Filosofi Senecan mukaan suru, joka meidät valtaa läheisen ihmisen poismenon takia, on pohjimmillaan surua omasta menetyksestämme. Se on murhe elämäämme jäävästä ikuisesta aukosta, jota emme voi koskaan täyttää, koska rakas henkilö oli ainutlaatuinen yksilö. Tällaisen tyhjiön ihana ja lahjakas Dragana jätti jälkeensä. Jokaisella meistä on hyvin henkilökohtaisia muistoja hänestä, sillä hän kosketti meitä eri aikoina ja eri roolissa. Jollekulle kuten itselleni, hän oli ensin teräviä kysymyksiä esittävä opiskelija, sittemmin yhteistyökumppani ja työkaveri, ja aina luotettava Balkanin asiantuntija. Seneca on oikeassa siinä, että tieteellisesti Balkanin tutkimukseen ja erityisesti hip-hop kulttuurin tuntemukseen Suomen akateemisessa maailmassa jää tavattoman iso aukko. Draganan läsnäolo oli kuin lampeen heitetty kivi, joka aiheuttaa alati laajenevat reaktiot: hänen vaikutuksensa levisi yhä laajeneviin sosiaalisiin ja ammatillisiin ympyröihin. Me kuuluimme hänen verkostoihinsa, ja kirjoituksillamme haluamme muistaa Draganan jälkiä meidän elämässämme.
Katalin Miklóssy, Itäisen Euroopan tutkimuksen tieteenalavastaava, Aleksanteri-instituutti
Dragana oli hyvin omistautunut ja ennakkoluuloton tutkija sekä lempeä, lämmin ja antelias ihminen. Hän kantoi jugoslavialaista perintöään hyvin kevyesti, ja hän oli tarkkanäköinen ja samalla viihdyttävä alueen tulkitsija. Hänen poislähtönsä on valtava menetys lukuisille ihmisille.
Brendan Humphreys, Balkan-asiantuntija, vanhempi tutkija, Aleksanteri-instituutti
Dragana oli paitsi Balkanin tutkimuksen ja opetuksen sielu, oli hän myös upealla huumorintajulla, syvällisyydellä ja aitoudella siunattu lämmin ihminen, pitkäaikainen ystävä ja työtoveri. Minulle jää upeita muistoja hänestä, pitkiä keskusteluja tieteestä, opetuksesta, musiikista ja kaikesta mahdollisesta – naurulla ja terävyydellä höystettynä.
Jouni Järvinen, Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen koulutusohjelmajohtaja
Olemme suunnitelleet ja opettaneet Draganan kanssa yhdessä useita kursseja. On ollut ilo työskennellä hänen kanssaan, ja olen myös oppinut siitä paljon. Muistan Draganan aina todella viisaana, kannustavana, avoimena, lämpimänä, huumorintajuisena, inspiroivana ja improvisoivana opettajana sekä hyvänä ystävänä ja kollegana.
Sigrid Kaasik-Krogerus, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Dragana loisti ympärilleen valoa. Aikoina, jolloin Unioninkatu 33:ssa kerroksissa oli omat keittiönsä, työyhteisön ja ”huonekuntien” – joista yhden keskushenkilö oli Dragana – tunnelma oli erityinen. Oli tavallista kokoontua spontaanisti keittiöön lounaan merkeissä. Päivän kuulumisten vaihdon ohessa saatoimme käsitellä joskus syvällisiä asioita. Ne keskustelut eivät ajan myötä unohdu.
Kun työtoveri tarvitsi kannustusta jumiutuneen väitöskirjansa loppuunsaattamiseksi, Dragana ei ainoastaan huomannut asiantilaa ja itse auttanut solmun avaamisessa, vaan järjesti lisävoimia — hienotunteisesti, mutta tehokkaasti. Kyseinen väitöskirja valmistui varsin pian. Sellaiselle sydämen viisaudelle ei ole hintaa eikä se ole korvattavissa.
