[äänite alkaa]
[musiikkia 00:00:01 - 00:00:33]
Puhuja 1 [00:00:09]: Eräs diginomadi sano mulle hyvin, et hän haluaa viettää elämänsä sillä tavalla, et hän ei tarvitse lomia erikseen. Se loma ei ole sitä nautinnollista vapaa-aikaa, mitä hän viettää, vaan se vapaa-aika, mitä jää työpäivän jälkeen, niin hän viettää sen paikassa, missä hän haluaa sen viettää.
Haastattelija 1 [00:00:33]: Historiallisesti työ on aina ollut paikkasidonnaista. Peltoa on viljeltävä siellä, missä pelto sijaitsee. Käsityöläinen sai kaupungilta oikeuden harjoittaa ammattiaan kyseisessä kaupungissa ja tehdastyötä oli tehtävä koneiston vieressä seisoen. Viime vuosikymmenten aikana työn paikallisuuden vaatimus on alkanut murentua ja viimeistään koronapandemian myötä etätyön tekeminen yleistyi. Diginomadit vievät etätyön kotitoimistoa pidemmälle, nimellisesti ulkomaille, usein matalamman tulotason maihin. Mutta millaisia ihmisiä diginomadit ovat ja millaista työtä he tekevät? Minä olen Aleksi Peura. Kanssani keskustelemassa diginomadismista on dosentti Mari Toivonen. Tervetuloa.
Puhuja 1 [00:01:13]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:01:14]: Mari, sulta on tullu uus kirja nimeltään Remote and Roaming. Siinä siis käsitellään diginomadeja, kuten ehkä tuosta alkubriiffistä saatto joku päätelläkin. Yhen mun löytämän tilastoluvun perusteella pelkästään Yhdysvalloissa ois tällä hetkellä noin 18 miljoonaa diginomadia, mikä ainakin mun korvaan kuulostaa aika isolta luvulta. Kuulostaaks tää luku sun mielestä oikeen suuntaselta? Millaisista luvuista puhutaan Suomessa, Euroopassa tai jopa globaalisti?
Puhuja 1 [00:01:40]: Todella hyvä kysymys. Tää on aika vaikea kysymys siinä mielessä, että diginomadeistahan valtiot eivät kerää minkään tyyppistä tilastollista dataa, eli emme suoraan sanoen tiedä, kuinka monta diginomadia maailmalla on kiertämässä tällä hetkellä. Arvioita on esitetty heidän määrästään, kuten tämä luku, jonka USA:sta olet löytänyt, MBO Partnersin raportista todennäköisesti. Itse varovaisesti arvioisin, että puhumme miljoonista ihmisistä. Jos tarkastellaan ilmiötä laajemmin, niin diginomadit ovat yleensä globaalin pohjoisen valtion kansalaisia. Suuri osa heistä on Yhdysvaltojen ja EU-maiden kansalaisia. Voisi olettaa myös, että EU-alueella, EU-kansalaisia lukeutuu tähän lukuisien diginomadien määrään.
Haastattelija 1 [00:02:37]: Sä mainitsit jo, että diginomadit on yleensä globaalin pohjoisen asukkaita. Minkälaisii ihmisii, minkälaist työtä he yleensä tekee? Diginomadismiin liittyy erityisest nimenomaan etätyön tekeminen jostain ulkomailta yleensä käsin. Minkälaisii ihmisii he on, mitä työtä he tekee?
Puhuja 1 [00:02:52]: Diginomadit, sanotaan demografisista piirteistä päällisin puolin 30 - 40-vuotiaita aikuisia, korkeasti koulutettuja. Heillä on, kuten mainitsit, globaalin pohjoisen valtion passi taskussa, joka mahdollistaa hyvin laajat liikkumisoikeudet. Tämän lisäksi heitä yhdistää piirre, että he voivat enemmissä määrin tehdä työtä paikasta riippumattomalla tavalla. Tämä yleensä tarkoittaa sitä, että he usein tekevät töitä IT-alalla esimerkiksi. Yleisiä ammatteja ovat esimerkiksi koodarit, ohjelmoitsijat, graafiset suunnittelijat, sosiaalisen median sisällöntuottajat, webdesignerit, konsultit ja niin edelleen. Tämä on tämmönen piirre, joka yhdistää heitä. Heistä suuri osa on freelancereita, itsensä työllistäjiä, mutta enemmissä määrin, varsinkin koronapandemian seurauksena, heihin lukeutuu myös näitä niin sanotusti perinteisen ammattikunnan edustajia, jotka ovat vakituisessa työsuhteessa ja jotka ovat neuvotelleet työnantajansa kanssa näistä etätyöskentelykäytännöistä.
Haastattelija 1 [00:04:03]: Miten luettelit noita erilaisii ammatteja, se kuulostaa mun korvaan aika keskiluokkaiselta. Vaatii aika korkeeta kouluttautumisastetta, että pystyy tekemään näitä töitä. Mul tuli tämmönen ajatus mieleen tätä aihetta, jaksoa valmistellessa, onks täs joku semmonen uus keskiluokkaisuuden muoto käsillä täs diginomadismissa? Esimerkiks keskimääräisesti matalapalkkaisemmat palveluammatit on monesti semmosii, joita ei voi tehdä etänä, koska ne on palveluammatteja. Ne yleensä liittyy semmoseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Kuinka tavallaan vahva tämmönen luokka-asetelma täs diginomadismissa sun mielestä on?
