Juulia Heikkisen menestyksekkään vuoden taustalla on ennen kaikkea nuoren naisen aloitteellinen ja aikaansaava ote yliopistossa. Yhtenä esimerkkinä tästä on Heikkisen päätös hakeutua aikoinaan maisterivaiheessa Aleksanteri-instituutin koordinoimaan Venäjän, itäisen Euroopan ja Euraasian VIExpert-asiantuntijaopintokokonaisuuteen, vaikka valinta edellytti häneltä myös pro gradu -tutkielman kirjoittamista aluetutkimuksen teemoista. Heikkisen valinta kannatti, sillä hänen opinnäytetyönsä Fifty shades of postcolonialism: exploring the normative background of the EU’s enlargement policy towards the Western Balkans sai runsaasti kiitosta toteutuksesta ja aiheen ajankohtaisuudesta. Teema oli myös siitä mielenkiintoinen, että Balkania tutkitaan Suomessa verrattain melko vähän.
Tässä jutussa Heikkinen kertoo menneen vuoden menestyksistään ja pohtii VIExpert-asiantuntijaopintojen osuutta niiden toteutumisessa.
– Sait VIETS-gradupalkinnon pro gradu -tutkielmastasi EU:n laajentumista Länsi-Balkanilla. Aihe oli ajankohtainen. Millainen kokemus oli gradun kirjoitus ja miten koit palkinnon?
– Sekä VIETS-palkinto että valtiotieteellisen tiedekunnan tiedekuntapalkinto olivat hienoja tunnustuksia pitkällisen, pitkälti korona-aikana väännetyn graduprojektin jälkeen. VIETS-gradupalkinto tuntuu erityisen hyvältä, sillä Venäjän ja Itäisen Euroopan tutkimus oli tärkeä osa maisteriopintojani ja Aleksanteri-instituutti myös työpaikka viimeisten vuosien aikana. On ollut antoisaa tavata VIE-tutkijoita ja opiskelijoita eri aloilta ja huomata, että alueen asiantuntijuus on Suomessa ensiluokkaista ja monipuolista. Kiitän myös erityisesti siitä, että palkinto osoitettiin gradulle, joka ei teemaltaan ole aivan sitä perinteisintä VIE-tutkimusta ja jonka keskiössä on Suomessa vähemmän tunnettu ja tutkittu Länsi-Balkan.
Gradun idea ja Balkanin alueeseen erikoistumisen kipinä lähti alun perin harjoittelusta ulkoministeriön Balkanin alueen maista ja EU-laajentumisesta vastaavassa yksikössä, Eurooppa-osastolla. Tuolloin huomasin, ettei laajentumisesta puhuta Suomessa juurikaan, vaikka EU-laajentuminen on monella tapaa EU:n olemuksen ytimessä ja määrittää sitä, kuka saa kuulua Eurooppaan ja kuka ei. Laajentumisen geopoliittinen aspekti on myös vahvistunut entisestään Ukrainan sodan myötä.
Gradun palauttamisesta on vuosi ja aloittamisesta kaksi, mutta aihe ja työn tärkeimmät havainnot ovat yhä ajankohtaisia: EU-laajentuminen on ulko- ja sisäpolitiikan risteymä, jossa EU:n, erityisesti komission geopoliittiset tavoitteet ja huolet törmäävät sisäisiin erimielisyyksiin. Näitä varauksia on ainakin kahta sorttia: jäsenmaiden, etenkin läntisten periaatteellinen huoli siitä, etteivät Länsi-Balkanin maat ole ”valmiita” jäsenyyteen, vaan toisivat mukanaan Unkarin ja Puolan kaltaisia ongelmia. Toisin sanoen 2000-luvun taitteen vahva luotto siihen, että EU laajenemiseen ja liberaalidemokratian voittokulkuun on ajanut karille, eikä tahtotilaa laajenemiselle löydy jäsenmaiden kesken.
Toinen haaste on kahdenväliset ja alueelliset jännitteet, joista osoituksena on Bulgarian asettamat ehdot Pohjois-Makedonian etenemiselle. Tässä mielessä gradun idea pitää kutinsa: Länsi-Balkanin maiden asema suhteessa EU:hun ja jäsenyyteen on epämääräinen, eikä turhautuminen prosessin hitauteen ja kattamattomiin lupauksiin ainakaan paranna EU:n vaikuttavuutta alueella, jossa myös Venäjä, Kiina ja Turkki kilpailevat vaikutusvallasta. Jos EU haluaa laajentua, on hyväksyttävä se, että uudet maat muuttavat kokonaisuutta: Unioni on jäsentensä näköinen ja yksisuuntainen laajentumispolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Toinen vaihtoehto olisi luopua laajentumisesta ja siihen liittyvistä liturgioista ja pohtia toisenlaisia yhteistyön tai rinnakkaiselon tulevaisuuksia.
