Äänitteen kesto: 00:27:11
[äänite alkaa]
Puhuja 1 [00:00:00]: Me ollaan kaikki käyty suunnilleen pyhäkoulussa ja me tiedetään, mikä on enkeli. On joulun enkeli ja on Mikkelinpäivän enkeli. Enkeli on sillä lailla tuttu hahmo. Mutta esimerkiksi joku UFO ei ole samalla lailla meidän arjessamme ollut joulukuvaelmassa, tai joulukorteissa.
Haastattelija 1 [00:00:31]: Enkelihenkisyys on yksi monista uushenkisyyden muodoista, jotka ovat syntyneet perinteisten uskonnollisten instituutioiden ja oppien rinnalle. Jatkuvasti maallistuvassa maailmassa uusille henkisyyden muodoille on selvästi tilausta, mutta minkälaista on enkelihenkisyys. Kuinka erityisesti naiset ovat olleet luomassa enkelihenkisyyden tunnuspiirteitä. Minä olen Aleksi Peura ja kanssani keskustelemassa naisten yhteistoiminnassa tuottamasta enkelihenkisyydestä on tohtori Elisa Mikkola. Tervetuloa.
Puhuja 1 [00:00:59]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:01:01]: Elisa, aloitetaan sun väitöskirjatutkimuksesta, jonka nimi on siis Naisten yhteistoiminnassa tuottama enkelihenkisyys. Sen ytimessä on eletty uskonnollisuus etnografisessa, eli osallistuvasta näkökulmasta tutkittuna. Kuinka tavanomainen etnografinen tulokulma on nykyään uskontotieteissä?
Puhuja 1 [00:01:22]: Mähän en tutki elettyä uskonnollisuutta, vaan elettyä henkisyyttä. Mä tarkennan tämän tässä heti. Mutta etnografia on sillä lailla luultavasti vähän vähenemään päin, koska etnografia, eli tämmöinen osallistuva havainnointi, mukana oleminen, niin sehän vaatii tosi pitkää prosessia, kun sä keräät sitä aineistoa. Ja nykymaailman aikaan, kun kaikki tehdään projekteissa, jotka ovat kolmen vuoden projekteja, että siinä kolmessa vuodessa sä et kerää etnografista aineistoa, että se olisi tarpeeksi syvällistä, jotta siitä voisi sanoa. Toinen on tietysti miksi etnografista tutkimusta ei rahoiteta, että sehän ei tuota semmoista heti hyödynnettävissä olevaa tietoa. Se on yksi asia. Ja yksi on sitten tietysti tämmöiset etniset kysymykset. Nehän liittyvät tähän etnografiaan aika läheisesti. Kerron tuosta mun omasta tutkimusprosessistani. Se kesti tosi kauan. Aloitin aineiston keräämisen vuonna 2011 tällaisen irlantilaisen mystikon Lorna Byrnen ja suomalaisittain Lorna Byrnen tilaisuudessa. Silloin me kerättiin aineistoa professori Terhi Utriaisen etnografisen tutkimuksen tausta-aineistoksi. Me kerättiin tällaista kyselyä sieltä. Silloin ensimmäisellä kerralla mä olin ihan hukassa. Mä olen ensimmäiseltä koulutukseltani sosiologi, joka on erikoistunut luokkatutkimukseen, niin mä olin aika hukassa. Sitten mä jatkoin seuraavana vuonna, kun Byrne tuli Suomen 2012. Sitten mä olin jo vähän jotenkin... Tunsin oloni vähän kotoisammaksi. Sitten mä heittäydyin puheisiin ihmisten kanssaan. Mä aina sanoin, että mä oon se ja se, ja mä teen tutkimusta enkelihenkisyydestä kiinnostuneista naisista. Onko sulla kokemuksia? Ihmiset sitten