Puhuja 1 [00:04:41]: Kyl tähän ehdottomasti liittyy sosiaalinen ja yhteiskunnallinen luokka. Useat näistä esimerkiksi mun haastateltavista ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä. Heillä on ammattivalinnan kautta mahdollisuus liikkua melko vapaasti ympäri maailmaa. Kyl tässä eronteko tulee tietyllä tapaa tiettyihin ammattikuntiin, mitkä ammatit ovat paikasta riippumattomia ja mitkä eivät. Siinä mielessä kyllä. Toisaalta sanoisin, että elämme nyt aikaa, missä kasvavalle määrälle ihmisiä on mahdollista valita liikkuva elämäntapa. Siinä missä elämäntapaliikkuvuus esimerkiksi aikaisemmalla vuosisadalla on ollut hyvin yläluokkainen ilmiö, niin tämmönen elämäntapaliikkuvuus ku diginomadismi on hyvin nopeasti valtavirtaistumassa. Se on mahdollista koko ajan suuremmalle osalle ihmisiä.
Haastattelija 1 [00:05:45]: Sun kirjaa lukiessa, mä kiinnitin kans huomiota siihen, et monet diginomadit ei ole tavallaan pelkästään diginomadeja, et heil saattaa olla joku kotipaikka jossakin valtiossa tai kaupungissa ja sit he käy tekemässä muutaman kuukauden, puol vuotta jossakin muualla. Miten tää eroo sesonkityöstä, jota on kuitenkin vaikka esimerkiks Suomessa hotelli- tai ravintola-alalla saatetaan tehdä. Henkilöt tulee kesäksi pääkaupunkiseudulle Helsinkiin töihin ja talveks menee Lappiin, missä on enemmän töitä. Miten tää eroaa diginomadismista?
Puhuja 1 [00:06:12]: Todella hyvä kysymys. Diginomadit eroaa sesonkityöläisistä lähtökohtaisesti jo siinä, että se työ ei sijoitu tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. He tekee sitä hyvin paikkariippumattomalla tavalla siinä, missä sesonkityöläisten työ kuitenkin sijoittuu maantieteellisesti johonkin tiettyyn paikkaan. Toisaalta diginomadit ja diginomadien liikkuvuutta luonnehtii tämmönen sesonkiluonteisuus, eli he matkustavat hyvin pitkälti sesonkien perässä. Yleensä talven tullessa pohjoisen maihin, he matkustavat lämpimiin etelän maihin. Siinä mieles tämmöinen sesonkiluontoisuus on osa kyllä tätä heidän liikkuvuuttaan. Tää merkittävä ero heidän ja sesonkityöläisten välillä on lähtökohtasesti tää, että heillä se työ kulkee koko ajan mukana paikasta riippumattomalla tavalla. Ja myös toki se, että sesonkityöläisillä, jos puhutaan esimerkiksi ulkomaalaisista sesonkityöläisistä, niin heillä kuitenkin tämä maassa oleskelu linkittyy hyvin vahvasti heidän työsuhteeseensa. Puhutaan hyvin erityyppisistä ryhmistä, mitä tulee etuoikeuteen esimerkiksi.
Haastattelija 1 [00:07:28]: Puhutaan tämmösistä perinteisimmistä ja diginomadeista työsuhteista. Siin on aika paljon eroja luonnollisesti. Mitä oon ite ajatellu sen, et perinteisis työsuhteis on kaks merkittävää etuu. Yks on se, että on kuukausipalkka, taatut tulot. Sä tiedät nyt jo, että kuinka paljon sä tulet tienaamaan parin kuukauden päästäkin. Ja vuosiloma. Mietin etenkin tätä vuosilomaa siitä näkökulmasta, että onks tää diginomadismi jonkinlainen keino yhdistää matkailu ja työnteko. Onks tää mahollista kattoo tavallaan, et työ ikään kun soluttautuis vapaa-aikaan. Matkailu on nähty yleensä vapaa-aikana, mitä tehdään yleensä vuosilomilla perinteisemmis työsuhteissa olevilla henkilöillä, vai onks se prekaarien freelance-työtä tekevien ihmisten keino nähdä maailmaa ilman, että ois perinteiset työsuhteet ja niitten mahdollistamat lomat, jolloin voisi lähteä katsomaan maailmaa. Onks täs jotain muita keinoja nähä tää vai onks tässä sun mielestä joku tämmönen vastakkainasettelu perinteisen ja diginomadin työsuhteen välillä?
