Äänitteen kesto: 00:27:27
[äänite alkaa]
Puhuja 1 [00:00:00]: Olen yleensä pyrkinyt välttämään pelkästään sellaista hyötypuhetta. Lukeminen on myöskin tosi suuri ilon lähde. Ja se, minkälaisia kokemuksia pystyy lukemalla saavuttamaan, niin se on mun mielestä semmoinen ehkä, mistä välillä puhutaan liian vähänkin.
Haastattelija 1 [00:00:29]: Huolipuhe nuorten lukutaidon rapistumisesta ja yleisestä lukemattomuudesta alkaa olla jo klisee yhteiskunnallisessa keskustelussa. Fakta kuitenkin on, että yhä harvempi nuori lukee kirjoja vapaa-ajallaan. Kirjat eivät voi kilpailla älypuhelinten, videopelien ja sosiaalisen median dopamiinitykityksen kanssa. Vai voivatko? Miten nuoret suhtautuvat kirjoihin, ja onko kirjan formaatilla vaikutusta suhtautumiseen? Minä olen Aleksi Peura ja kanssani keskustelemassa nuorten lukemisesta on tohtori Lotta-Sofia La Rosa. Tervetuloa.
Puhuja 1 [00:01:00]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:01:02]: Lotta-Sofia, aloitetaan sun väitöskirjasta - Nuoret lukijat kirjakulttuurin murroksessa. Siinä sä et tutki niinkään lukutaitoa, kuin lukumotivaatiota. Miksi tämmöinen lähestymistapa?
Puhuja 1 [00:01:13]: Se johtuu ehkä osittain tietynlaisesta kyllästymisestäkin semmoiseen lukutaitopuheeseen, mikä on tietenkin tärkeää ja me kaikki tiedetään se, mutta itse halusin ottaa vähän toisenlaisen näkökulman. Onhan myöskin PISA-tutkimuksissa näitä asenneväittämiä, mutta minulla oli se kiinnostus selvittää, että mitä nuoret itse ajattelevat lukemisesta ja voidaanko sitä kautta lähestyä jonkinlaisia ratkaisuja sitä lukutaitoa kohtaan. Se oli oikeastaan se, miksi keskityin nimenomaan motivaatiotekijöihin.
Haastattelija 1 [00:01:48]: Mä uskallan väittää, että me molemmat, ja varmaan monet kuulijatkin ovat samaa mieltä siitä, että lukeminen on hyvä asia ja hyvä harrastus. Mutta ihan tutkimuksellisesta näkökulmasta, miksi lukeminen on hyväksi?
Puhuja 1 [00:01:59]: Sillä on lukuisia hyötyjä, jos aloitetaan ensin hyödyistä. Tiedetään toki kaikki, että toisteinen lukeminen ja varsinkin semmoinen omaehtoinen lukeminen, niin sillä on selkeä yhteys lukutaitoon. Toki ei ole yksi yhteen, mutta... Ja myöskään lukutaito ei ole pelkästään se, että osaa etsiä tietoa ja ymmärtää lukemaansa hyvin, vaan myöskin vaikuttaa esimerkiksi elämässä jatkomahdollisuuksiin. Eli puhutaan myöskin tasa-arvosta loppupeleissä, eli että on täydet mahdollisuudet ymmärtää yhteiskunnassa tapahtumia ilmiöitä. Ja myöskin arvioida kriittisesti tietoa, mikä on entistä tärkeämpää, jos mietitään nykyään minkälaista informaatiovaikuttamista, esimerkiksi valeuutisia ja tämän tyyppisiä asioita esiintyy jatkuvasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Lukutaito on mun mielestä, jos ei jopa tärkeämpää kuin ennen, jos ajatellaan tämmöisestä hyötynäkökulmasta. Mutta myöskin olen yleensä pyrkinyt välttämään pelkästään semmoista hyötypuhetta. Lukeminen on myöskin tosi suuri ilonlähde. Ja minkälaisia kokemuksia pystyy lukemalla saavuttamaan, niin se on mielestäni sellainen, mistä välillä puhutaan liian vähänkin. Eli jos ajattelee vaikka nuoria, niin voi olla ihan hurja voima kirjallisuudella esimerkiksi samastumisen kokemuksiin, tai toisen ymmärtämiseen. Toki tutkimuksessakin on esimerkiksi empatiataidoista ja ajattelun taidoista viitteitä, eli osaa myöskin asettua paremmin toisen asemaan. Sitten viime aikoina on tullut kiinnostavia tutkimuksia siitä, että miten kirjallisuus ja ylipäätään lukeminen voi olla myös sellainen hoitava tapa, eli myöskin avata esimerkiksi mielen lukkoja, tai rentouttaa ja toimia vähän myös terapeuttisena tapana.