kertoivat, aika tavalla. Sitten 2015, kun Byrne tuli uudestaan Suomeen, niin sitten mä olin jo vapaaehtoisena hänen tilaisuudessaan. Eli se mun etnografinen ote tuli vielä lähemmäksi tilaisuuden järjestelyjä. Sitten myös vuonna 2015 kerättiin toinen tämmöinen Enkelit Suomessa -kysely. Sitten 2017 Byrne tuli uudestaan Suomeen. Taas olin vapaaehtoisena. Mä olin vapaaehtoisena Helsingissä. Sitten mä matkustin hänen perässään Jyväskylään, kun mä halusin nähdä, että miten Helsingissä joka on iso tilaisuus, ja Jyväskylässä joka on pieni tilaisuus, niin eroavatko ne jotenkin toisistaan. Sitten vuonna 2019 mä osallistuin Byrnen semmoiseen viikon kestävään retriittiin, johon Suomesta matkusti 18 ihmistä. Se oli sitten semmoinen enemmän jo autoetnografinen osuus. Siellä mua ei kiinnostanut ne muut ihmiset ja heidän seuraamisensa, vaan mä koitin sitä, että mitä tämä mulle... Minkälaisia tuntemuksia tuottaa? Sen jälkeen vielä tuli korona ja Byrne ei päässyt Suomeen. Hän 2020-2021 vuodenvaihteessa piti sitten tämmöisiä workshopeja netin kautta. Mulla kesti tietyllä tavalla tämän etnografisen aineiston kerääminen ja ymmärryksen tuleminen yli kymmenen vuotta. Semmoiseen ei paljon enää ole nykyisillä rahoitusrakenteilla mahdollisuutta. Valitettavasti.
Haastattelija 1 [00:04:55]: Tuollaisessa etnografisessa metodissa on varmaan aika vaikea... Tai no, en tiedä onko vaikea, mutta se voi olla haasteellista tavallaan pitää semmoinen tietty käsivarren mitta siihen havainnoitamaan kohteeseen. Tutkijan pysyä itse siinä tutkijana ja havainnoijana. Säkin oot ollut vapaaehtoisena ja osallistunut näihin retreitteihin. Miten sä itse pidit sitä tiettyä tutkimuksellista etäisyyttä niihin tutkittaviin ja tutkimusaiheisiin?
Puhuja 1 [00:05:19]: Tavallaan se tulee ensinnäkin sen kautta, että kun sä oot jossain tilaisuudessa, niin sen jälkeenhän tehdään... Joko siinä tilaisuudessa, jos pystyy, niin voi tehdä muistiinpanoja, mutta tilaisuuden jälkeen tehdään niin sanotut kenttämuistiinpanot. Niin tarkkaan, kuin ikinä muistaa. Minunhan oli tosi helppo mennä tällaiseen Byrnen tilaisuuden keski-ikäisten naisten pariin. Pääsin helposti keskustelemaan heidän kanssaan. Mutta niin kuin äsken sanoin, niin minä aina kerroin, että minä teen näin. Aina kun tultiin kentältä, tehtiin muistinpanot. Sitten pikkuhiljaa, kun niitä muistinpanoja kertyy, niin niitä ruvetaan analysoimaan. Siinä on mun mielestä tärkeää aina kertoa ihmisille, että minä teen sitä ja tätä ja minua kiinnostaa tämä, missä sinä olet mukana. Mun tehtävä ei ole millään lailla arvioida, että onko se oikeaa tietoa, väärää tietoa, voiko enkeleihin uskoa, tai ei. Mä oon siitä vaan kiinnostunut ilmiönä. Mutta se vaatii semmoista jatkuvaa liikettä, että mennään lähelle - tullaan pois. Mennään lähelle - tullaan pois. Ja katsotaan, mitä 2011 on kirjoittanut ja mitä kirjoittaa 2017. Siinä tehdään sitten sitä analyysiä.