Puhuja 1 [00:08:38]: Todella hyvä kysymys. Tää on todella kompleksinen vastaus varmastikin, mitä tästä seuraa. Ensinnäkin sanois, että diginomadismi ei varmastikaan ole kaikille tämmönen valinta ja elämäntapa. Eli siihen liittyy aika läheisesti se, et pitää kestää tietyn tyyppistä epävarmuutta. Elämä ei välttämät ole kauheen ennakoitavaa. Työsuhteet ovat pitkälti määräaikaisia, pätkätyösuhteita ja niin edelleen. Ihmiset, jotka valitsevat tämän elämäntavan, usein tekevät sen aika tietoisesti ja tietävät, että heillä ei ole välttämättä sitä turvaa, mitä vakituinen työpaikka esimerkiksi tuo. Ja samalla mä olen kuitenkin kysynyt haastateltavilta, että miksi te olette päätyneet tämmöseen elämänvalintaan, miksi olette valinneet lähteä maailmalle ja mahdollisesti tämmöseen prekaariin työsuhteeseen. Ja sielt tulee hyvin voimakkaana tämmönen vapauden eetos ja narratiivi esiin. Heille on tärkeätä se, että he voivat itse määrätä millaista työtä tekevät, miten sitä tekevät ja eritoten, missä he sitä tekevät. Tämä totta kai liittyy siihen, missä he myös viettää vapaa-aikaansa. Eräs diginomadi sanoi mulle hyvin, et hän haluaa viettää elämänsä sillä taval, et hän ei tarvitse lomia erikseen. Se loma ei ole sitä nautinnollista vapaa-aikaa, mitä hän viettää, vaan se vapaa-aika, mitä jää työpäivän jälkeen, niin hän viettää sen paikassa, missä hän haluaa sen viettää. Eli tässä on tämmönen työn ja vapaa-ajan määrittelykysymykset, totta kai riskinä, miten ne liudentuu myös toisiinsa. Niitten erossa pitäminen saattaa olla vaikeata. Toisaalta tää vapauden ajatus yhtäältään tuli hyvin voimakkaana esiin. Kun tämä on tietyllä tapaa myös sukupolvi-ilmiö, toisaalta tulee esille se näissä mun haastatteluissa, että joka tapauksessa meillä ei tule olemaan samantyyppisiä työuria kuin mitä meiän vanhempien sukupolvella oli. Me emme voi luottaa siihen, että tulemme olemaan mahdollisesti yhdessä ammatissa läpi elämämme ja meillä tulee olemaan vakituiset tulot ja tietty turvallisuus, joka tulee sitä kautta. Miksi meidän pitäisi sitoutua, jos työmarkkinat eivät sitoudu myöskään meihin. Eli tän tyyppinen kriittinen myös kannanotto tämänhetkiseen työmarkkinatilanteeseen tulee aika voimakkaasti läpi. Miksi emme tässä tilanteessa nauttisi elämästämme ja eläisi sen näköistä elämää, kun oikeasti haluamme elää. Myös sillä tavalla, että voimme päättää, missä vietämme tämän vapaa-aikamme. Tässä on tän tyyppinen ehkä laajempi rakenteellinen konteksti, joka heijastelee myös siinä, minkälaisia valintoja nuoret aikuiset tekee tällä hetkellä.
[musiikkia 00:11:25 - 00:11:37]
Haastattelija 1 [00:11:37]: Sä mainitsit äsken, et siin on sukupolvikysymys myös. Sä mainitsit aiemmin jo, et ne on 30 - 40-vuotiaita suunnilleen nää monet diginomadit. Yks, mihin olen itse törmännyt, on se, että jos puhutaan heittomerkeis sukupolvista näillä vakiintuneilla nimillä, heittomerkeissä boomerit ja X-sukupolven edustajat, heille työ on enemmän sitä, mistä saadaan palkkaa. Sil ei oo niin väliä, työn eettisellä puolella on vähemmän merkitystä kuin sillä, että saa riittävästi liksaa, että pystyy elämään elämää, jota itse haluaa elää. Mutta milleniaaleille ja nuoremmille sukupolville se työn eettinen puoli, mitä työtä sä teet, missä ja minkälaisessa yrityksessä tai minkälaiselle taholle sä teet sitä työtä, se on taas korostuneempi kuin se, et mä vaan oon täällä töissä. Näkyyks tämmönen asetelma diginomadismissa myös?
Puhuja 1 [00:12:32]: Kyl se näkyy. Diginomadit puhuu aika paljon arvoista, joita he liittää tähän työhön ja merkityksistä, jota työhön liitetään. Tämä nyt nousee aikaisemmassakin tutkimuskirjallisuudessa ylipäätänsä esiin, että työn mielekkyys nuoremmilla sukupolvilla korostuu. Sen lisäks mä sanosin, että diginomadeilla, ja ehkä tämä on myös laajempi ilmiö, korostuu myös, et se työ on paikasta riippumatonta. Heillä on päätösvaltaa siinä, missä he tekee sitä työtä varsinkin, jos se on sen luontosta työtä, et sitä voi tehdä paikasta riippumattomalla tavalla. Se on ehkä semmonen keskustelu, jota toivoisin myös näkevän enemmän, koska se korostuu hyvin vahvasti tämmösenä keskeisenä arvona diginomadeilla. Sukupolvikysymyksestä vielä sen verran, että mä ehkä uskaltaisin varovaisesti väittää tai spekuloida, että osa-aikainen diginomadismi saattaa olla kasvavalle määrälle elämäntapavalinta, joka sijoittuu elämänvaiheeseen opintojen jälkeen, mutta mahdollisesti ennen kun aletaan perustaa perhettä. Vähän samantyylinen, mikä Erasmus-vaihto on ollu monelle EU-kansalaiselle siinä vaiheessa, kun ollaan tekemässä opintoja, Tämä hieman myöhäisemmässä elämänvaiheessa, siinä vaiheessa kun ollaan valmistuttu opinnoista, mutta ei vielä kuitenkaan olla valmiita asettautumaan alalle. Siinä vaiheessa saatetaan lähteä osa-aikaiseksi diginomadiksi maailmalle. Reissata ja tehdä samalla töitä.