Lähtiessään seuraavaan työpaikkaan Dragana suri Aleksanteri-instituutista lähtöään, vaikka siirtymä oli harkittu. Mikä ilo olikaan tavata myöhemmin, yleensä sattumalta tai Idäntutkimuksen toimitukseen liittyvissä kysymyksissä. Erään vuotuisen Aleksanteri-konferenssin yhteydessä esiintyi serbialainen räppäri, jonka paikalle oli järjestänyt tietenkin Dragana. Artistin esiintyminen avasi konferenssiyleisölle jotain suurenmoista, minkä olemassaolosta emme tienneet mitään.
Draganassa henkilöityi rohkeus yhdistellä eri maailmoja, kylvää epäsovun sijaan toisten huomaamista, kunnioitusta ja välittämistä, rakentaa ympärilleen rauhaa ja toivoa. Hänen perintönsä kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Elina Kahla, yhteyspäällikkö, Aleksanteri-instituutti
Dragana. Niin vaikea uskoa, että ihminen, joka on niin täynnä elämää, valoa ja iloa – joka tanssii koko sydämestään, nauraa ja hymyilee niin että kukaan ei sillä hetkellä enää muista mielipahojaan – on poissa. Sellaista humaania, lämmintä läsnäoloa, huumorintajua, tärkeilemättömyyttä (vaikka sille olisikin ollut syytä, niin älykäs ja terävä olit) kuin sinulla, saamme etsiä ehkä koskaan löytämättä. Aleksanteri-instituutissakaan ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa kuin lukuisissa keskusteluissa sinun kanssasi kaiken maailman asioista, suurista ja pienistä. Me kaikki, jotka saimme viettää aikaa kanssasi työtovereina ja ystävinä, olemme etuoikeutettuja ja kiitollisia, mutta niin syvästi surullisia ettet sinä enää ole täällä.
Anna Korhonen, Kansainvälisten asioiden päällikkö, Aleksanteri-instituutti
Dragana oli täynnä ideoita ja helposti innostuva. Hän tunsi hyvin laajasti itäistä Eurooppaa; erityisesti musiikkiin ja muuhun taiteeseen tai laajemmin kulttuuriin liittyviä kysymyksiä, ja niiden yhteyden politiikkaan. VIExpert-opiskelijat saivat myös nauttia hänen opetuksestaan ja ohjauksestaan osana Näkökulmia-kurssia sekä joinakin vuosina Draganan omilla kursseilla.
Sirke Mäkinen, yliopistonlehtori, ViExpert-ohjelman johtaja, Aleksanteri-instituutti
Jaoimme Draganan ja muutaman muun tutkijan kanssa työhuoneen, jossa keskusteltiin päivittäin niin suurista kuin pienistäkin asioista, perustavanlaatuisista teorioista aina jokapäiväisiin käytännön asioihin asti. Dragana toi näihin keskusteluihin lämpimän, inhimillisen, analyyttisen, ja laajaa asioiden ymmärrystä osoittavan otteensa. Kun järjestimme yhdessä instituutin Afternoon Beat -tanssihetkiä, Dragana paneutui musiikkivalintoihin ammattimaisella otteella. Draganan kyky heittäytyä hetkeen teki yhteisestä Rooman matkasta ja lukemattomista tutkijakoulun opintomatkoista ikimuistoisia. Dragana oli niitä henkilöitä joiden kanssa on vain hyvä ja hauska olla. Jään kaipaamaan hänen valoaan ja lämpöään.
Mila Oiva, vanhempi tutkija, Tallinnan yliopisto
Dragana oli Aleksanteri-instituutin järki ja tunteet. Hänessä yhdistyivät uskomaton lahjakkuus, terävyys ja tutkimuksellinen omaperäisyys ja samalla sydämen lämpö, välittömyys ja aito välittäminen muista. Ennen kaikkea hän on jäänyt mieleeni poikkeuksellisen ihanana ja positiivisena ihmisenä. Dragana, sinua on kova ikävä, mutta muistosi tulee elämään aina meidän sydämissämme.
Anna-Maria Salmi, Aleksanteri-instituutin kehittämispäällikkö 2009–2016