Haastattelija 1 [00:06:30]: Miten enkelihenkisyys asemoituu suhteessa tämmöisiin... Käytän termiä institutionaaliset uskonnot. Onko enkelihenkisyys sun mielestä uskonto itsessään, vai onko se jotain muuta? Sä äsken täsmensit uskonnollisuuden ja henkisyyden eroa. Kertoisitko vähän lisää siitä?
Puhuja 1 [00:06:48]: Tutkimuksen tulokset osoittavat minun mielestäni selkeästi sen, että henkilöhenkisyys kuuluu uushenkisyyden kenttään. Uushenkisyys ja institutionaalinen uskonto ovat minun näkemykseni mukaan eri asioita. Toki niillä on yhteisiä asioita ja jonkun enkelin siivethän ovat sekä kirkossa, että uushenkisyydessä. Mutta uushenkisyyden erottaa institutionaalisesta uskonnosta se, että se rakenteistuu erilailla. Siellä ei ole samanlaisia asemia. Siellä ei ole paavia, tai arkkipiispaa. Ja sitten tavallaan siellä ei ole sellaista dogmia, jota noudatetaan. Ja sitten tavallaan se, että miten luodaan se jonkun tähden legitimiteetti, että miksi ihmiset uskovat sinuun, niin sehän tehdään aivan toisella lailla kuin jossain institutionaalisessa uskonnossa, jossa sinulla on tietty asema, ja silloin sinuun uskotaan.
Haastattelija 1 [00:07:54]: Miten enkelihenkisyys eroaa muista uushenkisyyden muodoista, joissa myös monissa tarjotaan vähän vastaavalla tavalla jotain salattua tietoa? Vaikka UFO-kulteissa, tai moninaisissa new age, tai esoteerisissä uskomuksissa. Miten enkelihenkisyys eroaa näistä?
Puhuja 1 [00:08:09]: Ehkä se on sitten se, että siinä on se enkeli. Se enkeli, joka on meille hyvin tuttu hahmo. Se on semmoinen, jota kristinusko... Me ollaan kaikki käyty suunnilleen pyhäkoulussa. Me tiedetään, mikä on enkeli. On joulun enkeli ja on Mikkelinpäivän enkeli. Enkeli on sillä lailla tuttu hahmo. Mutta esimerkiksi joku UFO, niin se ei ole samalla lailla meidän arjessamme ollut joulukuvaelmassa, tai joulukorteissa. Sillä lailla se minusta eroaa, että enkeleillähän on tosi pitkä historia.
Haastattelija 1 [00:08:43]: Miksi nimenomaan enkelien ympärille on muodostunut viime aikoina tällainen uushenkinen liikehdintä? Mikä tämä on, tämän nykymuotoisen enkelihenkisyyden tausta, sinun mielestäsi?
Puhuja 1 [00:08:53]: Ehkä siinä on se, että institutionaalinen uskonto, eli kirkko ei pysty tarjoamaan nimenomaan naisille. Enkelihenkisyyshän on naisten henkisyyttä. Byrnen tilaisuuksiin osallistuvista noin 94 prosenttia on naisia. Kirkko ei pysty tarjoamaan naisille sellaista toimijuutta, jota he toivovat ja etsivät. Sen takia he sitten siirtyvät uushenkisyyden kentälle, jossa voi monella lailla luoda sitä omaa, itselle sopivaa ja siihen tilanteeseen sopivaa henkisyyttä. Ja se ei ole millään lailla sidottu johonkin tiettyyn opinkappaleeseen, tai miten sanoisin. Se on semmoista muuttuvaa ja täydentyvää. Jotain tulee lisää ja jotain lähtee pois. Se on tosi tilannesidonnaista. Naiset kääntyvät enkeleiden puoleen silloin, kun heillä on tarvetta siihen. Välillä se voi olla vähän vähemmän aktiivista.
