Olen kotoisin Siilinjärveltä, ja minulla on nuoresta asti ollut vahva kaukokaipuu. Halusin opiskella ja asua ulkomailla, joten muutin Viroon löydettyäni kansainvälisiin suhteisiin keskittyvän kandidaattiohjelman, jonka painopisteenä oli Venäjä. Vaikka en ollut koskaan aiemmin käynyt maassa, se oli aina kiehtonut minua.
Helsingissä opiskellessani työskentelin Suomen suurlähetystöissä Tallinnassa ja Vilnassa. Työpaikat lähetystöissä tarjosivat minulle käytännön kokemusta ja vahvistivat entisestään tunnetta siitä, että haluan jatkaa alalla. Maisterintutkielmassani analysoin Suomen ja Viron eduskuntakeskusteluja venäläisestä energiasta, mikä loi pohjan tämänhetkiselle väitöskirjatutkimukselle.
Lähetystöissä huomasin, että yhteiskunnan ja politiikan syvällinen analysointi ja tiedon tuottaminen ovat minulle kaikkein palkitsevinta. Kun kuulin tutkimushankkeesta, jossa nyt työskentelen, päätin lähettää ansioluetteloni – ja onnekseni sain paikan. Väitöskirjani keskittyy Itämeren alueen turvallisuusympäristöön, erityisesti Suomenlahteen. Analysoin Suomessa ja Virossa esiintyviä narratiiveja, jotka koskevat Venäjän hybridioperaatioista aiheutuvia riskejä. Väitöstutkimukseni tavoite on parantaa tilannekuvaa Itämeren alueella Venäjän hyökkäyksen jälkeisessä geopoliittisessa ympäristössä.
Olen juuri oikeassa paikassa tekemässä juuri sitä, mitä haluankin tehdä.
Kiinnostukseni Itämeren alueeseen kumpuaa siitä, että olen elänyt Virossa ja Liettuassa. Turvallisuuskysymykset ja Venäjä ovat Virossa usein tapetilla, ja ne keskustelut kiehtoivat minua kovasti.
Baltian maissa eläessä huomaa, kuinka lähellä historia on ihmisiä. Perheet kantavat mukanaan muistoja miehityksestä ja vapautumisesta, ja tämä heijastuu yhteiskuntiin vielä tänäkin päivänä. Minua alkoi kiinnostaa, miten nämä yhteiskunnat käsittelevät menneisyyttään ja miten se vaikuttaa niiden turvallisuuskäsityksiin nykyhetkessä.
Minulle Itämeren alueen tutkiminen tuntuu merkitykselliseltä oman kokemukseni kautta. Osaan jonkin verran viroa, olen työskennellyt suurlähetystöissä ja tehnyt jo tutkimusta Viron eduskuntakeskusteluista viron kielellä. Tämä tausta antaa minulle mahdollisuuden lähestyä tutkimusaihettani sekä akateemisen tiedon että kulttuurisen ymmärryksen kautta.
Ympäristö on olennainen osa jokaisen hyvinvointia. Se liittyy myös kiinteästi energia-asioihin ja kansainvälisiin suhteisiin. Poliittisilla päätöksillä, kuten sillä, jatketaanko Venäjän fossiilienergian tuontia, on suora vaikutus ympäristöön ja riskeihin, joita on kohdattava.
Siksi ympäristöä ei voida erottaa politiikasta. Tutkimalla näitä yhteyksiä toivon voivani osoittaa, miten poliittiset päätökset vaikuttavat ympäristöön ja sitä kautta tulevaisuuteemme. Tämä on merkityksellistä paitsi henkilökohtaisella tasolla, myös mahdollisten laajempien seurausten vuoksi.
Hanke keskittyy meriympäristöön kohdistuvien riskien arviointiin Suomenlahdella. Projektissa tunnistamme, analysoimme ja kvantifioimme Suomenlahden merialueeseen kohdistuvia riskejä nykyisessä geopoliittisessa kontekstissa, jossa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on lopettanut yhteistyön Venäjän kanssa ja paljastanut uusia ympäristöuhkia.
Hankkeen tavoitteena on parantaa valmiutta ja ympäristönsuojelua sekä tukea päätöksentekoa alueella. Tuotamme tietoa muun muassa skenaariomallinnuksen, riskianalyysin ja uusien arviointityökalujen kehittämisen avulla. Oma roolini hankkeessa on keskittyä geopoliittisiin riskeihin ja turvallisuusympäristöön Suomenlahdella.
Väitöskirjan tekeminen osana hanketta antaa rakennetta ja rajauksia verrattuna itsenäiseen työskentelyyn. CoWupilla on omat tavoitteensa, joihin oma työni liittyy. Lisäksi pääsee työskentelemään kokeneiden ja pitkään tutkimusta tehneiden kollegoiden kanssa, joilta voin oppia paljon.
Hankkeessa mukana oleminen auttaa luonnollisesti verkostoitumisessa, yhteistyössä ja tuen saamisessa, koska ympärillä on ihmisiä, jotka voivat tarvittaessa selventää asioita ja ohjata eteenpäin. Minulle tämä on ollut erittäin hyvä juttu, sillä hankkeen tavoitteet ovat hyvin linjassa omien tutkimusintressieni kanssa.
