”Pelottavinta lähdössä oli rakkaiden ihmisten jättäminen taakse”

Ukrainan Odessasta kotoisin oleva apulaisprofessori Olena Uvarova on puolivälissä kahden kuukauden vierailuaan Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa, Venäjän, Euraasian ja itäisen Euroopan tutkimuskeskuksessa. Hän on yksi kahdestatoista vuosittain instituutin Visiting Fellows -ohjelmaan valittavasta tutkijasta. 

Vierailu on hänen ensimmäinen käyntinsä Odessan ulkopuolella Venäjän hyökättyä Ukrainaan. 

– Päätin pysyä kotona. En voi väittää, etten olisi lainkaan pelännyt. Mutta sukulaiseni, ystäväni ja naapurini jäivät lähes kaikki kaupunkiin, ja sain heiltä tukea, Uvarova sanoo.

Uvarova on historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä, joka toimii Odessan kansallisen lääketieteellisen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen apulaisprofessorina. Hänen vierailuaan Helsingissä rahoittaa Ukraina-keräys, jonka Helsingin yliopisto perusti Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Kampanjassa kerättiin yli 227 000 euroa, jonka avulla on voitu myöntää 56 apurahaa ukrainalaisille opiskelijolle ja tutkijoille.

Aleksanteri-instituutin Visiting Fellows -ohjelmaan pääseminen oli Olena Uvarovalle myönteinen yllätys. Aluksi Uvarovasta tuntui epätodennäköiseltä, että hänet valittaisiin yli 150 hakijan joukosta, sillä ennen pandemia-aikaa hän oli pitkään keskittynyt etupäässä opettamiseen.   

– Opetan Ukrainan historiaa ja ukrainalaisen kulttuurin historiaa. Kaikki lääketieteellisen yliopistomme opiskelijat, myös ulkomaalaiset, opiskelevat näitä aineita, ja viime vuonna laitoksemme lisäsi tarjontaa. Isänmaallisuudelle on tarvetta, minkä Ukrainassa käynnissä olevat tapahtumat osoittavat. Olen ylpeä Ukrainan kansasta.

Kreikan diasporan tutkimusta

Koronarajoitukset ja etäopetus toivat Uvarovalle lisää aikaa tutkimuksentekoon. Hän pääsi uppoutumaan kreikkalaisten 1800-luvun diasporaan. 

– Opiskeluajoistani lähtien olen tutkinut Ukrainan kreikkalaisyhteisöjen historiaa, lähinnä Odessassa. On kiinnostavaa, kuinka kaupunkikehityksen alkuvaiheessa alueella asui eri kansallisuuksia ja monikulttuurisuus oli Odessalle ominaista 1800-luvulla.

Jo Uvarovan väitöstutkimus käsitteli Venäjän keisarikunnan kreikkalaisiin kohdistunutta ”suojelupolitiikkaa” 1700- ja 1800-luvuilla. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Uvarova kiinnitti huomionsa myös toiseen kulmaan tutkimusaiheessa: 

– Haluan jäljittää Osmanien valtakunnan kristittyihin kohdistuneen ”suojelun” ideologista perustaa Venäjällä. Se muistuttaa jossain määrin niitä iskulauseita, joita Ukrainan venäjänkielisiin kohdistuvasta niin kutsutusta ”suojelusta” on käytetty.

Uvarovalle tutkimustyöhön liittyy myös erilainen ulottuvuus: 

– Tiede auttaa minua jatkamaan eteenpäin. Löysin siitä tarkoituksen, ja kauheana vuonna 2022 julkaisin yllättäen kuusi tieteellistä artikkelia.

Lähtö Odessasta oli vaikea

Uvarovalle oleskelu Helsingissä on ollut antoisaa niin akateemisesti kuin muutenkin. 

– Tämä on ihana kaupunki! Ei vain arkkitehtuurin, museoiden ja puistojen ansiosta, vaan ennen kaikkea olen tavannut ihania ihmisiä kaikkialla. Lisäksi jo ensimmäinen kuukausi vierailuohjelmassa on tuonut useita uusia työtuttavuuksia ja uutta asiantuntemusta.

Silti lähtö Odessasta oli aluksi haastava. Uvarova kertoo, että pelottavinta lähdössä ei ollut matkustaa sodan runteleman maan läpi vaan rakkaiden ihmisten jättäminen taakse.  

– Tilanne kaupungissa paheni jyrkästi tänä kesänä, ja kolmisen viikkoa ennen lähtöäni alkoivat Venäjän todella rajut ohjushyökkäykset. Sekä asuinrakennuksia että arkkitehtonisia monumentteja kaupungin keskustassa on tuhoutunut.

Pahimpia ovat yöt, jolloin ohjukset ja lennokit saapuvat aaltoina.

– Heräämme hälytyksiin, kuulemme räjähtelyä, juoksemme suojiin tai piiloudumme peittoihin pöytien alle ja kauemmas ikkunoista. Ystävien ja sukulaisten tuki auttaa: tuntikausia kestävien ilmahälytysten aikana soittelemme toisillemme puhelimitse.

Tuki vähentää yksin jäämisen tunnetta

Kun hyväksymiskirje tuli, Uvarova epäröi, mutta ystävät ja sukulaiset kannustivat häntä  tarttumaan tilaisuuteen tavata tutkijoita Helsingin yliopistossa – sekä lepäämään. 

– Vihdoinkin voin nukkua. Sammutan kännykän ennen nukkumaanmenoa ja onnistun todellakin vaipumaan syvään lepoon. Sitten heti aamulla käynnistän puhelimen uudelleen ja tarkistan, ovatko kaikki vielä paikalla. 



Tuki, jota Uvarova tuntee saavansa Helsingissä sekä muilta ihmisiltä että hallituksen taholta, saa hänet tuntemaan olonsa vähemmän yksinäiseksi. 

– Pysähdyn kadulla, kun näen Ukrainan lipun. Rautatieasemalla on myös lippu. Pysähdyn ja otan siitä kuvan joka kerta, kun näen sen rakennusten välissä. Olen todella kiitollinen Aleksanteri-instituutille ja Helsingin yliopistolle tästä vierailusta sekä tuesta ukrainalaisille tutkijoille.