Haastattelija 1 [00:10:11]: Tuossa enkelihenkisyydessä tosiaan esiintyjät, tapahtumanjärjestäjät ja kävijät ovat kaikki pääasiallisesti nimenomaan naisia. Kuinka paljon tällä on sun mielestäsi vaikutusta sille, miten enkelihenkisyys tavallaan toimii, miten sen opinkappaleet ja muut muodostuvat? Minkälaista vaikutusta tällä naisten dominoivalla roolilla enkelihenkisyyden kentällä on?
Puhuja 1 [00:10:31]: Se on just tavallaan se, että kun äsken just jo puhuttiinkin, että naiset eivät enää halua, että heidän henkisyyttään määritellään ulkoa, vaan että he haluavat luoda sen omalla tavallaan. Myös sillä lailla, että puhutaan sellaisesta etsijyydestä. Monet naiset ovat etsijöitä. He hakevat jotain ja löytävät jotain. Sitten löytävät jotain uutta. Heidän henkisyytensä sisältö ei ole pysyvää, vaan se kehittyy ajassa ja myös tarpeiden mukaan. Se heidän toimijuutensa on sellaista moninaista.
Haastattelija 1 [00:11:16]: Sun tutkimuksessasi mainitset myös, että suurempi osuus suomalaisesta uskoo nykyään enkeleihin, kuin kristinuskon oppien mukaiseen Jumalaan. Mistä tämä sun mielestäsi kertoo?
Puhuja 1 [00:11:28]: Se kertoo siitä, että kirkko ei pysty tavoittamaan, ei omalla rakenteellaan, eikä omalla opillaan ihmisiä. Se on hauskaa, kun olen seurannut sitten tätä... Nämä tuloksethan ovat kirkon tutkimus- ja koulutusosaston neljännesvuosittain tekemästä Gallup [Enkeli Assisticasta? 00:11:51], joka tehdään kirkon nelivuotiskatsausta varten. Olen katsonut niitä taaksepäin, niin kaikilla näillä on laskeva trendi, mutta enkeleiden trendi laskee vähiten. Enkeleillä menee hyvin tässä ajassa.
Haastattelija 1 [00:12:09]: Perinteisten institutionaalisten uskontojen rinnalle syntyneissä henkisissä liikehdinnöissä on ollut, jos nyt ei kritiikkiä, niin ainakin jotain jännitettä näitä institutionaalisia uskontoja kohtaan. Ilmeneekö enkelihenkisyyden kentällä jännitteisyyttä suhteessa vaikka kirkkoon Suomessa, tai muihin institutionaalisempiin uskontoihin? Toimiiko se myöskin toisinpäin, että miten kirkko on Suomessa vaikka suhtautunut enkelihenkisyyteen?
Puhuja 1 [00:12:37]: Joo, enkelihenkisyys ei ole sillä lailla, niinkun voisi sanoa feminististä, että se asettuisi selkeästi vastustamaan jotain patriarkaalisia rakenteita, joita kirkossa on. Tavallaan se toimijuus on siinä, että naiset eivät osallistu. He saattavat olla kirkon jäseniä, mutta eivät osallistu millään lailla. He jättäytyvät pois siitä toiminnasta. Niissä kyselyissä tuli sellaisia vastauksia, että kirkossa ei voi puhua enkeleistä. Se ei ole sitä asiaa, mitä siellä voi esimerkiksi papin kanssa keskustella. Miten sitten kirkko suhtautuu enkeleihin, niin sehän pyrkii, että enkelikäsitys, enkeliusko kirkossa on hyvin tämmöistä ylhäältä alaspäin tulevaa. Se on Jumalan komentoketju ylhäältä alas ja enkelit ovat lähellä Jumalan viestien tuojia. Ja tämmöinen aktiivinen suhde tässä enkelihenkisyydessä on, että enkelihän on sun... Se on läsnä koko ajan sun arjessa. Se auttaa sua, jos on kovat ajat. Se myös tuottaa sulle iloa, ja se on sun ystäväsi. Silloin kun sä uskot enkeleihin, niin sä et ole koskaan yksin. Jos ajattelee, että nykymaailmassa on tosi paljon yksinäisyyttä, niin onhan se nyt nastaa että sulla on suojelusenkeli, jonka kanssa sä voit aina keskustella. Sä voit mennä sen kanssa jonnekin. Suojelusenkelissä on se hyvä puoli, että se aina ajattelee sinusta positiivisesti. Se on aina tämmöinen myönteinen hahmo täällä taustalla. Mutta sehän eroaa tosi paljon tästä kirkon näkemyksestä.
