”Haluaisin kartoittaa, miten eri maiden muistiaktivistit rakensivat keskinäisiä, poikkikansallisia yhteyksiä, esimerkiksi Georgiassa ja Baltiassa.”
Muistiaktivisteilla Bergmane viittaa ihmisiin, jotka kyseenalaistivat yleisesti esitettyjä tulkintoja Neuvostoliiton historiasta ja pyrkivät riitauttamaan niitä julkisesti – esimerkiksi he, jotka tunsivat alkuperänsä, uskontonsa tai poliittisten kantojensa vuoksi kärsineiden tarinoita ja toivat niitä esiin.
”Alkuaan tavoitteeni oli keskittyä toisen maailmansodan aikaisista etnisistä pakkosiirroista kerrottuun uuteen narratiiviin sekä yhteyksiin, jotka syntyivät teemasta ensiksi puhuneiden baltialaisten ja Krimin tataarien välille.”
Toisena Bergmanen lähitulevaisuuden päämääränä on lisätä Neuvostoliiton historian opetukseensa eri kansallisuuksien ja valtioiden kokemuksia Venäjä-keskeisen tulokulman rinnalle. Lisäksi Bergmane aikoo rakentaa kansainvälisen digitaalisen alustan tukemaan moniäänisen neuvostohistorian opetusta.
”Mielestäni opettaminen on yksi yliopistomaailman ulottuvuuksista, missä ei voi koskaan olla tarpeeksi yhteistyötä ja ajatustenvaihtoa.”
Voisi sanoa, että Una Bergmanella on yksi pääsanoma, jota hän yrittää viestiä niin tutkimuksessaan, opetuksessaan kuin kansainvälisessä yhteistyössään: Neuvostoliiton historia ei ole vain venäläisten, Venäjän ja imperialistisen hallintokeskuksen historiaa. Esimerkiksi Baltian mailla on kaikilla omat erilliset kansalliset identiteettinsä, historiansa ja vähemmistönsä, jotka usein ohitetaan Neuvostoliiton historian kerronnassa.
Bergmane itsekin on alun perin kotoisin Latvian Riikasta. Perestroikan aikaan 1980-luvulla hän oli vielä lapsi, mutta muistaa silti, kuinka seisoi Baltian ketjuksi kutsutussa rauhanomaisessa mielenosoituksessa, jossa kaksi miljoonaa ihmistä liitti kätensä yhteen muodostaakseen ihmisketjun Baltian maiden poikki.
”Helsinki tuntuu kodilta. Kenties se on hieman enemmän Riikan kaltainen kuin muut maat, joissa olen työskennellyt.”
Ennen edellistä Suomen Akatemian projektiaan historian laitoksella Bergmane työskenteli muun muassa London School of Economy and Political Sciencen tutkijana Lontoossa sekä Yalen ja Cornellin yliopistoissa Yhdysvalloissa. Väitöskirjansa hän kirjoitti Pariisin Sciences Po:ssa. Bergmane on myös työskennellyt Aleksanteri-instituutissa aiemminkin ollessaan Aleksanteri Visiting Fellow vuonna 2018.
Parhaillaan Bergmane viimeistelee ensi vuonna ilmestyvää kirjaansa “Politics of Uncertainty: The United States, the Baltic Question and the Collapse of the Soviet Union” (Oxford University Press). Monografia tarkastelee Yhdysvaltojen hallinnon, Baltian itsenäisyysliikkeiden ja Moskovan keskinäisiä suhteita perestroikan vuosina. Tutkija esittelee kirjansa tutkimustyötä ja tuloksia Aleksanteri Alumni Talk -seminaarissa torstaina 1. joulukuuta. Tilaisuudessa Bergmane analysoi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhtautumista Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiin ja näyttää, kuinka marginaalitoimijat voivat saada poliittista vaikutusvaltaa epävarmoina aikoina.
”Usein puhumme Neuvostoliiton romahduksesta imperialistisesta tulokulmasta, jonka Moskovan valta on tuottanut. Tai vaihtoehtoisesti kerromme yhden maan tarinan. Minä sitä vastoin yritän, niin tutkimuksessani kuin opetuksessani, kertoa Neuvostoliiton romahduksesta keskuksen ja reunamien välisen vuorovaikutuksen ja sen seurausten näkökulmasta.”