Äänitiedoston kesto: 29 min
Haastattelija: Aleksi Peura (Aleksi)
Haastateltava: Ruut Uusitalo (Ruut)
[musiikkia]
Aleksi: Tieteen pitäisi olla avointa, mutta usein se on kahleissa. Suljettuna maksumuurin taakse, julkaistuna tyyriinä ja vaikeaselkoisina painotuotteina. Keskusteltuna vain tiedeyhteisön omissa piireissä, jos niissäkään. Tieteen vapauttamiseksi tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa, suljetun sijaan avointa otetta. Avoimella otteella -podcastissa käsittelemme kaikkien kaikkialla ja koska vain saatavilla olevia Helsingin yliopiston piirissä tehtyjä tiedejulkaisuja. Tervetuloa kuuntelemaan Helsingin yliopiston kirjaston podcastia Avoimella otteella.
Ala-asteikäiseen minuun on jättänyt syvän vaikutuksen sittemmin muutoin unohtamani lapsille suunnattu tv-dokumentti, jossa puhuttiin maailman vaarallisimmista eläimistä. Ohjelma vyörytti esiin karhuja, tiikereitä, leijonia, dinosauruksia ja muita ennalta arvattavia petoeläimiä, mutta kulman takana odotti äkkijyrkkä juonenkäänne. Juuri ihmiselle kaikkein vaarallisin eläin oli hyttynen ja sen levittämät taudit. Sitä silloin tietämättäni olin kuullut ensimmäistä kertaa zoonoosista ja vektorilajeista. Minä olen Aleksi Peura ja kanssani keskustelemassa zoonoosista, vektorilajeista ja niiden maantieteellisestä levinneisyydestä on tutkijatohtori Ruut Uusitalo, tervetuloa.
Ruut: Kiitoksia.
Aleksi: Ruut, aloitetaan tosta sun väitöskirjatutkimuksesta. Eli sen otsikko on Geospatial risk analysis of disease vectors and vector-borne diseases in boreal and tropical landscapes. Pitkä nimi, mutta niinhän tutkimuksella monesti on. Siinä väitöskirjassa yksi avainkäsitteitä on toi mun alkujuonnossakin mainitsema zoonoosi eli zoonoses. Mitä tää sivistyssana tarkottaa?
Ruut: Zoonoosi on joko suoraan tai sitten epäsuorasti eläimestä ihmiseen leviävä tartuntatauti. Tää taudinaiheuttaja voi olla tässä tapauksessa joko virus tai bakteeri tai sitten parasiitti eli loinen.
Aleksi: Eli se on eläimestä ihmiseen siirtyvä tauti, mutta onks nää taudit jotenkin erityisen vaarallisia ihmiselle yleisesti ottaen? Jos kyllä, niin miks?
Ruut: Kaikista näistä tartuntataudeista, jota esiintyy, jopa 75 % on zoonooseja. Tosiaan mukaan mahtuu sellaisia, jotka on sitten paljon vaarallisempia ihmisille oirekuviltaan. Ja jos miettii nyt ihan vaarallisimpia ihmiselle olevia zoonooseja, niin voidaan ottaa esimerkkinä vaikka Ebola- tai Marburg-virus, jossa kuolleisuus vaihtelee 50 %:sta jopa 88 %:iin. Mutta sitte esim. vektorivälitteisiä, hyttysvälitteisiä tauteja on dengue- tai chikungunya-viruksen aiheuttamat kuumetaudit. Tosiaan zoonoosit on siitä mielenkiintosia ja arvaamattomia, koska niitähän esiintyy luonnossa ja eläimissä, mutta se on vaan ajan kysymys, että milloin tää siirtyy ihmiseen. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää koronapandemiaa, että koronaviruksia on kyllä löytynyt lepakoista pitkään ja se oli sitte ajan kysymys, milloin just tää koronavirustyyppi sitten siirty ihmiseen.