Haastattelija 1 [00:14:25]: Tuo kuulostaa mun korvaan hyvin semmoiselta individualistiselta lähestymistavalta, tämä enkelihenkisyys. Tapa, jolla enkelihenkisyydessä puhutaan näistä suojelusenkeleistä saattaa olla hyvinkin samankaltainen, kuin jossain tahoilla puhutaan Jumalasta. Mutta siinä missä Jumala on tavallaan kaikille sama, hän rakastaa kaikkia samanveroisesti ja samalla tavalla, niin enkelihenkisyydessä jokainen suojelusenkeli on vain ja ainoastaan sinun, ja hän rakastaa nimenomaan spesifisti sinua. Onko tämä kuinka pätevä yleistyskuvaus tästä?
Puhuja 1 [00:14:57]: Tämä on kiinnostava kysymys. Ihmiset sanovat, että Jumalaa on niin vaikea rukoilla. Jumala on niin kaukana. Luterilainen uskontohan on tavallaan karsinut kaikki välittäjät ihmisen ja Jumalan välillä. Sehän on tosi kova paikka. Siinä ei ole ketään. Ortodokseilla on ikonit ja enkelit, ja samoin roomalaiskatolisilla. Ihmiset kokevat, että on helpompi olla... Eivät ihmiset rukoile enkeleitä. Enkeleiltä voi pyytää apua, mutta ei enkeleitä rukoilla.
Haastattelija 1 [00:15:34]: Sun väitöskirjan keskiössä on tosiaan tämä irlantilainen uushenkisyyden superstara, Lorna Byrne. Lausun hänen nimensä suomalaisittain. Lorna Byrne. Kertoisitko vähän, että kuka Lorna Byrne on?
Puhuja 1 [00:15:46]: Lorna Byrne on syntynyt Irlanissa vuonna 1953. Hänellä oli hyvin... Sanoisinko, että hänen perheensä... Se oli ylisukupolvinen köyhyys ja henkinen kylmyys. Byrneä pidettiin... Hänen ensimmäisessä kirjassaan hän sanoi, että häntä pidettiin jälkeenjääneenä. Ja nykyään me sanotaan, että hänellä oli dysleksia, joka vaikutti siihen, että miten hänelle tuli tämmöinen ulkopuolisuuden kokemus. Jota hän sitten myöhemmin sanoi, että koska hänellä on tämmöistä kokemus, niin hän pystyy ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat tavallaan ulkopuolella. Pikkuhiljaa hän sitten avioitui ja rupesi käymään rukouspiirissä. Siellä hän sitten pikkuhiljaa rohkaistui, että enkelit kertoivat hänelle vastauksia niihin keskusteluihin ja kysymyksiin, mitä siellä tuli. 2003 hän sitten julkaisi ensimmäisen kirjansa Enkeleitä hiuksissani, joka suomennettiin 2008 - jos en nyt muista väärin näitä lukuja. Hän on olemukseltaan 155 senttinen. Puhuu hiljaisella äänellä. On hyvin... Jos kadulla näkee, niin en arvaisi, että kuinka karismaattinen henkilö hän on sitten näissä tilaisuuksissa.
Haastattelija 1 [00:17:11]: Lorna Byrnestä on tullut tämän enkelihenkisyyden tämmöinen superstara näiden kirjojensa kautta. Mistä hän kirjoittaa näissä kirjoissaan? Ensimmäinen oli vissiin elämänkertatyylinen. Mitä ne muut?