Haastattelija 1 [00:03:48]: Kun me nyt puhutaan tässä jaksossa lukemisesta, niin me viitataan nimenomaan kirjojen lukemiseen. Romaanien, tietokirjojen, novellien ja niin edespäin. Miksi some-sisällöt ja kavereiden kanssa viestittelyt, joita nykynuoret varmaan tekevät enemmän kuin yksikään sukupolvi aikaisemmin, niin miksi ne eivät ole sitten samanlaista lukemista?
Puhuja 1 [00:04:04]: Tämä on tosi tärkeä kysymys, koska tämä menee myös usein julkisessa keskustelussa sekaisin. Varsinkin digitaaliseen lukemiseen, josta olen kiinnostunut, rinnastetaan kaikki digitaalisessa ympäristössä tapahtuvat lukemisen tavat. Esimerkiksi hiljattain on tullut tutkimuksia, jotka aika voimakkaastikin levisivät ja niitä jaettiin sosiaalisessa mediassa, että digitaalinen lukeminen ei edistä lukutaitoa läheskään yhtä paljon, kuin vaikka painetun kirjan lukeminen. Tässä tarkoitettiin oikeastaan sitä, että... Ei niinkään, että kaikki digikirjat pois, ja vaikka esimerkiksi e-kirjan lukeminen ei kehittäisi, vaan sitä, että esimerkiksi digitaaliset tekstit ovat heikompilaatuisia. On aika arkijärjelläkin selvää, että vaikka semmoinen selaileva ja silmäilevä somen lukeminen ei voikaan kehittää samalla tavalla lukutaitoa. Kyse on enemmänkin siitä, että tarvitaan monenlaisia lukustrategioita ja monenlaista lukemista. Eli myöskin se digitaalinen lukeminen ja esimerkiksi somenkin sisällöt ovat tärkeä osa sitä lukutaidon moniulotteisuutta, mutta jotta päästään sellaiseen vahvaan lukutaitoon, jossa on myös arviointi- ja tulkintataitoja, laajempien asiayhteyksien, kokonaisuuksien ymmärtämistä, niin tarvitaan myös pidempien tekstien lukemista. Toistaiseksi tiedetään, että kirjat ovat siinä yksi tosi vahva keino.
Haastattelija 1 [00:05:31]: Sun tutkimuksessa sä laitoit nuoria lukemaan saman kirjan. Osa nuoresta luki sen e-kirjana, osa kuunteli äänikirjana ja osa luki painettuna kirjana. Näkyikö tässä eroja siihen, miten nuoret suhtautuivat digitaalisiin kirjoihin, äänikirjaan, e-kirjaan, tai perinteiseen paperikirjaan?
Puhuja 1 [00:05:48]: Joo, näkyi oikeastaan ihan selvästi. Edelleen on paljon nuoria, jotka tykkäävät painetusta kirjasta. Eli siellä näkyy kuitenkin semmoisia, joilla on vaikka se tottumus vaikka harvakseltaan... Eli on aika harvoja, jotka säännöllisesti lukevat, tässä mun aineistossani. Mutta kuitenkin on semmoisia kokemuksia, että painettu kirja on sellainen turvallinen ja tuttu, ja sitä on kiva pidellä käsissä. Mutta mun mielestä merkityksellistä on se, että nämä liittyvät yleensä semmoiseen myönteiseen suhtautumiseen lukemiseen, tai ehkä muistoihin kirjoissa. Tästähän on kiinnostavaa tutkimustakin, että miten kirja esineenä on myös aktiivisille lukijoille tosi tärkeä. Mutta sitten semmoisille joilla tällaista kokemusta ei ole, niin tuntuu, että se kirja painettuna kantaa ehkä ennemmin semmoisia turhautumisen tai tylsistymisen kokemuksia, tai että se on tekstin tuijottamista, tai kirjaimia paperilla. Semmoisessa tapauksessa esimerkiksi äänikirja tai myöskin e-kirja oli semmoinen helpommin lähestyttävä. Näin voisi sanoa. Vaikka siinäkin oli tiettyjä vaikka keskittymiseen liittyviä haasteita, niin semmoinen myönteisempi asenne välittyi varsinkin äänikirjan suhteen. Tutkimuksessahan löydettiin myöskin tilastollinen yhteys heikosti motivoiduneiden ja äänikirjan valinneiden välillä, eli se on aika myöskin sellainen selkeä yhteys.