Aleksi: Korjaa, jos oon väärin ymmärtänyt, mutta oon saanut jostain tämmösen vaikutelman, että bakteereille ja viruksille on heidän evolutiivisesta näkökulmasta huono asia, että he tappaa sen isäntäeläimen, vaikka ihmisen tässä tapauksessa. Vaikka koronavirukselle on huono asia, että se tappaa ihmisen. Oonko ymmärtäny väärin?
Ruut: Joo kyllä, että se on hyödyllisin, jos isäntälaji ei sairastu tähän tautiin, joten tällöin se on paras tai ideaalisin tälle virukselle tai bakteerille, taudin aiheuttajalle yleensä.
Aleksi: Pitää muistaa viruksen näkökulma myös. Eli tässä sun väitöskirjan ytimessä on zoonoosin alalaji. Tavallaan alaotsikkona on ”vector borne diseases”, eli vektorivälitteiset taudit. Suomenkielinen termistö on kauheen vaikeeta tässä, mutta vektorivälitteiset taudit. Mun ymmärrys siitä toimintaperiaatteesta on se, että ensin tämä tauti on jossain isäntäeläinlajissa, esimerkiksi linnussa tai nisäkkäässä, käytetään vaikka nyt esimerkkinä kaurista. Johon sitten tämä vektorilaji, hyttynen tai otetaan vaikka esimerkiks punkki, puree. Ja kun punkki on purru ensin tätä kaurista ja se sama punkki puree ihmistä, niin se sama tauti siirtyy sieltä kauriista sitten ihmiseen. Oonks mä ymmärtäny oikein? Onks täs mahollista yksinkertaistaa näin simppeliks?
Ruut: Joo kyllä, pääasiassa. Isäntäeläinlajista voi käyttää myöskin tämmöstä termiä ku säiliö. Eli vaikka jos viruksista puhutaan, niin erityisesti englannin kielessä käytetään tämmönen ku virussäiliö. Ja tosiaan vektorilaji eli levittäjälaji on se sitten, joka siirtää tämän taudinaiheuttajaan sitten seuraavaan. Eli on vektorilajeja, jotka levittää tätä virusta esimerkiksi justiin lintujen kesken ainoastaan, että ne imee verta linnuista, mutta sitten myös tällasia, jotka siirtää sen ihmiseen. Eli he imevät verta ihmisistä myös.
Aleksi: Millasii nää, puhuttiin aiemmin tosta zoonoosin aiheuttamista tai välittämistä taudeista, mutta onks nää vektorilajien välittämät taudit jotenkin erilaisia niistä? Onks sulla antaa jotain esimerkkejä näistä vektoritaudeista?
Ruut: Niitä on aika laaja kirjo, mutta jos pidetään Suomea esimerkkinä, niin ehkä tunnetuimpia on tietenkin tämä puutiaisaivokuumetulehdus. No puutiaisvälitteisistä myös borrelioosi. Hyttysvälitteisistä, jos miettii Suomessa, niin tunnetuimpia on tularemia eli jänisrutto ja sitten tää pogostantauti, jossa itse asiassa oli epidemia nyt viime vuonna 2021, jolloin Suomessa oli 565 tautitapausta. Nää vaihtelee sitten, miten vaarallisia ne on ihmiselle oirekuviltaan. Sit jos miettii vähän eksoottisempia vektorivälitteisiä tauteja, niin tosiaan dengue ja chikungunya on ehkä niitä yleisimpiä. Ja sitte taas toisaalta Länsi-Niilin viruskuume. Näitä on jo esiintynyt Euroopassakin ja esimerkiksi Länsi-Niilin viruskuume jopa Saksassa asti.
Aleksi: Onks malaria? Ja sitte historioitsijana kiinnostaa kans musta surma eli yersinia pestiskö se on viralliselta nimeltään, niin eiks nekin ole myös näitä vektorivälitteisiä tauteja?
Ruut: Joo, itse olen virologian tutkimusryhmässä, niin periaatteessa kaikki virukset on meidän tutkimusalaa. Mutta tosiaan malaria välittyy hyttysten välityksellä, joissa on näitä loisia eli parasiitteja, eli parasiittivälitteinen.