Haastattelija 1 [00:14:01]: Erittäin kiinnostava näkökulma. Diginomadismiin liittyy kans aika paljon infrastruktuuria, Wifi-yhteyksiä, hotspotteja, majoitusmahdollisuuksia, hyvää tieinfrastruktuuria ja muuta. Jotkut näistä on yleensä ilmaisia käyttäjille, esimerkiks tiellä ajaminen ei yleensä kauheeta maksa. Onks siin tietynlainen epäsuhta kuitenkin, et globaalista pohjosesta mennään johonkin globaalin etelän maahan ja maksetaan ne verot kuitenkin siihen kotimaahan, sinne globaaliin pohjoiseen?
Puhuja 1 [00:14:32]: Tätä keskustelua käydään enemmissä määrin, onneksi niin, et mikä on se vaikutus paikallisyhteisöihin ja tiettyihin paikkoihin, johon tän tyyppinen diginomadiliikkuvuus kohdistuu. Ja tottahan on siis, että diginomadit käyttävät aika pitkälti hyväksi tätä ostovoimaa, joita heillä on, siinä, että he saavat yleensä palkkaansa globaalin pohjoisen valtioista. Sen palkkatason avuin viettävät tätä diginomadielämäänsä globaalin etelän valtion maissa. Siellä on toki paljon enemmän ostovoimaa kun heidän kotimaassaan olisi. Tää kysymys näistä infrastruktuureista on hyvin tärkeä siinä mielessä, et se linkittyy myös kysymykseen, kun puhutaan massaturismista, mikä on se paikallinen impakti, mikä tän tyyppisellä liikkuvuudella on ottaen huomioon, että henkilöt eivät kuitenkaan osallistu verovaroin tai muutenkaan tähän paikalliseen infran ylläpitämiseen. Toki he osallistuu sitten kuluttajina, käyttävät paikallisia palveluja ja tän tyyppisen kautta siihen paikalliselämään, mutta tää on tämmönen enemmissä määrin esiin tuleva keskustelu. Toivoisin sitä kyllä käyvän myös enemmän, että mikä on semmonen kestävä tapa diginomadeille liikkua paikasta toiseen. Kuitenkin he viettävät suhteellisen pitkiä aikoja yhdes paikassa, puhutaan kolmesta - kuudesta kuukaudesta usein. Heidän se impakti saattaa olla hyvin erilainen kun esimerkiksi keskiverto turistilla, joka ehkä viettää viikon tai maksimissaan kaksi yhdessä paikassa. Tää on keskustelu ja kysymys, josta ei tällä hetkel kauheesti ole tutkimustietoja. Sitä kyllä tarvittas ehdottomasti enemmän.
Haastattelija 1 [00:16:16]: Eiks tos oo kans riskinä se, että globaalin pohjosen tulotasolla elävät ihmiset globaalin etelän tulotason maissa nostaa sitä globaalin etelän hintatasoa merkittävästi ylöspäin. Airbnb:n ja muiden vastaavien toimesta sitä on tapahtunu. Kanariansaarilla ei paikalliset enää pysty elämään. Suomessakin on Rovaniemellä vissiin vuokrataso noussu niin merkittävästi jo, et se alkaa olla kipurajoilla. Kuin paljon tämmösest keskustellaan? Sä mainitsit, et siitä keskustellaan enenevissä määrin, mutta minkälaisia ne keskustelut on? Huomataanks tämmösiä kipupisteitä diginomadismissa heidän keskuudessaan?