Haastattelija 1 [00:07:17]: Pystytkö sinä tutkimuksesi, tai muun tutkimuksen tuntemisen perusteella sanoa, että ovatko jotkut kirjamuodot sinun mielestäsi muita parempia innostamaan nuoria lukemiseen? Miksi joku voisi olla parempi, tai miksi joku voisi olla heikompi?
Puhuja 1 [00:07:31]: Näkisin, että ennemmin kannattaa puhua sillä tavalla, että ei ole joko-tai, vaan sekä-että. Eli huomioida se, että meillä on tällainen mahdollisuus tällä hetkellä, että me pystytään sen kirjan sisällön ja vaikka tarinan, henkilöiden ja aiheiden lisäksi valitsemaan myöskin sen välineen, minkä välityksellä me sitä tarinaa sisäistetään. Mä näkisin ehkä ennemmin sen, että merkityksellistä on miettiä, että minkä tyyppisille lukijoille voisi sopia vaikka painettu kirja, ja kenelle taas äänikirja voi olla semmoinen matalan kynnyksen hyppäys kirjallisuuden maailmaan. On myös sekä mun tutkimuksessa että myös kansainvälisesti näyttöä siitä, että nimenomaan digitaaliset kirjat voivat kannustaa lukemaan ja myöskin boostata lukumotivaatiota.
Haastattelija 1 [00:08:23]: Sä mainitsitkin vähän kirjojen tylsyydestä. Se taitaa olla semmoinen ainakin meidän ei-nuorten keskuudessa vähän semmoinen ajatus, että nuoret pitävät kirjoja tylsinä. Se on vähän ehkä jopa kliseen kaltainen ajatus. Onko tämä todellisuudessa klisee, vai onko se myös autenttinen näkemys nuorten asenteista?
Puhuja 1 [00:08:43]: Kyllä se näkyy tuossa mun aineistossani, että tosi iso osa näistä ajattelee, että lukeminen on ennemmin tylsää, kuin kivaa. Tässä nämä mielipiteet todennäköisesti liittyvät nimenomaan painetun kirjan lukemiseen, koska tosi harvalla oli loppupeleissä kokemusta esimerkiksi e-kirjan, tai äänikirjan lukemisesta. Ja kyllä se on semmoinen, että varsinkin näkyy siellä heikosti motivoituneiden kohdalla kun ajatellaan, että kirjan lukeminen nyt vaan on tylsää. Mutta sitten on iso joukko, joiden mielestä se ei ehkä ole niinkään lähtökohtaisesti tylsää, vaan mä tulkitsen sen niin, että se on tylsää vaikka puhelimen rinnalla. Eli se, että puhelimella on niin voimakas imu siinä, että miten se pystyy koukuttamaan ja houkuttamaan meitä, niin siinä rinnalla tietenkin se kirjan lukeminen vaatii eri tavalla semmoista kognitiivista vaivaa. Eli että sä pääset siihen uppoutumisen kokemukseen ja siihen, että se tuottaa vaikka iloa tai samastumisen kokemuksia, niin se vaatii vaivaa, mikä ei aina ole ehkä semmoista helppoa ja kivaa.
Haastattelija 1 [00:09:46]: Voivatko sun mielestä kirjat lähteä nuorten maailmassa kilpailemaan videopelien, kännyköiden tai somen kanssa?