Puhuja 1 [00:17:23]: Hän on kirjoittanut useampia, joissa hän kertoo elämänkerrallisesti siitä, että miten hän on oppinut enkeleistä. Miten hän on käynyt taivaassa? Sitten on myös sellaisia kirjoja, joissa on koottu ihmisten hänelle lähettämiä kysymyksiä. Hän vastaa niihin. Yksi on sellainen rukouskirja, jossa on eri aiheisiin liittyviä rukouksia.
Haastattelija 1 [00:17:47]: Puhut sun väitöskirjassasi Lorna Byrnestä nykyaikaisena mystikkona. Kuinka hän eroaa aiempien aikojen mystikoista? Minkälaisia olivat aiempien aikojen mystikot, versus minkälainen Lorna Byrne on nykyaikaisena mystikkona?
Puhuja 1 [00:18:02]: Tämä on tosi hyvä kysymys. Mä mietin tätä pitkään. Mun piti oikein googlata näitä vanhoja mystikoita, jotain Hildegard bingeniläistä ja... Oikeastaan, eihän siinä ole mitään eroa. Ehkä Byrneä ei nyt kuitenkaan polteta roviolla noitana. Siinä on nyt se ero. Mutta tavallaan se idea, että ihminen näkee jotain sen ulkopuolella, mitä me muut emme näe. Ja ehkä myös sitten se on samaa, että aikoinaan näitä naismystikoita, niin kyllähän niitä kirkko dissasi. Ja yhtä laillahan uusenkelihenkisyyteen Suomessa kirkko suhtautuu viileähkösti. Mutta Byrne itsehän kertoo siitä, että Irlannissa hänet pyytetään kirkkoon puhumaan nimenomaan sen takia, että se kirkko saadaan täyteen. Että kyllä katolinen kirkko myös häntä hyödyntää.
Haastattelija 1 [00:18:58]: Sä oot jo useampaankin kertaan maininnut, että Lorna Byrne on puhumassa, ja olet käynyt kuuntelemassa, tai seuraamassa hänen puhetilaisuuksiaan. Kuinka iso rooli sillä Byrnen kanssa käydyllä vuorovaikutuksella, vaikka että käy kuuntelemassa esiintymistä, tai jopa tapaamassa kasvotusten, tai muuta, niin kuinka suuri vaikutus tällä kaikella on sitten Lorna Byrnen seuraajille, ja ylipäänsä enkelihenkisyyden kentällä?
Puhuja 1 [00:19:24]: Se on kyllä tosi tärkeää. Niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin ihmiset ovat lukenut hänen kirjojaan, lukenut jotain lehtiartikkeleita hänestä. Sitten kun he tulevat sinne tilaisuuteen, niin se on heille tavallaan... Ihmiset vastaavat, kun kysyttiin mikä oli suurin anti, niin sanottiin, että onpa ihanaa nähdä se myönteisyys, mikä Byrnestä tulee. Ja se, että hänen enkelikuvauksensa muistuttaa minun enkelikuvauksiani. Ihmiset kokevat sen tosi myönteisenä ja tärkeänä. Se tilaisuushan loppuu siihen, että hän siunaa kaikki, vuoron perään. Se on tosi hauska, kun Paasitornissa on 800 ihmistä ja sä oot viimeisessä rivissä, niin se kestää useamman tunnin. Ja yksi osa näiden tilaisuuksien myönteisyyttä näille osallistujille oli se, että on hienoa, että saa olla semmoisessa paikassa, että mä voin sanoa, että minä uskon enkeleihin. Ei ihmiset... En voi töissä puhua siitä. Tai en voi mennä kirkkoon ja puhua niistä. Siinä syntyy sellainen yhteisöllisyys. Ja tokihan on nykyään kaikkia ryhmiä ja tämmöisiä näin, jotka ovat yhteydessä toisinsa sähköisesti. Se antaa uusia mahdollisuuksia.
