Julkisen tiedon tuottaminen Venäjältä on muuttunut perusteellisesti maan aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Sen lisäksi, että Venäjän sisällä uudet sortolait rajoittavat ilmaisunvapautta, ulkomailla suurena haasteena on ollut saada luotettavaa ja laadukasta tietoa maan sisäisistä tapahtumista.
Sodan myötä nopeasti lisääntyneiden riskien vuoksi venäläiseen pakolaismediaan lukeutuu sadoittain maasta paenneita media-alan ammattilaisia, jotka jatkavat työtään ulkomailta käsin. He toimivat avainasemassa nyky-Venäjältä saatavan tiedontuotannossa sekä tuottavat vaihtoehtoisia narratiiveja Kremlin propagandalle. Journalismin lisäksi nämä mediaorganisaatiot muun muassa keräävät dataa, opettavat sekä tekevät ihmisoikeustyötä. Esther ja Thomas (2024) kuvaavat syntynyttä tilannetta “toisen muotoiseksi journalismiksi”, jossa journalistit pysyvät sitoutuneina länsimaisen normatiivisen journalismin periaatteisiin samalla kun maanpaon realiteetit muuttavat uutistoimiston toimitapoja perusteellisesti. Tähän liittyviin useisiin huomattaviin tekijöihin lukeutuvat työolosuhteiden epävarmuus, epävakaa lahjoitta-perustainen rahoitus, ylirajaisten sortotoimien riski sekä vaikean maanpaon kokemus. Lisähaasteena venäläisille journalisteille on heidän assosiaationsa hyökkääjävaltioon sekä jatkuva tarve todistella olevansa “hyviä venäläisiä”.
Venäjän sisältä saatava tieto on sekä tärkeä resurssi että suuri haaste pakolaismedialle. Läheisyys käsiteltäviin tapahtumiin on journalismin tärkeä perusosa sekä keskeinen tekijä median symbolisessa agendanmuodostusvallassa.
Uutistoimistot etsivät jatkuvasti Venäjällä toimivia toimittajia. Viimeaikainen skandaali, jossa kirjoittajan väitetään väärentäneen useita juttujaan, on paitsi vahingoittanut pakolaismedian uskottavuutta, myös korostanut faktojen tarkastuksen tärkeyttä Venäjää käsittelevässä uutisoinnissa. Se on tuonut esiin myös isomman kysymyksen: Pakolaismediat odottavat usein Venäjällä asuvilta toimittajilta julkaisuja, jotka kuvaisivat maan mahdollisimman synkässä valossa, jolloin nyanssit ja ristiriidat jäävät huomiotta. Tämän seurauksena kuilu Venäjän eletyn todellisuuden ja portinvartijoina toimivien pakolaismedian toimittajien kuratoiman todellisuuskuvan välillä kasvaa.
Palkkiot, joita pakolaismedia kykenee maksamaan Venäjällä asuville toimittajille eivät vastaa työn vaatimaa aikaa, vaivaa ja siihen sisältyviä riskejä. Useimmat kirjoittajat joutuvat julkaisemaan työnsä nimimerkillä, piilottaen oikean nimensä, jonka arvostuksen eteen he ovat usein työskennelleet pitkään. Monissa julkaisuissa ei ole lainkaan tietoa kirjoittajasta. Venäjältä lähteneiden ja sinne jääneiden toimittajien välillä on myös laajempia eettisiä jännitteitä. Venäjällä pysyneet pyrkivät jatkamaan työtään riippumattoman, kriittisen journalismin parissa ja jäävät käytännössä ilman ääntä. "Venäjän riippumattoman journalismin" ääneksi mielletään lähinnä suuret pakolaismedian uutishuoneet.
Samanlainen dynamiikka voidaan havaita niin tutkimuksen, aktivismin kuin ihmisoikeustyönkin alueilla. On tärkeää olla aliarvioimatta Putinin hallinnon kritisoimiseen liittyviä turvallisuusriskejä. Samalla on pidettävä huolta, etteivät turvallisuusprotokollat ja turvallisuuspuhe muuta yhteistyötä Venäjällä asuvien toimijoiden kanssa tietoekstraktivismiksi. Sen sijaan on noudatettava reiluuden ja tasapuolisuuden periaatteita suhteessa kaikkiin osapuoliin.