[musiikkia]
Aleksi: Tosiaan tossa sun tutkimuksen ytimessä on näitten isäntä- ja kantajalajin tai levittäjälajien levinneisyys maantieteellisesti tarkasteltuna. Ei niinkään välttämättä sen tartuntataudin molekyylibiologinen tutkiminen esimerkiks vaikka hoitokeinon löytämiseks. Miks tämmönen lähestymistapa?
Ruut: Tää on hyvä kysymys. Mun koulutustausta on maantiede ja itse asiassa siinä maisterivaiheen loppupuolella siirryin myös virologian tutkimusryhmään ja tein gradun. Tässä mun maisteritutkimuksessa käytettiin kumpiakin, virologisia ja maantieteen menetelmiä. Siinä maisterivaiheen lopussa ja väitöskirjan alussa opettelin virologisia menetelmiä ja oon ollut mukana virologisissa tutkimuksissa. Mutta sitte ku tää mun pääkoulutustaustani on maantiede ja ehkä maantieteilijöitä meitä kiinnostaa isot kokonaisuudet, niin nimenomaan tää vektorivälitteisten tautien ja vektorilajien se jokainen osa-alue, niinku ilmastotekijät ja isäntälajit ja sitte tää itse taudinaiheuttaja ja sen leviämiskiertokulku, niin se kiinnostaa.
Aleksi: Mul on lainaus tosta sun väitöskirjan suomenkielisestä tiivistelmästä. Eli ”tietääksemme tämä työ on ensimmäinen vektorilajilevinneisyyteen liittyvä tutkimus, jossa hyödynnetään korkealaatuista isäntäeläinaineistoa”. Ehkä vähän sivistymätön kysymys, mutta ainakin näin perehtymättömälle se kuulostaa aika loogiselta ja suhteellisen helpoltakin lähestymistavalta. Tutkia jotain vektorajilevinneisyyttä on tutkia niitä isäntäeläimiä, niinku aiemmassa esimerkissä vaikka niitä kauriita. Miks tätä ei oo aiemmin tutkittu?
Ruut: Se on oikein hyvä kysymys. Muualla maailmassahan tää on tämmönen GIS and Health, paikkatieto- ja terveysala on tosi laaja. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö, ECDC ja Punainen Risti käyttää tällasia riskianalyyseja eri taudeista ja vektorilajeista laajalti. Ja tosiaan tää on tosi laaja ala muualla maailmassa. Mutta Suomessa tän tyyppinen tutkimus on aika uutta sitten. Isäntäeläinlajiaineistoista sen verran haluan sanoa, että Suomessa se on erityisen korkealaatuinen. Että oman tietämyksen mukaan ei monessa muussa maassa oo näin tarkkaa aineistoa niistä saatavilla, kiitos Luonnonvarakeskuksen ja Riistakolmioiden. Ja omasta mielestä ja tietenkin kirjallisuuden pohjalta tää tieto tuottaa sitten tarkempia malleja näistä riskialueista. Mutta tosiaan kaikissa valtioissa tää tieto ei oo saatavilla tällä tarkkuudella mitä Suomessa.
Aleksi: Ja kun puhutaan maantieteellisestä jakautumisesta, niin yleisesti ottaen oon siinä ymmärryksessä, että nää vektorivälitteiset taudit on perinteisesti ja yleisemmin ehkä trooppisten alueiden ongelmia kuin vaikka boreaalisten tai tundralla tai muualla. Miks? Onks siihen olemassa mitään yksinkertaista vastausta ees?
Ruut: No kaikkialla maailmassa ja kaikilla alueilla on omat endeemiset vektorivälitteiset tautinsa. Mutta tosiaan ne vaihtelee oirekuviltaan, et mikä on sitten ihmiselle se vaarallisempi. Yleensä tropiikissa niitä on enemmän, jotka oirekuvilta on ihmiselle vaarallisempia. Ja sit toisaalta niitä on sitten enemmän kuin Pohjois-Euroopassa. Jos miettii esimerkiksi Afrikkaa, niin siellä väestöntiheys on suuri ja ihmisten liikkuvuuskin on suurta, niin tää on tosi otollista sitten epidemioiden syntymiselle. Mutta sitten jos miettii pelkkää lämpötilaakin, niin esimerkiksi viruksen replikaatio eli monistuminen on paljon nopeampaa lämpimämmässä kuin sitten kylmemmässä ilmalämpötilassa.