Lähetin juuri arvioitavaksi ensimmäisen artikkelini, jonka olen kirjoittanut yhdessä ohjaajani ja toisen tutkijan kanssa. Prosessi kesti kokonaisuudessaan useita kuukausia ja siihen mahtui monia käänteitä, mutta opin samalla paljon akateemisesta kirjoittamisesta.
Nyt aloitan toisen artikkelini työstämisen ja jatkan tutkimustani. Aiemmin olen käyttänyt aineistona etupäässä eduskuntakeskusteluja. Kaiken kaikkiaan olen tarkastellut satoja eduskuntakeskusteluja, sillä käytin niitä aineistona jo maisterintutkielmassani ja nyt käytän niitä myös väitöskirja-artikkelissani. Eduskuntakeskustelut kiehtovat minua, koska ne tarjoavat hyvin yksityiskohtaisen kuvan poliittisesta ilmapiiristä ja ajattelutavasta tiettynä ajankohtana: ne ovat kuin pysäytyskuvia senhetkisestä poliittisesta todellisuudesta. Jos on tylsä sunnuntai, ota satunnainen eduskuntakeskustelu ja ala lukea – opit varmasti paljon, tai ainakin saat voimakkaita tunne-elämyksiä!
Seuraavaksi aion tehdä myös asiantuntijahaastatteluja. Kirjoittamisen lisäksi osallistun hankkeen kokouksiin ja pohdin jatkuvasti, miten kukin artikkeli edistää väitöskirjaa kokonaisuutena.
Aleksanteri-instituutti on mielestäni todella inspiroiva paikka. Itse pidän toimistolla työskentelystä, ja täällä minulla on siihen hyvät puitteet. Arvostan spontaaneja keskusteluja: jo pelkästään se, että kuulee kollegoiden puhuvan tutkimuksestaan ja voi liittyä mukaan keskusteluun, antaa paljon motivaatiota myös omaan työhön.
Jos instituutin aluefokukset eli Venäjä, itäinen Eurooppa ja Euraasia kiinnostavat, tämä on oikea paikka. Aina on jotain meneillään: seminaareja, luentoja ja vuosittainen Aleksanteri-konferenssi. Joskus tosin täytyy valita, jatkaako oman työn parissa vai mennäkö seuraamaan jotakin paneelia tai seminaaria – mutta molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.
Samaan aikaan ympäristö on rauhallinen. Tämä on työpaikka, jossa saa oikeasti asioita aikaan, ja siitä ovat maininneet myös vierailevat tutkijat. Minulle instituutti työympäristönä tarjoaa jatkuvasti kiinnostavaa puhuttavaa ja ajateltavaa, ja arvostan sitä paljon.
Totta puhuen kaikkein yllättävintä on ollut se, kuinka paljon olen oikeasti pitänyt tästä. Joskus kuulee sanottavan, että väitöskirjan tekeminen on elämän raskain vaihe, ja kyllähän siinä onkin paljon työtä. Mutta samalla se on ollut myös todella palkitsevaa.
Olen ollut täällä nyt noin seitsemän kuukautta. Kesätauon jälkeen huomasin, että olin alkanut integroitua työyhteisöön, ja ymmärsin, että väitöskirjan tekeminen tarkoittaa myös sen oppimista, mitä tohtorintutkijan työ oikeasti on. Tähän rooliin kasvaa, ja se kannattaa omaksua nopeasti.
Julkaisuprosessi on raskas, ja se voi välillä tuntua ylivoimaiselta. Mutta samalla oma ymmärrys aiheesta syvenee koko ajan. Alussa, kun joku kysyy, mitä tutkit, siihen on vaikea vastata. Mutta vähitellen rakentuu eheä kokonaiskuva tutkimuksestasi, ja se on tosi palkitsevaa.
Minulle se päätös syntyi aika luonnostaan. Aiemmasta työkokemuksestani suurlähetystöissä ja muissa tehtävissä tiesin, että nautin eniten kirjoittamisesta, analysoinnista ja tiedon tuottamisesta, se oli aina ollut kaikista palkitsevinta.
Olen aina ollut ihminen, joka haluaa perehtyä asioihin perusteellisesti, eikä pintaraapaisu riitä. Kun mahdollisuus väitöskirjan tekemiseen tuli, tuntui, että se oli juuri oikeanlainen haaste. En jäänyt liikaa miettimään tai kyseenalaistamaan, olenko tarpeeksi hyvä. Tiesin, että tätä minä haluan tehdä.
Kaikki eivät saa tällaista mahdollisuutta, ja koen olevani todella onnekas. Salaa ajatus väitöskirjasta on aina tuntunut minusta houkuttelevalta, ja kun se lopulta tuli todelliseksi vaihtoehdoksi, päätin olla epäröimättä. Eihän siihen voi koskaan olla täysin valmis, tilaisuuteen vaan täytyy ottaa ja tarttua. Enkä ole katunut yhtään!