Haastattelija 1 [00:20:56]: Sun tutkimukselle myös tosi tärkeä termi on lumo ja lumon käsite. Sä puhut esimerkiksi lumon kokemuksesta ja lumon ketjusta. Mitä sä tarkalleen tarkoitat tällä termillä?
Puhuja 1 [00:21:07]: Lumohan tarkoittaa sellaista yllättävää ja jotenkin hämmästyttävää kokemusta, johon sinä et ole oikein varautunut. Ja mitä vähemmän olet varautunut siihen, sitä ihanammalta se lumo tuntuu. Byrnen tilaisuuksissa hän luo sen lumon ja tavallaan se tulee siitä hänen... Sitten hän luo samalla sen oman karismansa. Weber oli sitä mieltä, että karisma on yksilön ominaisuus. Ja [Bourdeau? 00:21:38] sanoo, että ei, että se syntyy suhteessa ihmisiin. Ja näissä tilaisuuksissa, kun Byrne kuvaa näitä enkeleitä ja vastaa ihmisten kysymyksiin, kertoo miltä ne enkelit siellä näyttävät, niin siinä vuorovaikutuksessa syntyy se lumo. Ihmiset ovat hämmästyneitä, että wau, että ne on tämmöisiä. Ja sitten he rupeavat tavallaan... Byrne sanoo, että hän ei ymmärrä, miksi kaikki eivät näe enkeleitä. Miksi te ette näe enkeleitä? Jos ette näe, niin kuvitelkaa. Se kuvittelu on yksi tapa päästä kiinni siihen enkelihenkisyyteen.
Haastattelija 1 [00:22:14]: Sun väitöskirjasi on artikkelimuotoinen. Yhdessä näistä artikkeleista keskiössä on sun tekemä haastattelututkimus. Voisi kuvitella, että tämmöisestä omasta henkisyydestä puhuminen on monille erittäin henkilökohtaista ja kenties jopa vaikeaa. Miten sä sait ihmiset puhumaan näistä tosi henkilökohtaisista asioista?
Puhuja 1 [00:22:35]: Siinä etnografisessa osuudessa minähän käytin tällaista menetelmää, kuin nojailla kopiokoneeseen, eli heittäytyä puheisiin, kuten aikaisemmin puhuttiin siitä. Sitten tein tämän Byrnen tilaisuuksien tuottajan Free Flow Factoryn kanssa useampia haastatteluja. Ensimmäinen oli vuonna 2013, jossa olivat molemmat tämän yrityksen perustajat mukana. Sitten 2022 mä tein kaksi kertaa sitten [Catarina Degermanin? 00:23:11] kanssa haastatteluja. Mä tunsin jollain tasolla heidät ja mä olin vapaaehtoisena, niin tavallaan se oli aika luontevaa, ne haastattelut. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Mulla oli semmoinen löyhä lista mitä aion kysyä, mutta ne haastattelut sujuivat tosi... Keskustelemalla. Aina syntyi joku uusi ajatus ja idea, mikä sieltä tuli. Ne olivat tosi pitkiä. Ne olivat parin tunnin keskusteluja. Sitten kun mä kirjoitin niistä jotain, niin mä lähetin ne aina [Degermanille? 00:23:47] tarkastettavaksi, että olenko ymmärtänyt oikein. Joskus hän sitten korjasi jotain ja joskus sanoi, että tämä on ihan ok. Ja myös sitten siihen lopulliseen työhön, missä kohdassa hän oli mukana. Kaikki hän sai tarkistaa, mikä mun mielestäni on ihan ehdottomasti haastattelututkimuksessa tärkeää. Ja tietysti oli blanketti. Ainahan meillä on blanketti, että suostun tähän haastatteluun ja voin lopettaa milloin haluan. Saan tarkistaa ja näin.