Puhuja 1 [00:09:52]: Mä en ehkä näe realistisena sitä, että nyt yhtäkkiä kaikki lukisivat koko ajan, ja sitten pelit jäisivät johonkin unholaan. Mä näen ennemmin, että meidän pitäisi toisaalta ehkä tuoda myöskin sitä nuorten maailmaa siihen kirjallisuuteen. Nythän on myös tosi kiinnostavia yhteyksiä, mitä on löydetty vaikka somen ja kirjojen maailman välillä. Vaikka kirjoissa hyödytetään some-alustoja. Jonkun verranhan on myös kirjoja, joihin on tehty vaikka soittolistat, joita kuunnellaan samaan aikaan. Myöskin pelillisyyttä on hyödynnetty uusissa kirjallisuuden muodoissa. Näen ehkä, että ennemmin meidän pitäisi tehdä näkyväksi sitä, että millä tavalla lukeminen, tai kirjat ja kirjoitetut tarinat voivat tarjota ehkä toisenlaisia kokemuksia, kuin vaikka audiovisuaalinen viihde. Eli varsinkin nyt äänikirjat mun aineistossa näkyivät selvästi semmoisena vähän uudenlaisena tapana, vaikka se ei olekaan uusi keksintö, mutta tästä äänikirjan yleistymisen johdosta tietysti helpommin saavutettavissa. Huomasi sen, että moni huomasikin, että niitähän voi kuunnella samalla lailla kuin musiikkia. Eli kun ei vaikka pysty pelaamaan, tai katsomaan jotain. Mä jotenkin ajattelen, että äänikirjat ovat yksi mahdollisuus tutustuttaa kirjallisuuteen, koska niitä voi kuunnella vaikka lenkillä tai salilla, kuten moni näistä nuorista sanoi.
Haastattelija 1 [00:11:31]: Mulla oli myös tämmöinen ajatus asennetyön tärkeydestä. Jos lukeminen on oletusarvoisesti nuorten mielestä tylsää, niin luultavasti se lukukokemuskin heijastelee sitä. Se on vähän semmoinen itse itseään toteuttava ennustus. Miten tähän pystyttäisiin yhteiskunnallisesti, yhteiskunnallisilla toimilla, tai joidenkin muiden kuin nuorten itsensä toimilla vaikuttamaan? Tähän ennakkoasenteeseen kirjoja kohtaan.
Puhuja 1 [00:11:58]: Ensinnäkin tiedetään, että ylipäätään motivaatio, asenteet ja suhtautuminen mihin tahansa asioihin muodostuvat sosiaalisesti. Ihan lapsuudesta asti rakennetaan sitä pohjaa, että millä tavalla me suhtaudutaan ympäristöön ja tiettyihin ilmiöihin meidän ympärillämme. Mä näen, että tässä kohtaa myös lukemisen suhteen on tosi merkittävää, että miten sitä asennetta ja suhtautumista kirjallisuuteen lähdetään rakentamaan myönteiseksi jo sieltä lapsuudesta asti. Niin kuin munkin tutkimuksessa huomattiin, että ne jotka vastasivat, että heillä on edes joku kotona joka kannustaa lukemiseen, niin heillä oli korkeampi lukumotivaatio. He myöskin lukivat määrällisesti enemmän. Tämä ei ole mikään uusi tieto. On jo pitkään tiedetty, kuinka paljon vaikka kotitausta vaikuttaa myöskin asenteisiin. Ei pelkästään lukutaitoon. Tai ei ehkä vaikuta, vaan on yhteydessä siihen, että minkälaisesta maaperästä ponnistaa. Siinä kohtaa mä näen, että pitäisi olla sellainen jatkumo sieltä ihan lapsuudesta. Sitten myöskin koulussa sellaiset olosuhteet tai ilmapiiri, joka tukee myönteisiä asenteita.
Haastattelija 1 [00:13:09]: Mitä sinä tuot esiin tuossa tutkimuksessasi tärkeänä on tämä luetusta ja lukemisesta keskusteleminen vertaisryhmässä, eli nuorten kesken. Sinun tutkimuksessasi nuoret kokivat sen hyväksi, että he saisivat sosiaalista tukea, kun he keskustelisivat kirjoista, joita he ovat lukeneet kavereidensa kanssa. Mutta sitten tosi harva tekee näin. Kertoisitko tästä lisää?
