− Yksinkertaistaen kyse on menetelmästä, joka pienentää molekyyliryppäitä eli partikkeleja niiden kemiallisten ominaisuuksien kärsimättä, kertoo professori Edward Haeggström.
Menetelmällä on mahdollista parantaa lääkkeiden tehoa: pienemmät lääkepartikkelit liukenevat helpommin ja ne myös mahtuvat paremmin paikkoihin, joihin niiden vaikutus halutaan kohdistaa.
Muitakin sovelluskohteita nanonisaatiolle todennäköisesti löytyy, mutta niistä Haeggström ei vielä ole valmis puhumaan.
− Lähdetään liikkeelle yhdellä sovelluksella. Myöhemmin voidaan sitten miettiä muita.
Idean lääkepartikkeleiden ’kutistamisesta’ keksi farmaseuttisen kemian professori Jouko Yliruusi. Idean toteuttamiseen tarvittiin materiaalifysiikan osaamista, joten Yliruusi esitteli ajatuksen Hæggströmille. Niin käynnistyi yhteistyö, joka on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja johtanut nanonisaatiopalvelua tarjoavan Nanoform Finland Ltd -startupin syntyyn.
Tutkimuksen hedelmät hyötykäyttöön
– Tämä on minusta hyvä osoitus siitä, mihin yliopistoyhteisö parhaimmillaan pystyy. Meillä oli oivallus, hyviä tekijöitä ja mahdollisuus kokeilla eri lähestymistapoja, professori Hæggström sanoo.
Oivalluksen kehittäminen patentoitavaksi ja kaupallistettavaksi tuotteeksi ei ole mutkaton eikä myöskään ilmainen prosessi. Asiantuntevaa apua tarjosi Helsinki Innovation Services (HIS), ja rahoittajaksi lähti Tekes.
Professori Hæggströmin mielestä on luonnollista kaupallistaa akateemisesta tutkimuksesta syntyneitä innovaatioita, jotta ne saadaan hyödyttämään yhteiskuntaa. Patentointi ei myöskään hänen mielestään haittaa tutkimuksen avoimuutta.
– Patentointiprosessin takia jouduimme viivästyttämään tutkimustulosten julkaisemista jonkin verran, mutta ei se ollut mikään ongelma.