ALEKSANTERI INSIGHT 3/2023 Kesällä 2018 alkoivat lähellä Komin tasavallan rajaa sijaitsevan Arkangelin alueen Šiesissä kaksi vuotta kestäneet protestit Moskovan alueen jätteiden sijoituspaikaksi suunniteltua kaatopaikkaa vastaan. Moskovan viranomaiset olivat päättäneet lähettää noin kaksi tonnia jätettä 1 200 kilometrin päähän pääkaupungista luvaten vaihtokauppana Arkangelin alueelle kahdeksan miljardin ruplan sijoituksia. Suunnitelma herätti kuitenkin vastustusta sekä Komin tasavallassa että Arkangelissa. Asukkaat valittivat, että vaikka alueelta virtaa verovaroja ja luonnonvaroja pääkaupunkiin, se saa vastineeksi vain jätettä, mikä tuntui heistä nöyryyttävältä. Tuhannet ihmiset lähtivät kaduille kymmenissä Luoteis-Venäjän kaupungeissa ja myös muilla alueilla. Kahden vuoden kiistelyn jälkeen aktivistit voittivat ja projekti peruttiin.
Šiesin protestit ovat esimerkki epäoikeudenmukaisesta ympäristöpolitiikasta, jossa edut ja haitat jaetaan epätasa-arvoisesti sosiaalisten, alueellisten ja taloudellisten seikkojen perusteella. Venäjällä keskushallinto tavanomaisesti kerää edut, kun taas taloudelliset taakat ja ympäristöhaitat jätetään syrjäisempien alueiden kannettaviksi. Vaikka Moskovan budjetti on huomattavan iso, se päätti ratkaista jäteongelmansa kaukaisten alueiden kustannuksella. Haastattelin Šiesin aktivisteja ja heistä monet kuvasivat Moskovan kohtelevan Arkangelia ja Komia kuin nämä olisivat sen siirtomaita.
Tutkijapiireissä on puhuttu Venäjän “sisäisestä kolonialismista”, jonka Alexander Etkind määrittelee tarkoittavan "maan rajojen sisäistä ja kulttuurisesti erityistä alistamisen muotoa, joka voi olla todellinen tai kuviteltu”. Nykyinen Venäjä on liittovaltio, mutta käytännössä sen keskustalla on suhteettomasti valtaa ja se nauttii monista alueilta puuttuvista eduista. Nähdessään tällaisen eron keskustan ja muun maan välillä Moskovan ulkopuolella asuvat ihmiset voivat kokea jäävänsä osattomaksi ja tuntea vihamielisyyttä pääkaupunkia kohtaan. Ehkä juuri kauna Moskovaa kohtaan sai monet ihmiset ympäri maata osoittamaan solidaarisuutta Šiesin protestoijille.
Šiesin tapaus osoittaa, että Venäjän valtio alistaa omia kansalaisiaan, suhtautuu ympäristöön välinpitämättömästi ja pyrkii keräämään nopeita voittoja välittämättä tulevista sukupolvista. Näin se toimii myös suhteessa naapurimaihin, kuten sota Ukrainassa irvokkaasti osoittaa. Imperialistinen ajattelu on leimannut niin keisarillista Venäjää, Neuvostoliittoa kuin nykyistäkin Venäjää. Suunniteltu kaatopaikka avasi Šiesin puolustajien silmät sille, miten keskusta hyväksikäyttää heidän aluettaan ja sai heidät aloittamaan taistelun tätä vastaan. Kaatopaikkaa vastustaneet mielenosoitukset avasivat monien silmät Venäjän poliittiseen systeemiin sisältyvälle epätasa-arvoisuudelle. Tämä epätasa-arvoisuus näkyy myös siinä, miten Venäjän köyhimmiltä ja kaukaisimmilta alueilta on rekrytoitu ihmisiä Venäjän Ukrainassa käymään kammottavaan sotaan huomattavasti enemmän kuin Moskovasta tai muilta rikkaammilta seuduilta. Keskuksen ja periferian välinen vallan epätasapaino ja Moskovan taipumus ratkaista ongelmat muiden kustannuksella ovat toistuva kaava, joka tulisi katkaista.
Elena Gorbacheva toimii väitöskirjatutkijana Aleksanteri-instituutissa.