Puhuja 1 [00:16:58]: Kyl täst keskustellaan diginomadien keskuudessa myös. Tää nyt linkittyy aika pitkälti tähän massaturismikeskusteluun myös. Toki diginomadien volyymi verrattuna massaturismiin on paljon pienempi. Toisaalta he myös viipyvät yhdessä paikassa pidempään. Täs nousee esiin kilpailevia intressejä niin sanotusti. Valtioilla ja kaupungeilla saattaa olla intresseissä houkutella, oli kyse turisteista tai diginomadeista, viipymään näissä paikoissa mahdollisimman pitkään. Tästä syystä esimerkiksi valtiot enemmissä määrin tarjoavat diginomadiviisumeja, jotka mahdollistaa tän tyyppisen oleskelun valtion rajojen sisällä ilman, että siellä osallistutaan paikallisille työmarkkinoille. Täs on täntyyppinen intressi ja toisaalta tää paikallisyhteisöjen tilanne, joka siis näkyy ja keskusteluttaa tällä hetkellä todella paljon tietyissä paikoissa. Airbnb-asunnot vievät näitä elintiloja paikallisilta ihmisiltä. Ja ylipäätänsä tämmönen hinnannousu vaikuttaa paikallisten elämään paljon. Ja tämähän toki, jos katsotaan rakenteellisesti, niin linkittyy gentrifikaatio-trendiin, joka voimme nähdä useassa eri paikassa. Ja siinä on, sanosin, tämmönen ehkä ketjureaktio tietyllä tapaa tapahtunut, että diginomadit myös tulevat semmosist kaupungeista, jotka ovat kallistuneet, Pariisista, Lontoosta, Berliinistä, jossa elämä on tullut kalliimmaksi, joissa tietyissä kortteleissa asuminen on paljon kalliimpaa tän gentrifikaation seurauksena. Ja tästä syystä he saattavat omaksua tämmösen liikkuvan elämäntavan, koska heillä on sitä ostovoimaa enemmän muualla. Eli tää saa tämmösen ketjureaktion aikaseksi, ja kun he käyttävät tätä ostovoimaansa muualla, esimerkiksi globaalin etelän maissa, niin he saattavat osallistua tähän gentrifikaatioon itse. Mä toivosin, et tämmöst keskustelua näistä rakenteellisista voimista käytäs enemmän. Toki me nähdään tää vaikutus siellä paikallistasolla, mut tässä on tämmöset globaalit voimat tietyllä tapaa kyseessä. Ja kun emme asu enää, jos koskaan olemmekaan asuneet tämmösessä maailmassa, jossa valtiot jotenkin toimivat erillään, niin nää globaalit voimat siis vaikuttaa hyvin voimakkaasti yli rajojen.
Haastattelija 1 [00:19:16]: Diginomadismi on hyvin globaali ilmiö. Yhdysvalloissa ehkä liikutaan enemmän osavaltioiden välillä, mutta esimerkiks eurooppalaiset globaalista pohjoisesta lähtee globaaliin etelään tai EU:n sisällä liikkuu omalla autolla tai lentäen tai muuta. Kuitenkin tää kaikki tapahtuu kansallisvaltioiden rajaamassa maailmassa. Miten eri kansallisvaltiot on sun mielest hyvällä tai huonolla tavalla reagoinut tähän kasvavaan diginomadismi-ilmiöön?
Puhuja 1 [00:19:43]: Oon tarkastellut täs mun kirjassa tätä kansallisvaltion diginomadismin välistä suhdetta, joka on todella paradoksaalinen ja mielenkiintoinen monellakin tapaa. Kuten mainitsin, diginomadismiin liittyy vapauden eetos, ja se on myös vapauden eetosta tästä kansallisvaltiosta. Ajatusta siitä, että pystymme liikkumaan hyvin vapaasti ympäri maailmaa. Toki tähän liittyy paljon etuoikeuksia. Se passi, mikä on taskussa, määrittelee sen hyvin pitkälti. Diginomadit ei missään nimessä liiku rakenteiden ulkopuolella. Heillä on etuoikeuksia, joilla he liikkuu suhtkoht vaivattomasti valtion rajojen yli, mutta he kuitenkin ovat aina sidoksissa johonkin valtioon sen kansalaisuutensa kautta. Heillä tulee eläkekertymät tiettyyn valtioon. Heillä on sosiaaliturva tietystä valtiosta. Verot maksetaan tiettyyn valtioon. He ei ole näiden rakenteiden ulkopuolella täysin. Mun mielestä on mielenkiintosta, että valtiot ovat nyt viime vuosina heränneet tähän. Ihan koronapandemiavuosien aikana ja sen jälkeen, niin valtiot tarjoavat enemmissä määrin diginomadeille näit diginomadiviisumeja esimerkiksi. Toinen kysymys on, käyttävätkö nomadit näitä vai käyttääkö joku toinen mahdollinen ryhmä niitä. Tässä on tapahtunut tämmöinen ilmiön kaupallistuminen, johon myös valtiot ovat ottaneet osaa. Mun mielest se on mielenkiintoinen ilmiö, miten tää vaikuttaa tähän kansalaisen ja valtion väliseen suhteeseen, miten siitä on tulossa tämmönen asiakastyyppinen palveluntarjoajasuhde. Ja tää on tietysti taas laajempi trendi, mutta valtion ja diginomadien välinen [naurua] suhde on erittäin mielenkiintoinen ja vaikea tyhjentävästi muuta sanoa siitä, kun se on välillä aika paradoksaalinen.
