Professori h.c. Kaisa Sinikara, joka toimi Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajana 2010-2013, on viime vuodet paneutunut historiantutkimukseen. Työn tuloksena syntynyt historiateos Tiedeyhteisön kumppanina. Laitoskirjastoista Helsingin yliopiston kirjastoksi 1828–2012 valottaa Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen kehitystä professorijohtoisista laitosten käsikirjastoista yhdeksi Helsingin yliopiston kirjastoksi.
Historiateos kertoo kuinka laajenevan yliopiston tiedekuntia palvelleet kirjastot saivat alkunsa ja millaisten vaiheiden kautta kirjastolaitos kasvoi laajimmillaan 180 kirjastoyksikköön. Käännekohtaa yliopistokirjastoille merkitsivät 1960-luvun kirjastoalan ammatillistuminen, pyrkimykset palvelujen rationalisointiin ja tietotekniikan käyttöönoton ensimmäiset sovellukset. Kansainvälistä mallia Suomeen etsittiin niin Pohjoismaista, Iso-Britanniasta kuin Yhdysvalloistakin. Kirjastojen johtamisjärjestelmän muutosta voidaankin kuvata ammatillistumisprosessina. Suurimmat murrokset kirjastotoiminnassa Helsingin yliopistossa ovat tapahtuneet vasta 1990–2010-luvuilla digitaalisen julkaisemisen yleistyessä ja yliopiston rakenteiden muuttuessa.
- Kiinnostuin kirjastojen juurista nähdessäni, miten tärkeitä omat kirjastot olivat tiedekunnille ja laitoksille. Olin päässyt raottamaan kirjastojen historiaa väitöskirjassani yliopistokirjastojen maailmankuvamuutoksesta tietoyhteiskuntakaudella (2007)”, kertoo Kaisa Sinikara. ”Yliopistokirjastojen historia nivoutuu tieteen kehitykseen. Pienistä aluista, jännitteistä ja ristiriidoista voi kasvaa merkittäviä tieteellisiä löytöjä. Uskoakseni on hyvä tunnistaa, että vakiintuneilta tuntuvat käytännöt luodaan vähittäin ihmisten ja tapahtumien verkostoissa, ja että tänä päivänä elämme huomisen menneisyyttä.”
- Kaisa Sinikaran monivuotisen tutkimustyön päätöksenä on käsissämme kokonaiskatsaus Helsingin yliopiston kirjastoksi muodostuneen kokonaisuuden kehityksestä ja historiasta. Sinikaran tutkimus tekee ainutlaatuisella tavalla näkyväksi yliopistokirjaston pitkää kehityskaarta, joka on edennyt niin kriisien kuin innovaatioidenkin kautta nykytilanteeseen. Yliopistokirjastojen historia on maassamme liian vähäiselle huomiolle jäänyt tutkimusaihe, minkä vuoksi Sinikaran tutkimuksellinen kontribuutio on mielestäni erityisen arvokas, summaa tutkimuksen merkitystä ylikirjastonhoitaja, professori Kimmo Tuominen.
Kaisa Sinikaran historiateos Tiedeyhteisön kumppanina Laitoskirjastoista Helsingin yliopiston kirjastoksi 1828–2012 on avoimesti saatavilla Helda Open Books -kokoelmassa.