– Sait koneen säätiön apurahan tuleville neljälle vuodelle! Huikea juttu. Kerro hankkeesta omin sanoin.
– Koneen henkilökohtainen apuraha on tosiaan varmaankin merkittävin asia, joka minulle on tapahtunut sen jälkeen, kun pääsin opiskelemaan valtiotieteelliseen vuonna 2014. Ajatus siitä, että minusta olisi oikeasti väitöskirjan tekijäksi ja että haluan sellaisen tehdä, kypsyi viimeisten vuosien aikana työskennellessäni eri tutkimusryhmien tutkimusavustajana maisteriopintojen ohessa. Eri tutkijoilta saamani kannustus on ollut ihan korvaamatonta, ilman sitä en olisi ikinä tässä tilanteessa.
Yliopistourani alkoi Aleksanteri-instituutissa harjoittelussa mahtavan Ira Jänis-Isokankaan kanssa, joka poiki muutaman lisäprojektin tutkimusryhmissä. Ensimmäinen kosketukseni algoritmitutkimukseen ja jonkinlainen herätys siihen, että aihetta pitää tutkia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta tapahtui itse asiassa työskennellessäni Digital Russia Studies -ryhmän avustajana. Näistä kulkeuduin sosiologian puolelle ja nykyiseen akateemiseen kotiini CSD:hen (Center for Sociology of Democracy) onnekkaiden sattumien myötä.
Tämä voitokas tutkimussuunnitelma on enemmän tai vähemmän jäsennelty rykelmä asioita, joita haluan tutkia: pääasiassa ihmisen ja koneiden välisten suhteiden vaikutusta identiteettiin ja sosiaaliseen maailmaan sekä kielen ulkopuolisen, audiovisuaalisen kommunikaation merkitystä. Tarkastelen arvonannon muutosta kahta aikamme suurta kommunikaation murrosta, algoritmistymistä ja visualisoitumista vasten. Tällä hetkellä pursuan kaikenlaisia ideoita, mutta jää nähtäväksi millainen tästä tutkimuskokonaisuudesta lopulta tulee.
– Millaiseksi luulet tulevan siirtymän pro gradusta väitöskirjaan? Tarkastelukohde on eri, mutta onko esimerkiksi tutkimusmenetelmissä samankaltaisuutta?
– Ohjaajani sanoi kerran, että tutkimus on vähän kuin jatkuvaa gradun tekoa, mikä tuolloin gradun kanssa painiessa kuulosti aika dystooppiselta. Nyt aika on kullannut muistot ja odotan innolla tutkimuksen pariin palaamista. Pohjimmiltaan kyse on samasta, eli syvällisestä paneutumisesta, ajattelusta ja kirjoittamisesta sekä toivon mukaan oivalluksista.
Väitöskirjan teossa on se hieno puoli graduun verrattuna, että sitä saa parhaimmillaan tehdä porukassa ja ohjaajilla on ehkä selkeämpi rooli kuin gradun aikana. Väitöskirjatutkijana avautuu uusia mahdollisuuksia puhua omasta tutkimuksesta viisaiden ihmisten kanssa – toisaalta oma työ joutuu eri tavalla jatkuvan arvioinnin kohteeksi. Gradussa harjoiteltu oman tutkimusidean keksiminen, tutkimuksellisten valintojen tekeminen ja niiden puolustaminen ovat tutkijan työn ytimessä. Tutkimusmenetelmien osalta olen edelleen kiinnostunut määrällisten ja laadullisten menetelmien luovasta sekoittamisesta.
– Kerro harjoittelustasi Washingtonin suurlähetystössä. Miten hait, millä perusteilla pääsit, millaista osaamista olet tarvinnut
– Työskentelen EDUFI-harjoittelijana Washingtonin suurlähetystössä Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Petri Koikkalaisen apuna. Seuraamme ja raportoimme Yhdysvaltain tiede- ja koulutuspoliittisista teemoista ja toimimme alan verkostoissa tarkoituksena edistää suomalaisten ja amerikkalaisten välistä yhteistyötä. Hain aivan normaalin hakuprosessin kautta, ja veikkaisin, että paikan saamiseen vaikutti taustani yliopistolla ja ulkoministeriössä, sekä innostunut suhtautumiseni tiede- ja koulutuspolitiikkaan ja -diplomatiaan.
