Olen Sanna Kujala ja olen toiminut vuoden tietoasiantuntijana kirjaston pedagogisessa tiimissä. Nyt roolini on vaihtumassa, sillä olen siirtynyt asiakaspalvelutiimiin, jossa tulen tekemään töitä digitaalisten palvelujen kehittämisen kanssa.
Yliopistolla olen työskennellyt jo nelisen vuotta. Olen tehnyt töitä digitaalisten oppimisympäristöjen parissa. Olin mukana kehittämässä palkittua Viikki Labia, mikä tuntui todella merkitykselliseltä. Vuoden verran tein oppilasmateriaalituotantoa ja hoidin palveluun valokuvat, videot ja visuaalisen ilmeen. Olen toiselta ammatiltani valokuvaaja. Olen työskennellyt aiemmin myös Helsinki Think Companylla ja Innovaatiopalveluissa. Olikin hauskaa päätyä kirjastoon töihin, vaikka ennestään ei ollutkaan juuri kirjastokokemusta.
Taustaltani olen maantieteilijä. Olen opiskellut geoinformatiikkaa ja tehnyt töitä satelliittidatan ja karttadatan sijaintisaavutettavuuden kanssa. Sijaintisaavutettavuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä että lasketaan uuden, suunnitteilla olevan palvelun, vaikka nyt koulun tai terveyskeskuksen, optimaalisin sijainti, jotta mahdollisimman suurella osalla väestöstä olisi sinne hyvät yhteydet.
Akateeminen työura ja osaaminen on minulla tosiaan vielä aika alussa, vaikka tämä on jo seitsemästoista työpaikkaa koko elämäni aikana. On ollut kivaa löytää yhteyksiä näiden erilaisten yliopistotehtävien välillä. Yliopisto on ehkä aika siiloutunut organisaatio, eri puolilla on ihmisiä, jotka tekevät samanlaisia asioita. On kiva, kun tuntee ihmisiä eri puolilla, niin voi toimia ikään kuin linkkinä eri toimintojen välillä.
Digitaalinen asiakaspalvelu apuna asiakkaille
Kirjaston digitaalisissa asiakaspalveluissa suunnittelen aluksi virtuaalisia 360° tiloja. Aloitamme Kaisasta, ja jos palvelu onnistuu, teemme vastaavat myös muista kampuskirjastoista. Tavoitteena on tarjota näkymä siihen, miltä kirjaston tilat näyttävät ja miltä esimerkiksi joku kokoushuone varustuksineen näyttää. Käyttäjä voi käydä katselemassa tilaa ennen kuin saapuu paikan päälle. Se auttaa esimerkiksi tilojen esteettömyystiedosta kiinnostuneita tai heitä, joita vaikka itselle uusiin paikkoihin tuleminen jännittää.
Alustavasti on jo myös mietitty sitä, miten voisimme hyödyntää tekoälyä, esimerkiksi suuria kielimalleja kirjaston digitaalisessa asiakaspalvelussa. Tämä työ on vielä aivan alussa, selvitämme nyt asiaan liittyvää byrokratiaa ja datalähteitä. Olisi hyvä juttu, jos asiakkaillamme olisi mahdollisuus saada vastauksia kysymyksiinsä vuorokauden ympäri. Tällä hetkellä asiakaspalvelussa on joskus viivettä, kun vastaaja on paikalla vain asiakaspalveluaikoina, ja joutuu ehkä myös selvittelemään ja kyselemään lisätietoja asiasta.
Tällainen bottipalvelu ei tietenkään välttämättä edellytä edes sitä tekoälyä vaan on toteutettavissa ihan vain optimoimalla meidän jo olemassa olevaa palvelua. Tulemme myös ottamaan asiakkaita mukaan kirjaston tekemiseen. Tavoitteena on tietenkin tehdä kaikesta meidän tarjoamasta tiedosta saavutettavampaa.
Tekoäly ylipäätään tulee poistamaan paljon metatyötä yliopistolaisten arjesta. Tässäkin haastattelussa joku älykäs asia kääntää parhaillaan puhettani tekstiksi, eikä tätä tarvitse erikseen litteroida. Tiedonhaussa tekoäly, esimerkiksi kirjaston tarjoama Keenious-palvelu, auttaa jo suosittelemalla tiedonhakijalle artikkeleita, joita hän ei tiennyt tarvitsevansa.
Minun ihannemaailmassani tekoälyn käyttö tietenkin poistaisi sellaisen turhan työn, jotta minulla asiantuntijana olisi aikaa ajatella. Tutkimustyössä tekoälyavusteiset data-analyysit säästävät jo tosi paljon aikaa, kun aineistosta voidaan löytää helpommin korrelaatioita ja yhtenäisyyksiä. Tutkija ajattelevana ihmisenä voi sitten jatkaa siitä.
