HELSUSin Media planetaarisilla rajoilla –hanke kutsui toimittajat ja tutkijat Helsingin yliopistolle keskustelemaan metsäuutisoinnista. Luottamukselliseen dialogiin osallistui viisi erilaisiin metsäkysymyksiin perehtynyttä tutkijaa Helsingin yliopistosta sekä viisi toimittajaa, jotka olivat Helsingin Sanomista, Yleltä, Aamulehdestä, Metsälehdestä ja Maaseudun Tulevaisuudesta.
Metsäsuhde ja median luomat merkitykset metsistä
Voiko metsistä uutisoida tai tehdä tutkimusta ilman, että oma henkilökohtainen metsäsuhde tai tunteet vaikuttaisivat siihen? Tutkijat ja toimittajat aloittivat vajaan kaksituntisen keskustelun pohtimalla metsäuutisoinnin sekä -tutkimuksen objektiivisuutta ja subjektiivisuutta.
Osa tutkijoista näki, että henkilökohtaisen metsäsuhteen pitäisi olla toissijainen asia tutkimuksessa, mutta keskustelussa tuotiin myös esille, että elämänhistoria voi huomaamattakin vaikuttaa valintoihin, myös tutkijan uralla. Oli suhde luontoon mikä tahansa, keskustelijoiden mielestä suomalainen metsä on kiinnostava vallankäytön areena, jossa erilaiset intressit törmäävät toisiinsa.
Eri medioissa korostuu erilaiset metsiin liitetyt merkitykset. Avatessaan tietyn median, voi odottaa tietynlaista uutisointia, dialogiin osallistuneet pohtivat. Havainnon vahvistaa tutkimus, sillä Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Maaseudun Tulevaisuuden uutisoinnissa korostuu metsäteollisuuteen ja metsien käyttöön liittyvät teemat, kun taas Helsingin Sanomissa metsäuutisoinnissa painottuu ympäristökysymykset sekä luonto- ja virkistysarvot.
Dialogiin osallistuneet toimittajat muistuttivat, että median tehtävänä on tehdä heidän lukijoitaan kiinnostavaa journalismia, ei palvella etujärjestöjä tai tutkijoita. Toimittajat kertoivat, että on kuitenkin lopulta hyvin sattumanvaraista, mistä kirjoitetaan. Juttuidea saattaa syntyä kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikkapa lauantaiyön reiveissä. Toimittajilla on paljon vapautta valita aiheita, vaikka toimituksilla on omanlaisia linjauksiaan.
Keskustelussa puhuttiin myös siitä, kuinka ajat ovat muuttuneet somen myötä. Nykyään yksittäisillä medioilla on vähemmän vaikutusvaltaa, kun somekeskustelujen ja algoritmien rooli julkisten keskustelujen ajureina korostuu ja lukija saa eteensä algoritmin valikoimat uutiset. Ennen postiluukusta tipahtanut lehti luettiin joka päivä läpi huolellisesti, sisältöä valikoimatta.
Ketkä kuuluvat ja näkyvät metsäkeskustelussa?
Ketkä tutkijat päätyvät mediaan? Usein kiireisen toimittajan on helpointa ottaa yhteyttä jo valmiiksi tuttuun tutkijaan. Toimittajat totesivat, että tiedepaneelien edustajat ovat helposti saatavilla, vaikka metsäalan tutkijoiden joukko on monenkirjava ja paneelien ulkopuolistenkin tutkijoiden osaamista voisi hyödyntää mediassa.
Keskustelussa nostettiin esille kysymys tiedon välittäjistä: pitäisikö heitä olla enemmän? Tiedevälittäjät toimivat tieteen ytimessä ja heidän tehtävänänsä on yleistajuistaa tutkimusta toimittajien suuntaan.
Raha saa keskusteluissa ja käytännössä paljon valtaa. Metsäteollisuus ja etujärjestöt ovat suuressa roolissa Suomessa ja dialogiin osallistuneen toimittajan kokemuksen mukaan metsäteollisuudella on ollut valta määrittää suomalainen metsäkeskustelu joskus jopa faktoja vääristellen. Tutkimuksen mukaan mediassa metsäalan toimijoiden valtasuhteista keskustellaan vähän. Sama toimittaja pohti, että jatkossa toimittajan työssä pitäisi seurata vielä tarkemmin vallankäytön ja rahan vaikutusta keskusteluun.
