Observatorion tarina

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema, vuonna 1834 Tähtitorninvuorelle valmistunut observatoriorakennus oli aikaansa edellä ja sen ratkaisuja kopioitiin eri puolilla maailmaa. Observatorio on toiminut niin tutkimuslaitoksena kuin tähtitieteen professorin kotinakin. Nykyisin Observatoriossa on Helsingin yliopistomuseoon kuuluva tähtitieteen yleisökeskus, joka avattiin syksyllä 2012.

Helsingin observatorio rakennettiin vuosina 1831–34. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840) ja tähtitieteen professori F.W.A. Argelander (1799–1875). Engel oli joitakin vuosia aiemmin suunnitellut Turkuun uuden observatorion, jonka Argelander sitten viimeisteli havaintokuntoon. Turun palon jälkeen yliopisto muutti Helsinkiin ja uuteen pääkaupunkiin tarvittiin myös uusi observatorio.

Argelander oli löytänyt rakennukselle sopivan paikan Ulricasborgin vuorelta (nykyiseltä Tähtitorninmäeltä). Observatoriolta tuli olla esteetön näköala taivaalle, mutta rakennuksen tuli myös näkyä hyvin kaupungin satamaan. Observatorion keskitornin mastosta pudotettiin nimittäin joka päivä tasan kello 12 aikamerkkipussi, josta Eteläsataman laivat kykenivät tarkistamaan kronometrinsä. Oikea aika oli välttämätön edellytys laivojen navigoinnille.

Engel halusi suunnitella uudesta observatoriosta "kaupungin kaunistuksen". Siitä tulikin Helsingin kaupunkikuvaa hallitseva rakennus, joka muodosti kaupungin uuden pohjois-etelä - suuntaisen pääkadun, Unioninkadun, eteläisen päätepisteen.

Vaativaa rakennuksen suunnittelusta teki uusi havaintotekniikka. Kiinteälle jalustalle asetettava, eri puolille suunnattava linssikaukoputki vaati suojakseen kääntyvän tornin, jossa oli havaintoaukko. Helsingin observatorion katolle tuli peräti kolme kääntyvää havaintotornia. Engelin suunnittelema Helsingin observatorio oli 1839 esikuvana Venäjän pääobservatoriolle Pulkovassa. Siitä puolestaan otettiin mallia observatorioille eri puolilla maailmaa.

Observatorion puutarhaan valmistui vuonna 1890 kansainvälistä Carte du Ciel –projektia varten pihatorni, jonka kaksoisrefraktoria käytettiin valokuvausteleskooppina. Tornin suunnitteli Gustaf Nyström (1856–1917). Rakennuksessa ollutta pimiösiipeä jatkettiin 1901 havaintopaviljongilla, johon pystytettiin kiinteä taivaannapaan suunnattu valokuvausputki.

Observatoriota on peruskorjattu useassa vaiheessa. Vuoden 1944 suurpommitusten seurauksena mm. valokuvausteleskoopin torni vaurioitui pahoin, mutta Observatorio säästyi pahoilta vaurioilta.

Kaupungin kasvaessa sen valot ja pöly haittasivat yhä pahemmin tähtitieteellisiä havaintoja. Havaintotoiminta keskittyikin ensin 1970-luvulla Kirkkonummen Metsähoviin, sen jälkeen kansainvälisiin havaintokeskuksiin (mm. Kanarian saarilla ja Chilessä) ja havaintosatelliitteihin.

Observatorion valtauksessa 1969 opiskelijat vaativat rakennusta kokonaan opetuksen ja tutkimuksen käyttöön. Näin tapahtui ja Engelin rakennukseen suunnittelema professorin virka-asunto muutettiin kirjasto- ja työtiloiksi. Itäiseen pihasiipeen sisustettiin vahtimestarin asunto ja länsisiipi muutettiin instrumenttien valmistus- ja korjauspajaksi. Observatorion 150-vuotisjuhlan kunniaksi 1984 luentosalia, itä- ja länsirotundaa sekä torneja kunnostettiin ja meridiaanisalista tehtiin näyttelytila.

Tähtitieteen laitos lopetettiin vuonna 2010 yliopiston uudistusten seurauksena. Tällöin fysiikan laitoksen yhteyteen Kumpulan kampukselle perustettiin Geofysiikan ja tähtitieteen osasto. Nykyisin tähtitieteilijät tekevät tutkimusta Kumpulassa Alkeishiukkasfysiikan ja astrofysiikan osastolla. Observatoriorakennus peruskorjattiin 2011–2012.

Nykyisin rakennuksessa toimii Helsingin yliopistomuseon tähtitieteen yleisökeskus, joka on avoinna kaikille avaruudesta ja tähtitieteestä kiinnostuneille. Observatorio pyrkii erityisesti herättämään lasten ja nuorten mielenkiintoa luonnontieteitä kohtaan.