Opiskelijoista olen ehkä vähän huolissani, koska tekoäly mahdollistaa jo nyt pääsyn sellaiselle ikään kuin ajattelijatasolle ilman, että sitä metatyötä on joutunut itse tekemään. Oppimisessa olennaista on kuitenkin se, että opiskelija ymmärtää ne metatyön prosessit siinä tutkimustyönsä taustalla, koska muuten ei pysty tunnistamaan esimerkiksi tekoälyn tekemiä virheitä tai harhaanjohtavia painotuksia.
Olenkin sanonut opiskelijoille, että tekoäly on tukiäly. Esimerkiksi jos kurssilla tulee eteen joku vaikea asiakokonaisuus, jota ei ymmärrä, voi kysyä tekoälyltä minkä asioiden tai käsitteiden avulla minä voisin ymmärtää tämän paremmin. Sellaisten tilanteiden tunnistaminen, joissa tekoälystä on hyötyä, on taito, jota kannattaa opetella ja opettaa. Se on myös niitä taitoja, jota me voimme kirjastossa opettaa. Meillä on kehitteillä kurssi työnimellä Tekoälyn perusteet tiedonhaussa, jossa opiskelija pääsee ohjatusti kokeilemaan erilaisia tekoälytyökaluja. Esimerkiksi jo eri kielimalleja on valtavasti eri palveluille.
Tekoäly muuttaa yhteiskuntaa
Olennaista ihan kaikille meistä olisi ymmärtää, mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu: Mitä tekoäly tarkoittaa, mitä on se data, jolla sitä koulutetaan, ja minkälaisia resursseja tekoälyn käytössä kuluu. Miten tekoäly muuttaa yhteiskuntaa.
Itselläni on taustaa yksityisyystutkimuksessa, ja minusta ihan olennainen osa tätä ymmärrystä on se, että mitä esimerkiksi kielimallille kannattaa syöttää. On ymmärrettävä esimerkiksi, että käyttöoikeudet johonkin oppimateriaaliin voivat olla rajatut. Ja ylipäätänsä jaetun datan turvallisuus: Mikään ei tekoälynkään kohdalla tule ilmaiseksi. Jos jonkin kielimallia hyödyntävän palvelun käyttö on sinulle maksutonta, olet luultavasti itse sen tuote. Ihan kuten sosiaalisen mediankin kohdalla.
Kannustaisin kaikkia ymmärtämään tekoälyä ja kielimalleja, ja myös sitä kuinka niiden käyttö kuluttaa energiaa, sillä jokaisen on syytä ymmärtää myös oman toimintansa hiilijalanjälkeä.
Haluan kuitenkin puolustaa tekoälyn käyttöä varsinkin täällä akateemisessa kontekstissa koska täällä yliopistolla tehdään asioita, jotka tuottavat yhteiskunnallisista hyötyä. Jos käsittelet esimerkiksi valtavaa ilmastotutkimuksen datamassaa tekoälyn avulla, ja se vie sinulta näin muutaman vuoden sijaan muutaman kuukauden, se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin olla käyttämättä tekoälyä. Tekoälyn avulla voi löytää asioita, joita ei mahdollisesti ehtisi muuten löytää. Jos esimerkiksi 30 mahdollisesti tarpeellisesta artikkelista voi tuottaa kielimallia hyödyntävän työkalun avulla tiivistelmät, pääsee nopeammin käsiksi siihen, mikä on oikeasti kiinnostavaa tai hyödyllistä omalle tutkimusaiheelle.
Kohtaamispaikka tekoälyajan lukutaidolle
Kriittinen lukutaito on tässäkin ihan a & o. Kielimallit on koulutettu datalla, jossa on vahva englannin kielen ja Yhdysvaltojen painotus, myös kulttuuripoliittisesti, ja näin kielimalleissa voi olla ihan samoja vinoutuneita painotuksia.
Kielimallien ja tekoälyavusteisten työkalujen kehitys on tällä hetkellä niin nopeaa, että me kaikki joudumme ottamaan huimia loikkia ihan vain seuratakseen tätä kehitystä. Maailma on meille kaikille, niin opiskelijoille kuin opettajillekin uusi.
Olennainen osa työtäni onkin pysyä perillä näistä asioista ja olla tiivistämässä tätä tietoa yliopistoyhteisön käyttöön. Kirjasto voisi olla kohtaamispaikka tällaiselle uuden ajan informaatiolukutaidolle.