Keskustelijat huomauttivat, että monella on vahva mielipide metsäasioissa, mutta usein mitä enemmän asiasta tietää, sitä varovaisemmaksi ulosannissa tullaan – ja toisin päin. Tutkijat ovatkin usein varovaisia antamissaan lausunnoissa. Toimittajat esittivät myös toiveen, että tutkijat olisivat helpommin tavoitettavissa.
Toimittajat korostivat, että heidän työssään on tärkeää kiinnittää huomiota niin kutsuttuun “false balanceen”, eli tilanteisiin, joissa jutuissa käytetään kahta vastakkaista näkökulmaa samanarvoisina.
Toivomuksia monipuolisemmasta ja systeemisemmästä uutisoinnista
Puhuttaessa kestävyydestä, esimerkiksi kestävästä metsänhoidosta tai -käytöstä voidaan helposti ajautua ristiriitoihin. Sana “kestävyys” herättää etenkin tutkijapiireissä paljon kriittistä keskustelua. Keskustelijoiden mielestä pitäisi rehellisesti tuoda esiin se, millaisesta kestävyydestä puhutaan. “Kestävyyden käsitteen käyttö on ihan todella villiä nykyään”, totesi dialogiin osallistunut tutkija. Erilaisilla toimijoilla on kestävyyteen omanlaisensa tulokulma, jolloin käsitteen merkitys hämärtyy.
Monipuolinen, monitieteinen ja systeemisempää ajattelua painottava metsäuutisointi huomioisi paremmin, kuinka näennäisesti erilliset asiat linkittyvät toisiinsa muodostaen laajoja kokonaisuuksia. Metsäkeskustelussa nivoutuvat yhteen kysymykset esimerkiksi ympäristöstä, maankäytöstä, taloudesta, hiilinieluista, sekä kulttuurista. Metsäkysymysten monimutkaisen luonteen vuoksi toimittajat kertoivatkin kaipaavansa enemmän tilaa asioiden penkomiselle ja kokonaisuuksien hahmottamiselle.
Jotta erilaiset motiivit, suhteet ja nyanssit tulisi metsäuutisoinnissa huomioiduksi, toimittajien on tärkeää huomioida eturyhmien äänten lisäksi monimuotoiset paikalliset sekä tieteellisetkin perspektiivit. Ilmastonmuutoksen tutkija ja puhtaasti metsäteollisuuden tutkija lähestyvät metsäkysymystä eri näkökulmista, ja siksi onkin hyvä tiedostaa erilaisten tutkimussuuntausten lähestymistapa metsäkysymyksiin.
Toimittajat nostivat esille sen, että elämme silppujournalismin aikaa; mediataloilla ei ole resursseja koota synteesejä, joissa uutisoitavaa asiaa käsitellään monesta eri näkökulmasta. Kun kokonaiskuva on pirstaleinen, se voi olla lukijalle hämmentävää ja tehdä metsäuutisten seuraamisen hankalaksi,
Lukijat kaipaavat kosketusta arkipäiväisiin asioihin. Arjen ja tutkimuksen yhteen sitominen todettiin keskustelussa toimivaksi keinoksi tuoda esille metsäaiheita. Esimerkiksi valtatien rakentaminen voi yhdistyä uutisessa lähimetsän hakkuisiin.
Dialogin lopussa katseet käännettiin tulevaisuuteen. Ihmisten on vaikea kuvitella kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa. Sekä tutkimuksessa että mediassa olisi tärkeä pystyä näyttämään tulevaisuuskuvia, myös metsäkeskusteluun liittyen. Yksi osallistujista haastoi pohtimaan tulevaisuutta konkreettisesti: jos hakattaisiin miljoona kuutiota vähemmän, miltä se näyttäisi, mihin ja miten se vaikuttaisi? Tutkimus voi parhaimmillaan täydentää toimittajan työtä kertomalla, miten metsiin liittyvät monimutkaiset kokonaisuudet toimivat.
Tutkimus, johon tekstissä viitataan:
Näyhä, A., & Wallius, V. (2024). Actors, discourses and relations in the Finnish newspapers' forest discussion: Enabling or constraining the sustainability transition?. Forest Policy and Economics, 169, 103331.
Tekstin kirjoittivat työpajaa fasilitoineet Sini Holopainen ja Niina Pietarinen