Aleksi: Tuos sun väitöskirjan ytimessä on kans tämmöstä vertailua. Toisaalta siinä vertailussa on Suomi ja toisaalta siinä on myös Taita Hills -niminen alue tuoda Kaakkois-Keniassa. Ja ainakaan tällee pinnallisesti katsottuna näillä alueilla ei hirveesti tunnu olevan yhtäläisyyksiä. Toinen on ihan siis päiväntasaajalla ja toinen on sitten napapiirillä tai ainakin hyvin lähellä sitä, niin miks nää kaksi aluetta on päätyny vertailuun?
Ruut: Ehkä Kenia siitä syystä onkin mielenkiintoinen, et se on niin erilainen kuin Suomi. Ja niinku vaikka koronapandemiasta ollaan opittu, niin on tärkeää tutkia myös kauempana olevia vektorivälitteisiä tauteja, zoonooseja tai vektorilajeja ylipäätänsä, että me osataan sitten tulevaisuudessa paremmin varautua näihin. Mutta Taita Hillsistä vois sen verran sanoa, että sen erityispiirteitä on se, että se sijaitsee Kenian kahden suurimman kaupungin, Nairobin ja Mombasan välisen tiheään liikennöidyn väylän varrella, jossa ihmisten liikkuvuus on suuri. Ja Mombasassa on viime vuosikymmenten aikana ollu lukuisia hyttysvälitteisiä taudinpuhkeamisia. Siellä myöskin väentiheys on korkea. Ja sitten Taita Hills alueena, jos miettii ympäristöltään, niin siellä on suuret korkeusvaihtelut ja sademäärävaihtelut, joten tää kokonaisuus tuo siihen mielenkiinnon tutkia. Ja siellä ei ole ollut paljoa hyttystutkimusta aiemmin, vaikka näitä vektorivälitteisiä tauteja on olemassa.
Aleksi: Kiinnostavaa. Yksi iso teema, mikä mua erityisesti tässä vektorivälitteisissä taudeissa kiinnostaa, on ilmastonmuutos ja villin luonnon ja sen elintilan katoaminen. Kuinka paljon ilmastonmuutos ja sit tää elintilan ja luonnon katoaminen vaikuttaa nyt ja sitten tulevaisuudessa kenties vielä ehkä enemmän näitten tautien ilmaantumiseen? Voiks sitä katsoa, että siinä on joku suora viiva tai edes suhteellisen suora viivavälissä?
Ruut: Tästä vois puhua aika pitkäänkin. Mutta jos ajatellaan ylipäätään nykyajan ilmiöitä, niin globalisaatio ja kaupankäynti, ihmisten liikkuvuus, matkailu, ne kaikki vaikuttaa positiivisesti näiden tautiriskeihin. Ja sitte ku mietitään luonnon katoamista, niin kyllähän se vaikuttaa siihen, että ihmiset ja eläimet yhä enemmän on läheisemmässä kontaktissa keskenään ja siten lisää tautiriskiä. Jos miettii Suomea, niin ajattelisin, et ilmastonmuutoksen vaikutukset on positiivisia tautiriskeihin nähden. Esimerkkinä vaikkapa TBE eli puutiaisaivokuumetulehdus, niin vaikka siihen vaikuttaa nää isäntäeläinlajit ja ympäristötekijät, mutta myös ilmastotekijät. Siinä erityisesti se on, jos vertaa vaikka TBE:tä ja borrelioosia, niin ja kohonnut lämpötila ja ilman suhteellinen kosteus on tosi vaikuttavana tekijänä. Jos miettii vaikka tautitapauksia jo itsessään, niin vuoteen 2014 mennessä on ollut vuosittain alle 50 tautitapausta ja sitte tän jälkeen nyt esimerkiksi viime vuonna oli jo 150 tautitapausta Suomessa. Eli on ollut aika suuri tää tautitapauksien nousu. Mutta sitten jos miettii invasiivisia vieraslajeja, jotka voi tulla Suomeen