[musiikkia 00:21:30 - 00:21:42]
Haastattelija 1 [00:21:43]: Diginomadismiin liittyy kans aika isoja ympäristöllisiä vaikutuksia. Ainakin voisin kuvitella, että lennetään toiselle puolelle maailmaa tai ajetaan autolla joka päivä tai monena päivänä ympäriinsä. Ja myös tietenkin digitaalinen infrastruktuuri tarvitsee akkuja ja muuta teknologiaa, jossa on isoja hiilijalanjälkiä tai ekstraktivistista toimintaa. Kuinka paljon tätäkin mietitään diginomadien keskuudessa, kestävä kehitys ja he haluaa henkilökohtaista vapautta, mutta se tapahtuu maailmassa, jossa ilmasto lämpenee, muuttuu, luontokato edistyy ja he on tietyssä määrin ainakin vaikuttamassa siihen?
Puhuja 1 [00:22:25]: Kyllä tätä keskustelua käydään diginomadien keskuudessa jossain määrin, enemmissä määrin koko ajan. On tämmösiä zero waste movement -tyyppisiä liikehdintää heidänkin keskuudessaan. Tosiasiahan on se, että suurin osa diginomadeista osallistuu lentomatkailuun, matkustaa valtiosta toiseen, yleensä lentämällä. Osa valitsee ihan tietoisesti esimerkiksi junayhteydet silloin, kun se on mahdollista, tai matkustaa maan sisällä. Tää on hyvin vaikee kysymys siinä mieles, et täst ei ole tutkimustietoa. Meil ei ole minkä tyyppist dataa siitä, mikä on esimerkiksi keskiverto diginomadin hiilijalanjälki. Kuitenkin heidän matkusteluvälinsä on pidempi kuin esimerkiksi sanotaan ehkä turistilla, puhumattakaan työpaikka-, bisnesmatkaajista. He saattaa vaihtaa kohdetta 3 - 6 kuukauden välillä. Ehkä keskivartohenkilö EU-maista saattaa käydä lomalla kerran kahdesti vuodessa. Se on hyvin vaikea lähteä arvioimaan tarkalleen, mikä heidän ympäristöllinen vaikutus on. Toisaalta usein he ovat semmosissa paikoissa, jossa tää yhteistyöskentelytila, coworking space, sijaitsee jossain aika lähellä. Usein sinne kävellään, ei käytetä julkisia, ei käytetä autoa. Tää on myös semmonen ehkä aspekti, jota vähemmän otetaan yleensä huomioon, että heillä ei tule tämmöst työmatkaliikennettä samalla tavalla kun monella muulla. Ehdottomasti enemmän tutkimusta kyllä tarvittas tästä. [naurua]
Haastattelija 1 [00:23:55]: Sä aloitit tän Remote and Roaming -kirjan taustalla olevan tutkimushankkeen 2019, jolloin diginomadismi oli vielä suhteellisen harvinainen ilmiö. 2020 koronapandemia alko. Se valtavirtaisti ainakin tämmöst etätyötä, mä oletan myös, et diginomadismia. Miten tää kehityskaari, korona ja diginomadismin yleistyminen, vaikutti sun tutkimushankkeeseen?
Puhuja 1 [00:24:20]: Se vaikutti hyvin merkittävällä tavalla. [naurua] Mä hain tätä rahoitusta 2019 syksyllä. 2020 maaliskuussa julistettiin globaali koronapandemia. Rahoituspäätökset tuli muistaakseni toukokuussa kaks kuukautta myöhemmin. Tää mullisti aivan täysin tän mun alkuperäisen tutkimussuunnitelman. Totta kai matkustusrajoitukset alussa vaikutti siihen, et mä en päässyt kentälle heti keräämään aineistoa. Mun piti odottaa kuitenkin siinä puoltoist vuotta. Yhtäkkiä etätyökäytännöt yleistyvät nopeaa vauhtia. Etätyöteknologiat, -toimintatavat ylipäätänsä yleistyvät hyvin hyvin nopeaa vauhtia. Kyl se vaikutti väistämättä tähän ilmiöön. Yks semmonen ihan konkreettinen juttu, minkä mä huomasin kentältä, kun mä aloin tekemään näit haastatteluja, että siinä missä ehkä aikaisemmin diginomadit olivat olleet just näil IT-aloilla, tämmösillä aloilla, jotka olivat jo digitalisoituneet ja paikasta riippumattomia ammatteja, niin enemmissä määrin mun haastateltavissa alkoi vilahdella tämmöisiä ammattikuntia, jotka olivat perinteisesti hyvin paikasta riippuvaisia. Eli siellä oli personal trainereita, jopa juristi, kirjailijoita, kääntäjiä, opettajia. Se oli hyvin mielenkiintoinen muutos nähdä, et tämmöset vakituisissa työsuhteissa olevat alkoivat omaksua liikkuvampaa elämäntapaa, vaikka heillä oli vakituinen työnantaja heidän kotimaassa. Tää oli yks ihan selkeä muutos diginomadismissa. Toisekseen totta kai, tästä nyt ei ole tutkimustietoa, mut sanoisin, että volyymi kasvoi huomattavasti. Diginomadismi on koronapandemian seurauksena myös pirstaloitunu siinä mieles, et siihen on tullut paljon uusia alamuotoja. Ihmisiä, jotka ottaa osaa tämmöseen osa-aikaiseen diginomadismiin, saattavat osan vuodesta viettää jossain muualla ja sit palata kotimaahansa. Diginomadismi ei välttämättä, jos koskaan on ollutkaan enää sitä, että ei ole mitään pysyvää kotipaikkaa missään. Myös se, että suuremmalla osalla ihmisistä tää saattaa olla väliaikainen elämänvaihe, joka kestää vuoden, kaksi, ehkä kolme. Tässä on tapahtunut fragmentoitumista diginomadismin alamuotoihin liittyen. Se on aivan varmasti koronapandemian seurausta.