Osaamisen puolesta tiedonhaku- ja kirjoitustaidot suomeksi ja englanniksi ovat olleet erityisen tärkeitä. Pitää olla rohkeutta ja uteliaisuutta ottaa selvää asioista, joista ei tiedä mitään, kuten vaikka kvanttiteknologia, fuusioenergia tai avaruus. Myös sosiaaliset kyvyt punnitaan DC:n lukuisissa cocktail-tilaisuuksissa!
– Millaista hyötyä ViExpert-opinnoista on mahdollisesti ollut suurlähetystön arjessa?
– Lähetystössä työskentelyssä korostuu kyky ottaa haltuun uusia asiakokonaisuuksia ja arvioida yksittäisten tapahtumien merkitystä suuremmille kehityskuluille. Aluetutkimuksessa nämä molemmat kyvyt harjaantuvat. Ajattelen, että alueita tutkiessa keskiössä on se, että osaa arvioida, mikä on paikallisesti tyypillistä tai merkittävää sekä toisaalta, mikä liittyy johonkin ajallisesti ja paikallisesti laajempaan ilmiöön. Lähestymistavasta on paljon hyötyä analysoidessa minkä tahansa alueen tai maan – tässä tapauksessa Yhdysvaltojen – tapahtumia.
– Loppuun vielä, mainitse kolme suosikkimuistoasi ja kolme haastavinta asiaa ViExpertista-opinnoista.
– Haastavimpia asioita olivat varmaankin lähes koko VIE-aikani jatkuneet etäluennot, joista riittää zoomin mustia laatikoita kolmen kohdan verran!
Suosikkimuistoni on VIE-kesäkoulu 2019, jossa olin itse asiassa töissä tohtorikesäkoulun harjoittelijana. Yhtenä päivänä juhlittiin syntymäpäivääni ja mahtava kollegani ja niin ikään VIE-alumni Ville lauloi karaokessa minulle synttäribiisin. Toisena täytyy mainita Sirke Mäkisen vetämä VIExpert-graduseminaari, joka läpi koronalukuvuoden piti minut kiinni gradun teossa. Kolmas muisto on yksi opiskelu-urani parhaista ja mieltä avartavimmista kursseista, Dragana Cvetanovicin vetämä (Post)colonial Balkans and Baltics keväällä 2020. Saako mainita vielä neljännen? Tapasin kumppanini ensimmäistä kertaa VIE-opintojen parissa, eli VIExpert on todistetusti hyvä valinta myös rakkauselämän kannalta.
VIExpert on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koordinoima 12 suomalaisen yliopiston yhteinen opintokokonaisuus.VIExpert-opiskelijana saat hyödynnettäväksesi ko. yliopistojen opetustarjonnan itäisen Euroopan, Venäjän ja Keski-Aasian tutkimuksen alalla, ja pääset opiskelemaan ainutlaatuisia ko. alueisiin liittyviä kursseja.Valittavana on vuosittain yli 60 kurssia eri tieteenaloilta. VIExpert-opinnoissa pääset seuraamaan sekä lähi- että etäopetusta. Elokuun lopulla järjestettävä VIExpert-kesäkoulu Suomessa ja johonkin ko. alueen maahan suuntautuva opintomatka keväällä 2024 tai 2025 tarjoavat tilaisuuden myös verkostoitua eri yliopistojen opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa ja kehittää työelämävalmiuksia.
Venäjän ja itäisen Euroopan asiantuntijaopinnoissa eli VIExpertissä voit muotoilla maisterintutkinnostasi yksilöllisen kokonaisuuden ja erottua näin työmarkkinoilla. Voit hakea VIExpertiin hyvin monista eri lähtökohdista. Voit yhdistää esimerkiksi humanistisen, yhteiskuntatieteellisen, teknisen tai kaupallisen alan maisterintutkintoosi monitieteiset alueopinnot.
VIExpert on kouluttanut satoja asiantuntijoita, jotka ovat työllistyneet valtionhallintoon, järjestöihin, yrityksiin, tutkimusmaailmaan tai politiikkaan. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut radikaalisti maailmanpoliittista tilannetta, ml. Suomen ja Venäjän välisiä suhteita, ja Venäjä-yhteistyö on lopetettu monella alalla toistaiseksi. Siitä huolimatta Venäjä-osaamista tarvitaan Suomessa myös tulevaisuudessa. Itäisen Euroopan (erityisesti Ukraina) ja Keski-Aasian osaamiselle on myös kasvavaa kysyntää. VIExpert avaa uusia mahdollisuuksia!