lämpötilojen kohotessa, erityisesti tässähän on tärkeänä talven lämpötilojen kohoaminen, joka vaikuttaa sitten positiivisesti näihin vektorilajeihin ja niiden aktiivisuuteen. Mutta jos miettii vieraslajeja, niin hyttysistä esimerkiksi Aedes japonicus ja koreicus ja myöskin Aedes albopictus ja ehkä myöhemmin Aedes aegypti on tämmösii mahdollisia lajeja, jotka voi tulla, jotka on jo edenneet Pohjois-Eurooppaa kohti Euroopassa. Ja sitten taas punkkilajeista semmosia on Hyalomma marginatum ja Dermacentor reticulatus. Voidaan ajatella, että jos ois kuuma ja kuiva pelkästään, niin se vaikuttaa negatiivisesti punkkilajeihin, mutta sitte lämmin ja kostea taas vaikuttaa positiivisesti. Ja sitten toisaalta vielä sanon tän, että pitkät hellejaksot myös vaikuttaa positiivisesti tähän vektorivälitteisten tautien riskiin. Esimerkiksi Länsi-Niilin viruskuume on mahdollinen sitten tulla lähiaikoinakin jo Suomeen. Et Suomessahan se vektorilaji on, joka kykenee sitä levittämään.
[musiikkia]
Aleksi: Ehkä voisin vielä ottaa pikkusen askeleen taaksepäin, koska kun itse aloin tähän aiheeseen paneutua, niin mulla meni nuo puutiaisaivokuume ja borrelioosi tasasesti sekasin. Voisiksä nopeasti kertoa, et miten ne eroavat toisistaan? Nehän on kuitenkin ihan eri taudit, mutta et miten eroaa toisistaan?
Ruut: Puutiaisaivokuumetulehdus on viruksen aiheuttama tulehdus. Siinä on tää aivokuume kuumetulehdusoireena. Sitten taas borrelioosi on Borrelia-bakteerin aiheuttama. Borreliassa ehkä se, et miten se tunnistaa helpoiten, on se, että siihen puremakohdan ympärille syntyy punaiset renkulat. Se voi aiheuttaa eri näköisiä todella erilaisia oireita, myöskin hermoperäisiä oireita. Mutta jos miettii, että TBE, tähän puutiaisaivokuumetulehdukseen, siinä on se rokote ja se itse asiassa leviää punkista syljen mukana, eli jo yksi puraisu riittää sen saamiseen, niin tällä tavalla voi rokotetta suositella. Mutta sitten taas Borrelian kohdalla, se välittyy punkin oksennuksesta ja tää vaatii sitten pidempää kiinnioloa ihmisessä. Noin 24 tuntia se on tutkimusten mukaan sitten tämä. Ja niiden punaisten renkuloiden synnyttyä kannattaa tosiaan hakeutua lääkäriin ja siihen on sitten antibioottihoitoja.
Aleksi: Luin tämmöstä kirjaa kun Kuka pelkää punkkia, niin siinä ensimmäinen virke oli, että ”Suomen vaarallisimpana eläimenä voidaan perustellusti pitää puutiaista”. Mikä on aika iso heitto ja vielä ehkä palaa tohon, mä puhuin tosta hyttysestä ja sen levittämistä taudeista, ni Suomessa se on sitten punkki eli puutiainen se iso riski. Sä jo vähän tähän vastasitkin, mutta vielä ehkä varmistan, että oon ymmärtäny oikein. Eli sanoit, että lämpimät ja kosteat alueet on erityisen riskikkäitä Suomessa punkki- eli puutiaistilanteen näkökulmasta. Niin onks jotkut tietyt metsätyypit tai niittyalueet tai jotku semmoset erityisen riskikkäitä? Et jos tavallinen pulliainen haluaa mennä metsään, niin minkälaisessa metsässä pitää olla erityisen varovainen niitten punkkien ja puutiaisten varalta?