Haastattelija 1 [00:26:47]: Noista diginomadismin alamuodoista mua henkilökohtaisesti kiehtoo jonkun verran tää vanlife-ilmiö, missä ihmiset remontoi paketti- tai asuntoauton semmoseksi, et he elää sillä autolla ja ajelee ympäriinsä. Mainitsit aiemmin, et diginomadismista on tulossa ehkä jonkinlainen välivaihe elämässä, opiskelujen ja työn väliin jäävä semmoinen vaihtovaihe, heittomerkeissä. Toinen tämmönen vähän vastaava ilmiö mun mielest ehkä vois olla juuri eläköityneiden henkilöiden karavaanariharrastus ja -toiminta. He ei silloin tee toki töitä, mut siin on aika paljon samankaltaisuutta kuitenkin tämmösen vanlife -elämäntyylin kanssa. Ootko samaa mieltä täst?
Puhuja 1 [00:27:28]: No kyllä jossain määrin siinä, varsinkin mitä tulee siihen liikkuvuuteen. Ehkä suurin se erontekijä on just tää työ, minkä mainitsit, että vanlifereillä se työ kulkee mukana. Heistä myös osa itse asiassa tuottaa some-sisältöä liittyen siihen elämäntapaansa. He aika mielenkiintoisella tavalla rahoittaa sitä omaa elämäntyyliään tuottamalla sisältöä siitä omasta elämäntyylistään Tän tyyppinen ilmiö on myös havaittavissa. Se suhde siihen työhön toki on erilainen. Mutta tää liikkuvuus, et on mahdollista liikkua esimerkiksi EU-alueella suhtkoht vaivattomasti rajojen yli. Siinä on kyllä epäilemättä hyvin paljon samaa perinteisen karavaanareiden kanssa. Varsinkin ehkä siinä sesonkiluonteisuudessa. Uskoisin, että kuitenkin kulkusuunta on hyvin pitkälti Länsi- ja Pohjois-Euroopan maista tonne etelän suuntaan. Siinä on hyvin paljon varmasti samanlaista.
Haastattelija 1 [00:28:27]: Tää sun kirja, Remote and Roaming nimeltään, on siis julkaistu Helsinki University Pressin välityksellä avoimesti internetissä. Kuka vaan voi ilmaseks käydä lataamassa ja lukemassa sitä. Tää pitää myös sisällään tekoälyn ja sen kouluttamiseen käytettävät botit. Millasia ajatuksia sussa herää siinä, että sun vuosien tutkimus- ja kirjoitustyö päätyy tämmöseen tekoälykoulutukseen, tekoälybottien skreippaamaksi, jossain määrin jotkut käyttää termiä plagioimaksi myös? Minkälaisia ajatuksii tää sussa herättää?
Puhuja 1 [00:29:04]: Rehellisesti sanottuna mä en oo [naurua] ajatellu tätä kauheesti ennen tätä kysymystä. Sanotaan, et mä oo lähtökohtaisesti optimisti siinä, että musta on upeaa, et tää on julkaistu avoimesti. Tää on kuitenkin globaali ilmiö. Mä oon julkaissut tän ihan tietoisesti englannin kielellä myös, et tää olisi mahdollisimman suuren lukijakunnan saatavilla maailmanlaajuisesti. Mä olen todella iloinen siit, et Helsinki University Press tukee tän tyyppistä avointa julkaisemista. Mulla oli hyvin selkee valinta, et heidän kanssaan mennään tän kirjan kanssa. Siitä mä olen erittäin iloinen, että pääsen osallistumaan avoimeen tiedejulkasuun tätä kautta. Tätä tekoälykysymystä mä en oo kauheasti siinä mielessä pohtinut, koska mä en usko, et mulla kauheesti siihen on [naurua] mitään valtaakaan. Lähtökohtaisesti olen kyllä hyvin iloinen siitä, jos ihmiset löytävät tämän kirjan ja lukevat sen, ja se on vapaasti ladattavissa myös internetistä. Vuosien työ jotenkin tiivistynyt tähän kirjaan. Tekoälylle en voi mitään, mutta jos oikea ihmiset löytää tän kirjan, se tekee mut kyllä erittäin iloiseks.