Puhuja 1 [00:13:32]: Joo, se liittyy oikeastaan siihen lukemisen sosiaalisuuteen kaikkineenkin. Tiedetään jo, että vaikka tämmöinen lapsuudessakin lukemiseen kannustava ilmapiiri vanhempien taholta, eli esimerkiksi kirjoista keskusteleminen ja lukukokemusten jakaminen, ja myöskin se että näytetään, että vaikka vanhemmat lukevat myöskin, niin sillä mallilla on tosi iso merkitys. Myöskin näkisin, että on hyvä tukea siellä myös kouluympäristössä semmoista yhteisöllistä lukutapaa. On jonkun verran näyttöä siitä, että esimerkiksi Lukuklaani-tutkimuksessa huomattiin, että vaikka kouluympäristössä kirjan lukeminen, tai sen lukukokemuksen purkaminen saattaa hyvin usein jäädä vaikka tämmöisen jonkun kirjatestin, tai kirjakokeen tasolle. Mielestäni silloin siitä jää valtava voimavara käyttämättä, että mitä ajatuksia voidaan herättää kirjallisuudella, ja mihin kaikkeen niitä voitaisiin liittää. Koen, että osittain on ehkä kyse myöskin siitä, että monella nuorella ei ole ehkä tottumusta myöskään puhua kirjallisuudesta. Tuli se sitten kotoa, tai sitten koulusta... Myöskin ajattelen sitä, että ei ole ehkä niinkään yllättävää, että ei puhuta kauheasti kirjoista, koska aika harva loppupeleissä tästä aineistosta luki aktiivisesti. Mutta mä koen myöskin, että ne jotka vaikka lukivatkin aktiivisesti, niin eivät he tuo sitä kavereille esiin, että hei, mä luen - vähänkö hienoa? Mä koen, että tässä on semmoinen iso tekijä, mihin voitaisiin vaikuttaa, että kannustetaan vuorovaikutukseen kirjojen äärellä.
Haastattelija 1 [00:15:07]: Tekisikö se kirjoista sitten heittomerkeissä cooleja nuorten keskuudessa, jos he saisivat tukea tai mahdollisuuksia keskustella siitä vertaistensa kanssa?
Puhuja 1 [00:15:17]: No, sitä... Joo, tämä on hieno hypoteesi. Voi ajatella, että näin voisi käydä. Ajattelen, että ehkä kirjoista ei tule koskaan tulemaan mitään supersuosittua, tai että se olisi jotenkin todella pinnalla. Mä näen sen ehkä vähän epärealistisena. Mutta mä jotenkin koen, että me voidaan silti vaikuttaa tosi paljon siihen, että onko se negatiivista hommaa kuitenkaan. Että se olisi edes neutraali asia. Munkin tutkimuksessani näkyy, että semmoiset, jotka suhtautuvat ylipäätään lukemiseen kielteisesti, niin ajattelivat myöskin, että esimerkiksi paljon lukevat tyypit eivät ole kovin kiinnostavia. Myöskin kansainvälisessä tutkimuksessa on nähty, että on sellaisia asenteita että ajatellaan, että kirjoja lukevat ovat enemmänkin vähän tylsiä tyyppejä, tai nörttejä. Tällaista stigmaa mielestäni voidaan vähentää.
Haastattelija 1 [00:16:11]: Sun tutkimuksessasi mainitaan myös, että 81,6 prosenttia pojista lukee harvoin, tai ei koskaan. Ja pojat ovat myös useammin sitä mieltä, että lukeminen on tylsää. Mistä tämä tosi räikeä, tai tosi selkeä lukemisen sukupuolittuneisuus johtuu, ja kertoo?