Haastattelija 1 [00:24:09]: Ymmärsinkö oikein sun väitöskirjasi perusteella, että sä haastattelit ihmisiä myös niissä tilaisuuksissa niin, että he tulivat sun luokse juttelemaan, tai sä menit heidän luokseen juttelemaan?
Puhuja 1 [00:24:18]: Joo. Mä siellä, kun ihmiset odottivat sitä Byrnen siunausta, niin siinähän oli aikaa heittäytyä puheisiin. Mutta siinähän mä en mitään blankettia käyttänyt, vaan kerroin sen, että olen tutkija ja minua tämä kiinnostaa. Se oli tosi jännää, että ihmiset olivat halukkaita puhumaan näistä kokemuksistaan. Sitten kun mä matkustin junalla Pohjanmaalle kotiin, niin mä olin alkuvaiheessa tosi innokkaana. Mä kaikille kerroin, jotka istuivat mun vieressä, että joo, mä teen tämmöistä tutkimusta enkelihenkisyydestä, että tämä on kiinnostava. No, eiköhän ihmiset ruvenneet tiedätkö puhumaan. Kertomaan siitä, että heillä on, tai sitten heidän veljellään, jollain serkullaan, tai tutullaan on tämmöisiä enkelikokemuksia. Niitä enkelikokemuksia tuli vastaan tosi paljon. Mä olin hirmu yllättynyt siitä. Niistä puhuminen semmoisen ihmisen kanssa joka on kiinnostunut, ja eikä... On tosi helppoa. Mä olin siitä tosi yllättynyt.
Haastattelija 1 [00:25:19]: Mulla on tämä viimeinen kysymys vähän aina semmoinen eteenpäin katsovainen, tai jossain tapauksessa vähän semmoinen ehkä ratkaisukeskeinenkin. Mä en tiedä, onko tämä ilkeä kysymys. En ole sitä ainakaan ilkeäksi tarkoittanut. Minkälaisena sä näet enkelihenkisyyden tulevaisuuden lähivuosina ja pidemmällä tähtäimellä? Esimerkiksi superstara Lorna Byrne, niin hän on tällä hetkellä noin 70, ja hänestäkin jossain vaiheessa aika jättää. Ottaen etenkin huomioon, että Lorna Byrnen henkilökohtainen tapaaminen, tai kontakti hänen kanssaan on niin tärkeää näille seuraajille. Minkälaisena tosiaan näet sen tulevaisuuden lähivuosikymmeninä enkelihenkisyydellä?
Puhuja 1 [00:26:00]: Eihän enkelihenkisyys ole kiinni pelkästään Byrnestä. Kyllähän on myös muita tämmöisiä tähtiä. Mutta Byrne on tavallaan Suomessa ollut se suomalaisille sopiva, koska hän ei ole millään lailla semmoinen amerikkalaistyylinen hurmiosaarnaaja. Miten tässä tulee käymään? Voi olla, että jotkut muut uushenkisyyden sisällä olevat virtaukset voivat kiinnostaa, viedä näitä enkelihenkisyysihmisiä. En osaa sanoa. Mutta se, että pystyykö luterilainen kirkko sitomaan enkelit takaisin siihen omaan tarinaansa, niin sehän on kiinnostava kysymys. Voisi olla että haluaisivat, mutta tavallaan aika on mun mielestä ajanut sen ohi. Naiset ovat jo niin tottuneita siihen oman henkisyytensä määrittelyyn, että sille ei enää sitten, kun joku tulee sanomaan, että ei vaiskaan, että enkelit ovat Jumalan lähettiläitä, niin se ei sovi. Se on kiinnostava kysymys. Hyvä kysymys kyllä lopettaa tämä juttu.
Haastattelija 1 [00:27:10]: Kiitoksia, Elisa Mikkola.
Puhuja 1 [00:27:11]: Kiitos.
[äänite päättyy]