Haastattelija 1 [00:30:12]: Mä tykkään lopettaa nää jaksot aina vähän jollain tavalla eteenpäin katsovaan tai ratkaisukeskeiseen kysymykseen. Sulta haluan kysyä etätyön tulevaisuudesta. Ainakin suomalaismedian juttujen perusteella, niin tää etätyön tulevaisuus vaikuttaa olevan vähän ehkä epävarmalla pohjalla. Monet työnantajat vaatii työntekijöitä saapumaan toimistolle useana tai jokaisena viikonpäivänä, vaikka se työ olisi semmosta ei niin paikkariippuvaista. Kuinka yleistä sun mielest tämmönen etätyön vastainen liikehdintä on ja uskoks sä, että sillä on vaikutusta diginomadismin tulevaisuuteen? Ylipäänsä minkälaiseks sä näet diginomadismin tulevaisuuden?
Puhuja 1 [00:30:50]: Iso kysymys. Lähdetään purkaan sitä vaikka tost etätyöstä. Se vähän riippuu siit, minkä tyyppisest etätyöstä puhumme. Puhummeko sataprosenttisesti etätyöstä vai puhummeko hybridietätyöstä vai jostain siitä väliltä. Uskon, et hybridietätyö on kyllä tullut jäädäkseen. Koronapandemia vaikutti tähän niin suuresti. Uskon, että se osaltaan myös vaikuttaa diginomadismiin tulevaisuudessa. Mä en usko, että etätyön vastaisuus välttämät tulis tähän ilmiöön sinänsä vaikuttamaan. Ihmiset, joilla on mahdollisuus ja jotka haluavat valita tämän liikkuvan elämäntavan, varmasti sen tekevät tulevaisuudessakin jopa sillä uhalla, et heillä välttämättä ei ole vakituisia työpaikkoja. He neuvottelevat näistä työolosuhteistaan. Diginomadismin tulevaisuuteen liittyen tälleen laajemmin, mä sanoisin, et siinä on ehkä kolme trendiä nähtävissä. Ensimmäinen on toki tää valtavirtaistuminen, mistä puhuinkin jo. Diginomadismiin on tulossa paljon uusia tämmösiä alamuotoja, mut se on myös ehkä liudentumassa tämmöisiin naapuri-ilmiöihin siinä mielessä, että missä menee esimerkiksi tämmöisen etätyön ja lomailun yhdistämisen ja diginomadismin välinen raja. Puhutaan workation-termillä tämmöstä lomailun ja etätyöskentelyn yhdistämisestä. Toisaalta sitten, missä menee raja siinä, jos ihminen jakaa aikansa ja vuotensa kahden paikan välillä, esimerkiksi kuusi kuukautta on jossain toisessa maassa tekemässä etätöitä ja sitten palaa kotimaahansa. Täs on tapahtumas etätyön ja etätyön liikkuvuuden saralla hyvin isoja muutoksia. Se epäilemättä vaikuttaa myös diginomadismiin ja näihin sen alamuotoihin. Niistä ehdottomasti tarvitaan lisää tutkimustietoa. Tää valtavirtaistuminen on koronapandemian seuraksena ensimmäinen. Toisena sanoisin tän kaupallistumisen, josta jo puhuinkin. Tää ilmiö kaupallistuu hyvin nopeaa vauhtia. Se on hyvin tiiviisti kytkeytyny meidän tämänhetkiseen markkinajärjestelmään. Valtiot ja myös yksityistoimijat enemmissä määrin tarjoaa palveluja, jotka on räätälöity spesifisti diginomadeille. Toki se vaikuttaa myös tähän ilmiöön siinä mielessä, minne syntyy näitä diginomadiyhteisöjä, mitkä paikat ei kaupunki-, mut korttelitasolla vetää diginomadeja puoleensa, missä on esimerkiksi yhteistyötiloja. Ilmiön kehittyminen on hyvin tiivisti yhteydessä tähän kaupallistumiseen. Tän valtavirtaistumisen ja kaupallistumisen lisäksi mä sanoisin, et tämmönen kolmas trendi, joka liittyy näihin, on paikallistason vaikutus. Mikä vaikutus diginomadeilla ja diginomadismin kaltaisilla ilmiöillä, etätyön liikkuvuudella laajemmin, on paikallisella tasolla. Mitä se tarkoittaa esimerkiksi hinnannousun suhteen, mikä ekologinen merkitys sillä on. Onko ylipäätänsä diginomadismi, missä määrin etätyöliikkuvuus on kestävä elämäntapa. Nää olis semmoset kolme trendiä, joita mä ainakin itse mielenkiinnolla seuraan tulevaisuudessa liittyen diginomadismiin. Uskon, että ne nousee keskustelussa myös enemmän esille.
Haastattelija 1 [00:34:19]: Erinomainen vastaus. Kiitoksia Mari Toivonen.
[musiikkia 00:34:21 - 00:34:44]
Puhuja 1 [00:34:23]: Kiitos.
Haastattelija 1 [00:34:23]: Kiitos Helsingin yliopiston kirjaston Avoimella otteella -podcastin kuuntelemisesta. Löydät lisää jaksoja osoitteesta helsinki.fi/fi/avoimella otteella. Voit myös lähettää palautetta ja kysymyksiä sähköpostiosoitteeseen avoimellaotteella at helsinki.fi.
[äänite päättyy]