Puhuja 1 [00:16:28]: Tämä on tosi vaikea kysymys. Se ei ole todellakaan mikään uusi. Eli voidaan sanoa, että lähes kautta rantain varmaan tutkimuksissa ollaan huomattu tämä todella iso ero varsinkin asenneväittämissä. Tähän ei varmaan ole semmoista yksi yhteen syytä, että nyt tämä johtuu tästä. Mutta voidaan ajatella, että esimerkiksi mun tutkimuksessa huomattiin myös se, että esimerkiksi isä lukuharrastuksen tukena mainittiin moninkertaisesti harvemmin, kuin äiti. On myös jonkun verran näyttöä siitä maailmalla kansainvälisessä tutkimuksessa, että jollakin tavalla lukemiseen liittyy tämmöinen, että se on vähän tämmöinen jotenkin feminiininen vastuu, että se siirtyy äidiltä tyttärelle, tälleen hyvin stereotyyppisesti, tai kärjistettynä. Mutta tämä ei ole ainoastaan minun tutkimukseni havainto, vaan tuntuu, että meillä on ehkä edelleen sellaisia jollakin tavalla stereotyyppisiä käsityksiä siitä, että lukeminen olisi tyttöjen juttu, ja pojat taas olisivat niitä ehkä aktiivisia urheilun harrastajia. Tiedetään myöskin, että esimerkiksi kirjojen aiheissa painotetaan myöskin tietynlaisia, niinkun että vaikka pojille suunnataan tietynlaisia kirjoja ja taas tytöille tietynlaisia kirjoja. Ehkä meillä on tässä semmoinen sukupolvien yli jatkuva, tietynlainen tapa ajatella, Tiedetään myöskin, että joissain tutkimuksissa, mihin tässä väitöskirjassanikin viittaan, niin tämmöiset stereotyyppiset käsitykset voivat alkaa toistaa myös itseään. Eli esimerkiksi, jos pojat liittävät lukemiseen tämmöisen jotenkin, että se on negatiivinen asia, niin nämä käsitykset alkoivatkin sitten toistaa itseään seuraavilla luokilla. Eli tässä on mun mielestäni ehkä ihan yhteiskunnallisellakin tasolla meidän jokaisen hyvä katsoa peiliin, että millä tavalla me puhutaan lukemisesta. Just se, että puhutaan neutraalimmin, eikä ainakaan tehdä oletuksia, että joku on lukija, tai joku ei ole lukija.
Haastattelija 1 [00:18:29]: Tosi hyvä huomio tuosta, että ei tämä välttämättä ole niin uusi juttu tämä poikien lukemattomuus, kuin ehkä jossain kauhistelevimmissa puheenvuoroissa nostetaan esiin. Olen myös lukenut tutkimuksia joissa mainitaan, että miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja, mutta naiset lukevat naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja. Siellä on joku tämmöinen aika syvä sukupuolittuneisuus varmaan olemassa.
Puhuja 1 [00:18:49]: Joo, toi on tosi hyvä pointti, koska myöskin itse olen lukenut tuon tyyppisestä tutkimuksesta. Tässä on hyvin moninaiset syyt taustalla ja ei kannata myöskään ehkä tulkita jotenkin liian pitkälle menevästi näitä. Mä luulen, että tässä on, kuten sanoin, semmoinen että voidaan ylipäätään miettiä, että mitä me luetaan, ja kenen kirjoittamia kirjoja me luetaan. Vaikuttaako se jotenkin asenteisiin?
Haastattelija 1 [00:19:26]: Tuossa tutkimuksessa mainitaan myös, että siinä on tavallaan tällainen aika kiinnostavan oloinen ristiriita, että harva lukee jos koskaan mitään, mutta silti he ovat mielestään hyviä lukijoita, tai eivät ainakaan koe olevansa huonoja lukijoita. Kertooko tämä sinusta sellaisesta asenteesta, että lukutaito on vähän niin kuin pyörällä ajamaan oppimista, että kun kerran sen opit, niin se ei myöskään rapistu. Onko lukutaito todella tämmöinen ominaisuus?
Puhuja 1 [00:19:51]: Tämä ehkä on semmoinen virheellinenkin käsitys mikä saattaa syntyä, ja mikä toisaalta voi vaikuttaa siihen, että moni nuori tai lapsi ajattelee, että mä opin jo lukemaan, että ei mun tarvitse enää lukea. Se on siinä se lukutaito. Mutta tiedetään, että lukutaito vaatii myöskin koko ajan semmoista ylläpitoa ja syventämistä, että me päästään ehkä tämmöisen teknisen lukutaidon yli, ja kehitytään jatkuvasti paremmiksi luetun arvioinnissa ja tulkinnassa. Mä koen, että se on toki tärkeää että kokee, että on ihan hyvä lukija. Tiedetään myöskin, että jos kokee että on heikko lukija, niin se saattaa myös heikentää motivaatiota, ja myöskin saada välttelemään lukemista, jos se tuntuu hirveän vaikealta. Mutta toisaalta me huomataan tässä, että ehkä on myös semmoista tiettyä yliarviointia omista taidoista ja ehkä myöskin tiedostamatonta lukemisen haastetta, joka taas nimenomaan saattaa tehdä sen kokemuksen, että lukeminen on tylsää. Tässä väitöskirjassakin pohdin sitä, että mistä tämä tylsyyden kokemus voi johtua. Yksi on nimenomaan se, että esimerkiksi lukutaidon haasteet eivät päästä sinne uppoutumiseen asti, tai siihen että se jotenkin koskettaisi, tai sieltä tulisi niitä syvempiä merkitysyhteyksiä ja muita. Eli siinä mielessä sellainen paperin tuijottaminen tai kirjaimien hyppiminen viittaa ehkä lukutaidon ongelmiin.
