa voi hitaudella olla roolinsa. Todellisen vaikuttavuuden näkee niistä yhteyksistä, joita ei voi saada selville heti."

Tasa-arvotyötä 1980-luvulta tähän päivään

Keskeinen teema Isakssonille on ollut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen yliopistomaailmassa. Siinä onkin edistytty.

"Silloin, kun aloitin opiskelut, kuulovammaisilla opiskelijoilla ei ollut mitään tukirakenteita, esimerkiksi nykyistä tulkkaussysteemiä. Piti vain pärjätä. Mitä tulee tasa-arvoon, pitkään oli niin, että asioista päättivät miesprofessorit, jotka eivät nähneet tutkijantyötä naisten työurana. Naistutkijoiden näkyvyys ja naisten tutkimusuran houkuttelevuus on Suomessakin vähitellen lisääntynyt, ja monet sinnikkäät ja näkyvät tiedenaiset ovat toimineet tämän kehityksen kärkinä. Kuitenkin asenteet ja monet rakenteelliset syyt vaikeuttavat edelleen naisten tieteellistä urapolkua."

Isakssonin omassa julkaisutuotannossa näkyvät tasa-arvon ja rauhanaatteen teemat muun muassa sellaisissa hiljattain uudelleen avoimesti julkaistuissa teoksissa kuin Rauhan laboratoriot (1985) ja Nainen ja maailmankaikkeus (1987), joka antoi lopullisen sysäyksen tasa-arvotyöhön. Isaksson on 2000-luvun aikana toiminut mukana muun muassa yliopiston tasa-arvotoimikunnassa sekä esteettömyystyöryhmässä, ja hän on ollut valmistelemassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia.

"Asioihin on kiinnitetty lainsäädännössä huomiota, ja yliopistossa on etsitty sen toteuttamiseen toimenpiteitä. Aiemmin tehtiin enemmän selvityksiä ja suunnitelmia, nykyään tasa-arvotyö on enemmän konkreettisia tekoja."

Lahjakkaita ihmisiä on kaikkialla. Miten metriikka rajoittaa sitä, mitä ajattelemme ihmisen mahdollisuuksista?

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö sointuu hyvin yhteen myös vastuullisen julkaisumetriikan edistämisen kanssa. Kysymykseen, mitä kaikkien yliopistolaisten tulisi tietää bibliometriikasta, Eva Isaksson vastaa näin:

"Kaikkien pitäisi tietää, että se, missä yliopistossa tutkija on töissä tai missä lehdissä hän julkaisee, ei välttämättä kerro kyseisestä tutkijasta. Se, mitä hän pystyy kertomaan tutkimustavoitteistaan, ja miten hän toteuttaa niitä, kertoo tutkijasta enemmän. Nyt, kun vallalla ovat yliopistorankingit, korostetaan liikaa yliopistokontekstia. Mutta oli ihminen kotoisin mistä maasta tahansa, aloitti hän uransa missä tahansa yliopistossa, oli hän vammainen tai jonkin vähemmistön edustaja – se ei täysin määrittele häntä. Lahjakkaita ihmisiä on kaikkialla. Miten metriikka rajoittaa sitä, mitä ajattelemme ihmisen mahdollisuuksista? Jos etsimme valmiita huippuja, helposti nousevia tähtiä, joilla on hyvät edellytykset päästä nopeasti uran alkuun, menetämmekö jotain? Tätä voisi metriikassa ajatella."