Ruut: Tää ei oo ihan niin yksinkertaista. Yleensä ehkä ajatellaan, että punkkeja on eniten niittyalueilla. Kyllä sieltäkin niitä löytyy. Mutta mitä me ollaan esimerkiksi tämän kesän keräysten pohjalta ja myöskin tiedetään, että punkkeja löytyy myöskin havumetsistä. Ja jos on runsaasti kariketta, niin siellä punkit viihtyvät. Mutta että ollaan löydetty ja kerätään jatkuvasti punkkeja niittyalueiden lisäksi myös havumetsistä. Mutta siihen vaikuttaa tosiaan aika moni asia. Et punkit vaatii sen ilmankosteuden ja tietyn lämpötilan. Sitten myöskin nää isäntäeläinlajit eli jyrsijät on tosi isossa osassa, mutta sitten myös peurat ja niiden runsaus.
Aleksi: Kysyn kans tosta sun väitöskirjoista sen verran, että se on siis artikkeliväitöskirja, eli se varsinainen väitöskirja on periaatteessa näitten neljän artikkelin tiivistelmä ja jonkinlainen yhteenveto. Koska nää nämä artikkelit luonnollisestikin menee vähän erilaisiin suuntiin, niin kiinnostaa, et onks näillä neljällä artikkelitutkimuksella kuitenkin joku yhdistävä punainen lanka? Et jos niit katsoo yhdessä, niin onks niil joku yhteinen tai ees samansuuntainen sanoma?
Ruut: Varmastiki tietenki se yleinen, mihin nää kaikki liittyy, on tämä paikkatieto ja terveys ja sitten vektorilajit. Mutta ehkä sanomana halutaan sanoa, että isäntäeläimet ja ilmastotekijät sekä ympäristötekijät yhdessä vaikuttavat näiden vektorivälitteisten tautien levinneisyyteen ja vektorilajien levinneisyyteen. Mutta ehkä tarkoituksena tässä on se ymmärryksen lisääminen näistä riskialueista, että missä mahdollisesti voi tulla tartuntatautien puhkeamisia tällä hetkellä tai tulevaisuudessa.
Aleksi: Mua myös kiinnostaa, oon itse täällä kirjaston datatiimissä töissä, ni mua kiinnostaa toi data ylipäänsä, mihin toi tutkimus perustuu. Eli siel näyttäs taustalla olevan aika mittavaa teidän keräämään havainnointidataa Suomesta ja Keniasta. Onks tätä itse kerättyä dataa nyt sit voitu tutkimuksen jälkeen avata muille tutkijoille tai vaikka laajemmalle yleisölle hyödynnettäväks? Sikäli näin on, niin kuinka suuri se urakka tavallaan stilisoida sitä dataa muitten ymmärrettäväksi on ollu?
Ruut: Tällä hetkellä aineisto on saatavilla pyydettäessä. Mutta tosiaan suunnitelmissa meillä kyl on laittaa se semmoseen suureen tietovarastoon. Vaikka Global Biodiversity Information Facility on tämmönen, joka ois tosi potentiaalinen paikka ladata ne aineistot ja tosiaan suunnitelmissa meillä tämmöinen on. Se tulee varmasti olemaan aika iso urakka. Mutta tosiaan tää avoin aineisto, ollaan itse koettu ja oon itse kokenut sen aika konkreettisesti, miten tärkeä se on tutkijoille mutta varmasti kansanterveysviranomaisillekin, että tää aineisto on kaikkien saatavilla.
Aleksi: Oon siitä ehdottomasti samaa mieltä. Tää tutkimus on kans varsin dataintensiivinen, eli siinä on käytetty paljon ja monenlaista dataa. Osa tästä datasta on tosiaan sun ja tutkimusryhmän keräämää. Mut se muu data, joka on jostain muualta peräisin, niin oliko sitä helppo saada käyttöön? Mä aina haluisin kuvitella, et se jotenkin kauheen sulava ja helppo prosessi vaan, että no mä haluisin käyttää tota dataa, no tässä se on. Mut oliks siin jotain haasteita tai sopimuksia tai muuta, mitä piti ottaa huomioon?