Haastattelija 1 [00:21:14]: Väitöskirjassasi mainitaan, että... Se on siis haastattelututkimus kyselytutkimukseen, niin 60 prosenttia siihen osallistuneista lukee välillä jotakin vapaa-ajallaan ja vapaaehtoisesti. Tämä kuulostaa aika korkealta prosentilta, kun ottaa huomioon, miten esimerkiksi 81 prosenttia pojista ei lue mitään, tai tosi harvoin. Kuinka yleistettävissä tämä 60 prosenttia sun mielestä on? Pidätkö kuinka todennäköisenä esimerkiksi sitä, että kyselyyn jättivät vastaamatta ne, jotka ovat kaikkein vastentahtoisimpia lukijoita?
Puhuja 1 [00:21:42]: Kyllä minä pidän tuota ihan mahdollisena. Kyselytutkimuksessa on aina ne haasteet, että sieltä saattoi jäädä jo siinä ehkä tutkimuslupavaiheessa sellaiset, jotka eivät missään tapauksessa halua osallistua. Eli jossain määrin voidaan ajatella, että sieltä jää ehkä se kaikista kielteisimmin suhtautunut prosentti. Ja sitten taas toisaalta toinen kysymys mikä aina on haasteena on se, että miten tämä vastannut nuori tulkitsee niitä väittämiä. Vaikka olin ohjeistanut kyselyyn niin, että tässä tarkoitetaan nimenomaan kokonaisia kirjoja vapaa-ajalla, ja ei esimerkiksi kaikenlaista lukemista, niin mä veikkaan silti, että tässä on monikin ehkä vastaaja ajatellut ehkä ja sisällyttänyt siihen lukemiseen myös muitakin, kuin kokonaisteoksia. Luulen, että ennemmin realistisempi näkymä on ehkä vieläkin tätä kielteisempi.
Haastattelija 1 [00:22:40]: Sä mainitsit tuossa tutkimuslupavaiheesta. Sun tutkimusaineistossasi tosiaan on näitä kasiluokkalaisten haastattelu- ja kyselytutkimuksia ja muuta. Nämä ovat yleensä, sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, niin GDPR:n kannalta ja tutkimuseettisistä näkökulmista aika haasteellisia tutkimuksia tehdä. Oliko sulla minkälaisia haasteita? Minkälainen tämä prosessi oli, että sä sait näitä kasiluokkalaisia haastateltaviksi ja osallistumaan sun tutkimukseen?
Puhuja 1 [00:23:04]: Tiettyjä haasteita oli, mutta huolellisen keskustelun jälkeen koulujen kanssa, ja sitten myöskin kunnan tutkimuslupien, ja sitten vanhempien kanssa näiden tutkimuslomakkeiden ja ilmoitusten kanssa kun sitten pelattiin, niin saatiin kuitenkin semmoinen kohtuullinen aineisto. Ei niin laaja, kuin olisin toivonut. Eli jos meidän ei tarvitsisi noudattaa näitä kaikkia pykäliä, mitkä ovat tietenkin todella tarpeellisia, niin saataisiin todennäköisesti paljon isompia aineistoja. Eli tässä tuli haasteeksi se, että osa ei ole osallistunut tutkimukseen näiden syiden takia, eli eivät saaneet lupaa.
