Teos Rossijskaja modernizatsija: novaja paradigma (“Venäjän modernisaatio: uusi paradigma”) on kokonaistulkinta Putinin ajan Venäjästä. Sisä- ja ulkopolitiikan lisäksi se käsittelee niin taloutta ja kulttuuria kuin toimeentulon ja ympäristöpolitiikan ilmiöitä. Alun perin teos julkaistiin englanniksi vuonna 2021, Suomen Akatemian Venäjän tutkimuksen huippuyksikön loppuraporttina. Venäjännös julkaistiin lokakuussa 2024 Suomessa, sillä sen edustamalle yhteiskuntatutkimukselle on Venäjällä tarvetta muttei sijaa. Pitkäjänteisen Venäjä-tutkimuksen merkitys korostuu Venäjän hyökkäyssodan varjossa.
Huippuyksikön tutkimus lähti liikkeelle Venäjän suurista, empiirisesti havainnoitavista haasteista. Näitä ovat yksipuolinen hiilivetyvetoinen talous, autoritaarisuuteen kallistuva poliittinen järjestelmä, sosiaalipolitiikan uusi malli, ulkopolitiikan suunta sekä uusi identiteetti valtiona ja kansakuntana. Monitieteinen, noin 50 tutkijasta koostuva tutkijaryhmä esittää teoksessa Venäjän modernisaation tutkimuksen uutta paradigmaa, joka tarjoaa käsitteet nyky-Venäjän kehitysten selittämiseen. Paradigma koostuu kymmenestä antinomiasta, ristiriidasta. Nämä antinomiat ovat empiirisesti havaittavissa olevia jännitteitä, jotka määrittelevät nykyisen Venäjän eri instituutioiden rakenteelliset paineet ja toimijoiden toimintakehykset.
- Hiilivedyt siunauksena ja kirouksena
- Uusliberaali talouspolitiikka vai valtiollinen kehityspolitiikka
- Demokratian ja autoritaarisuuden hybridi
- Oikeusvaltio ja epäviralliset verkostot
- Kansalaisten valtioon kohdistamat odotukset valtion vetäytymisen oloissa
- Ulkoinen vai sisäinen haavoittuvuus sosiaalipolitiikassa
- Eliitin intressiristiriita keskiluokan ja työväenluokan kanssa
- Globaalit prosessit törmäävät nationalistiseen sulkeutumiseen
- Suurvaltapolitiikan ja keskinäisriippuvuuden jännite
- Konservatiivinen projekti ja liberaalit vastavoimat
Näihin antinomioihin liittyy paljon kontingentteja valintoja, jotka eivät ole sen paremmin välttämättömiä kuin mahdottomiakaan. Vaikka emme voi ennustaa yksittäisten toimijoiden toimia, voimme tuoda esiin yhteiskunnalliset jännitteet, joilla on pysyvää merkitystä. Vaikka presidentti Putin kukistuisi, venäläisen yhteiskunnan modernisaation antinomiat eivät katoaisi minnekään.
Tämä havainto on erityisen tärkeä venäläisen opposition kannalta. Olemme nähneet, että Venäjän oppositiolla on rohkeutta aina marttyyriksi saakka, mutta sen yhteiskunnalliset tavoitteet ovat melko epäselviä. Teos ei tarjoa valmiita reseptejä, mutta se tuo esiin ne keskeiset jännitekentät, joilla kaikki poliittiset voimat Venäjällä joutuvat liikkumaan.
Vaikka emme voi ennustaa yksittäisten toimijoiden toimia, voimme tuoda esiin yhteiskunnalliset jännitteet, joilla on pysyvää merkitystä.
Venäjän eliitin käsitys modernisaatiosta on kapea. Heidän näkökulmastaan vain lännen taloudellinen ja teknologinen etumatka on kurottava umpeen. Tutkimuksemme osoittaa, että tuo kapea modernisoituminen ei ole mikään täydellinen epäonnistuminen. Talouden monipuolistumista on yritetty monilla eri ohjelmilla. Mitään suurta teknologista harppausta ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi ja Venäjä elää edelleen öljystä ja kaasusta. Hiilivedyt ovat edelleen sekä siunaus että kirous.
Vielä suurempi ongelma on kuitenkin se, että eliitin modernisaatioon ei ole sisältynyt mitään oikeusvaltion, demokratian tai kansalaisyhteiskunnan kehittämisen näkökulmaa. Venäjän nykyinen missio rakennetaan lännen vastustamisen ja erilaisten konservatiivisten ideologisten virtausten varaan. Putinin valtaa ylläpidetään päivittäisellä vallan performanssilla. Kansainvälisellä kentällä Venäjä loittonee tavoitteissaan yhä kauemmas yhteistyöstä ja kohti etupiirien ja uuden kylmän sodan maailmaa.
Huippuyksikön aloittaessa vuonna 2012 maailma näytti vielä monella tapaa hyvin erilaiselta. Melkein kaikki eurooppalaiset maat olivat jopa solmineet Venäjän kanssa sopimuksen modernisaation edistämisestä. Nykyisessä tilanteessa tällaista on jo vaikea edes kuvitella. Sodan alkamisen jälkeen toimitetusta venäjännöksestä löytyy presidentti Tarja Halosen esipuhe. Lisäksi kirjan toinen toimittaja Brendan Humphreys täydensi teosta pohtimalla sodan vaikutuksia kirjan johtopäätöksiin.
Teoksen käännös julkistettiin Aleksanteri-konferenssissa, jonka teemana oli autoritaarisuuden vastustaminen. Vaikka Venäjän autoritaarinen järjestelmä on monella tapaa ristiriitainen ja haavoittuvainen, mitään automatiikkaa sen murtamiseksi ei ole. Siihen tarvitaan sekä kykyä muodostaa moninaisista oppositiovoimista laaja yhteinen koalitio että kykyä yhdistää valtakunnallinen poliittinen näyttämö ruohonjuuritason kokemukseen. Sitten on vielä tiedettävä, mitä vallalla tehdään, kun sinne asti päästään. Siihen vasta yhteiskunnallista analyysia tarvitaankin! Yhteiskuntatieteellä on paitsi rajansa, myös tehtävä: valintoja ei voi tehdä toimijoiden puolesta, mutta teoria antaa käsitteet, joilla mahdollisuuksien kenttää voi hahmottaa.
Teoksen on kustantanut Kulttuurivihkot. Teoksen käänsivät venäjäksi D. Karaseva, E. Maslovskaja, M. Maslovski ja Ju. Prozorovaja. Teos julkaistiin vuonna 2021 englanniksi Routledgen kustantamana. Teoksen toimittivat Markku Kivinen ja Brendan Humphreys.