Ruut: Onneksi meillä on aika hyvät yhteistyöverkostot Turun yliopiston kanssa ja sitten meidän ryhmässä tämä hyttysentomologi Lorna Cuverwell on kerännyt hyttysaineistoa Suomesta. Sillä tavalla lajiaineiston suhteen me ollaan saatu se aika helposti. Mutta sitten jos miettii satelliittiaineistoa, ilmakuvia ja tällasia, niin siihen aina menee aikaa, että löytyy se oikeanlainen aineisto ja mahdollisimman tarkkaresoluutioinen sekä sitten tietyiltä ajanjaksoilta. Mutta sitten jos miettii tautiaineistoa, niin ollaan saatu kyllä hyvin ja tehdään yhteistyötä THL:n kanssa. Mutta tautiaineistoissa, ei vaan Suomessa, mutta myös muualla maailmassa on se ongelma, että se on yksityisyydensuojasyistä yleensä aika korkearesoluutioista. Eli Suomessa se on kuntatasolla. Ja tää tarkoittaa tosiaan sitä, että tulokset tulee kuntatasolla ja me joudutaan keskiarvoistamaan aika paljon kaikkee esimerkiks ilmastotekijöitä, että lasketaan keskiarvoja kuntien lämpötiloille.
Aleksi: Ja se on toisaalta ihan ymmärrettävää, et se on kuntatasolla vaan, koska muuten niitä ihmisiä pystyttäs tunnistamaan sieltä tautiaineistusta ja muuta. Viimeinen kysymys. Mä tykkään, et tää viimeinen kysymys on vähän eteenpäin suuntautuva tai muuten ehkä ratkaisukeskeinen. Oletetaan, että joku tai jotkut kuulijoista ehkä huolestuu nyt entistä enemmän puutiaisaivokuumeesta tai muista näistä vektorivälitteisistä taudeista, niin mitä, jos mitään, yksilö voi tehdä niitten estämiseksi?
Ruut: Ei ihmeessä kannata lopettaa näitä aktiviteetteja, marjastusta tai sienestystä tai mitä se kullakin on. Paljon voidaan tehdä oikealla pukeutumisella ja suojautumisella. Punkkien suhteen tosiaan pukeutuminen, mutta myös huolelliset punkkitarkastukset näiden metsäaktiviteettien jälkeen. Ja sitten hyttysten osalta totta kai voidaan sanoa pukeutumisen lisäksi, että hyttysmyrkyllä voidaan estää näitä hyttyspistoja. Jos miettii, että liikkuu paljon tosiaan metsässä ja marjastaa tai sienestää, suunnistaa, mitä se nyt ikinä onkaan, niin ehkä sitten suosittelisi sitä TBE-rokotteen ottamista. Ja sitten taas toisaalta, jos se punkki on päässyt kiinnittymään, niin seuraa sitä puremakohtaa, että tuleeko siihen renkuloita ja sitten hakeutuu lääkäriin. Mutta mä toivon tässä, että tää tieto ei lisäisi tuskaa, vaan ennemminkin kehittäisi varautumista. Ja uskon kyllä, että pystytään elämään hyvässä sopusoinnussa hyttysten ja punkkien kanssa ja jatkamaan niitä aktiviteettejä, mistä me tykätään.
Aleksi: Näihin sanoihin on oikein hyvä lopettaa. Kiitos, Ruut Uusitalo.
Ruut: Kiitos.
[musiikkia]
Aleksi: Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston Avoimella otteella -podcastin kuuntelemisesta. Löydät lisää jaksoja osoitteesta helsinki.fi/fi/avoimellaotteella. Voit myös lähettää palautetta ja kysymyksiä sähköpostiosoitteeseen avoimellaotteella@helsinki.fi.