Haastattelija 1 [00:23:43]: Sitten mä tykkään, että mä lopetan aina nämä podcast-jaksot vähän tämmöiseen eteenpäin katsovaan, ratkaisukeskeiseen, tai tämmöiseen vähän nyrehtäneeseen kysymykseen. Mä haluan kysyä tästä lukumotivaatiosta ja lukuhalusta. Kuten mainitsit, että jos ei saa tukea vanhemmilta tai huoltajilta, niin nuoret tuskin tulevat kauheasti lukemaan. Joten uskaltaisin epäillä, että ratkaisevassa roolissa on myös se, että miten nuorta lähellä olevat aikuiset lukevat. Miten sun mielestä aikuiset voisivat ruokkia sitä lukuhalua ja lukumotivaatiota itsessään, ja tämän kautta edesauttaa sen syntymistä läheisessä nuoressa?
Puhuja 1 [00:24:22]: Tuo on tosi hyvä kysymys, koska vaikka olen kirjallisuudentutkija ja lukumotivaation tutkija, niin tunnistan itsessäni sen, että kuinka koukuttavaa on olla puhelimella. Tai se, että katsotaankin pikaisesti jotain tuosta, eikä jakseta keskittyä. Me myös varmaan kaikki vähänkään tiedostavat ihmiset ollaan huomattu se, että kuinka paljon tiedon pirstaloituminen ja vaikka sosiaalinen media on vaikuttanut jo keskittymiskykyyn ja semmoiseen syventymisen taitoon. Mä näen, että tässä on hyvä tehdä itselleen myös ihan rajoja, eli vähän toteuttaa sitä samaa, mitä me halutaan nuorilta tai lapsilta. Mulla esimerkiksi on puhelimessa tietty aika sosiaaliseen mediaan. Mä myöskin ihan tarkoituksella pyrin lisäämään lukemista kaikkiin tilanteisiin, missä se on mahdollista. Esimerkiksi olen äänikirjojen suurkuluttaja, koska koen että tämmöisissä kiireisissä ruuhkavuosissa ne on tosi hyvä tapa lisätä lukemista. En olis varmasti tämmöistä määrää kirjoja päässyt kahlaamaan, jos ei olisi näitä äänikirjoja, mitkä nykyään on niin helposti saatavilla. Mä koen, että lähdettäisiin siitä, että näytetään sitä lukemisen mallia. On se sitten mikä tahansa lukeminen, niin ajatellaan, että se on tärkeää. Ei tarvitse olla mikään korkeakirjallisuus, klassikko, tai joku superpinnalla oleva Finlandia-voittaja. Vaan se, että melkein mitä tahansa pidempää tekstiä kun lukee ja keskittyy, niin mä näen, että se on lukutaidon tukena. Myöskin sitten se, että tarjotaan... Jos on vaikka omia lapsia, niin huomataan se, että tarvitsisikohan hän vähän boostia siihen, että hommataan kirjoja, tai hommataan äänikirjalisenssi, tai tarjotaan niitä tilaisuuksia myös sinne kotiin. Mä myös näen hyvänä, vaikka olen todella semmoinen ehkä digimyönteinen, eli näen digitaalisuudessa paljon mahdollisuuksia lukutaidon tukena, niin koen myöskin, että on ihan hyvä vaikka kotona eri-ikäisten lasten kanssa sopia, että nyt vaikka luetaan tunti. Että oli se sitten mitä tahansa. Mä näen, että tässä voi käyttää kaikki keinot. Lukemisen ei aina tarvitse tuntua superkivalta. Siihen voi myös määrätä. Kun me tiedetään kuinka tärkeää se on, niin palkitaan ehkä siitä. Ja sitten taas sen lukukokemuksen myötä, vaikka nuori saattaakin huomata, että hei, tämä olikin kiinnostavaa - minä luen seuraavankin. Vaikka se olisi lähtenyt ehkä tietyn aineellisen hyödyn tavoittamisesta.
Haastattelija 1 [00:26:56]: Erittäin hyvä vastaus. Kiitoksia, Lotta-Sofia La Rosa. Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston Avoimella otteella -podcastin kuuntelemisesta. Löydät lisää jaksoja osoitteesta Helsinki.fi/fi/avoimellaotteella. Voit myös lähettää palautetta ja kysymyksiä sähköpostiosoitteeseen avoimellaotteella@helsinki.fi.
[äänite päättyy]