GULAGECHOES-projekti päättyi 30. elokuuta 2024. Sen alkaessa marraskuussa 2018 maailma näyttäytyi kovin erilaisessa valossa. Sittemmät käänteet ovat kuitenkin vain alleviivanneet tutkimushankkeemme merkitystä, sillä se keskittyi vankien kohteluun ja kokemuksiin niin rauhan kuin sodan aikana.
GULAGECHOES-projektin päätavoitteena oli vertailla, miten etnisiin ja uskonnollisiin eroihin suhtaudutaan vankilajärjestelmissä useissa kommunismin jälkeisissä Euroopan maissa. Jälkikommunistisiin maihin kuuluu joitakin Euroopan etnisesti monimuotoisimmista väestöistä, mikä tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella eri etnisten vähemmistöjen jäsenten kohtelua ja kokemuksia vankilassa. Teoreettisella tasolla projekti pyrki edistämään vankilatukimusta identiteetin muodostumisesta vankien keskuudessa sekä osallistumaan kriittisesti teoreettiseen keskusteluun vankiloista poliittisen radikalisoitumisen paikkoina.
GULAGECHOES-projekti pyrki selvittämään, missä määrin vankilajärjestelmän luonne (vankila-arkkitehtuuri ja -suunnittelu, rangaistuspolitiikat, käytännöt ja kulttuuri, vankilayhteiskunnan rakenne sekä sen asema kansallisissa valtarakenteissa) vaikuttaa vankien etniseen identiteettiin, heidän suhteisiinsa muihin vankeihin ja vankilaviranomaisiin sekä heidän maailmankuviinsa eri maissa. Projektin lähtökohtana oli, että ennen kuin voi arvioida vankiloiden tehokkuutta puuttua etnisiin vähemmistöihin kuuluvien vankien haasteisiin (kuten radikalisoitumisalttiuteen tai korkeisiin itsetuhoisuuslukuihin) liittyen, tulee ymmärtää vähemmistöryhmien kokemuksen muotoutumista vankiloissa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on korostanut tutkimusaiheen tärkeyttä, kuten myös alueelliset sodat, jotka ovat seuranneet kommunismin romahtamista viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.
Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan keskeytti kenttätyön Venäjällä ja johti muutoksiin tutkimusaineiston keruussa: Venäjältä siirryttiin muihin tapaustutkimusmaihin. Tämä käänne toi kuitenkin tullessaan yllättäviä etuja. Venäjän sota sai tutkimusryhmämme kiinnittämään huomiota myös sodan ja rauhan vaikutuksiin eri kansallisuuksiin ja etnisiin ryhmiin kuuluvien vankien kohtelussa ja kokemuksissa kaikissa tapaustutkimusmaissa. Näin pystyimme kehittämään teorian kriisien vaikutuksesta rangaistuskäytäntöihin.
Kun Venäjän hyökkäyksen jälkeen alan tutkimuksen piirissä alettiin vaatia sitä, että Neuvostoliiton kommunismia käsittelevä tutkimus tulisi kohdentaa enemmän Neuvostoimperiumin reuna-alueisiin ja entisiin Itä-Euroopan kommunistisiin maihin, GULAGECHOES-projekti oli tällä saralla jo askeleen edellä. Projekti oli koonnut kattavan tutkimusaineiston, jonka avulla voidaan tarkastella vankilajärjestelmien kehityksiä Venäjän reuna-alueilla 1930-luvulta nykypäivään. Laaja aineisto, joka sisältää muun muassa arkistomateriaalia, etnografisia ja asiantuntijahaastatteluja, vankien muistelmia sekä julkaistuja lähteitä, tulee saataville avoimeen Zenodo-data-arkistoon.
Tutkimuksemme vahvisti, että kommunistisen ja jälkikommunistisen ajan vankiloiden historiassa on etninen ulottuvuus, joka on ristiriidassa Venäjän virallisen etnistä neutraaliutta korostavan diskurssin kanssa – ei vain politiikan tasolla, vaan erityisesti käytännössä. Yksittäisten vankien on aina täytynyt päättää siitä, ilmaisevatko he etnistä, etnisuskonnollista tai kansallista identiteettiään ja miten. Nämä päätökset ovat puolestaan vaikuttaneet heidän kohteluunsa, suhteisiinsa muiden vankien ja vankilaviranomaisten kanssa sekä heidän maailmankuvaansa.
Gulagissa vangittuina olleiden muistelmista sekä entisten vankien haastatteluista käy ilmi, miten näitä päätöksiä on tehty eri aikoina viimeisten 80 vuoden aikana. Näistä kokemuksista on muodostunut tutkimustulostemme perusta, joka valottaa vankien identiteettityöhön vaikuttavia tekijöitä vankilassa. Osa tuloksista on jo julkaistu akateemisissa artikkeleissa, konferenssiesitysten muodossa, workshopeissa sekä eri julkisissa medioissa, ja julkaisuja projektin jäseniltä on tätä kirjoittaessa edelleen tulossa.
Parhaillaan on työn alla Palgrave-kustantamon toimittama teos "Continuity and Change in the Multicultural Prisons of the Former Soviet Union, East Central Europe and the Balkans". Teos on ensimmäinen lajissaan käsitellessään kattavasti vankilalaitosten historiaa ja perintöä Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Balkanilla. Lisäksi työn alla on kaksi muuta kirjaa, joista toinen on tutkimusjohtaja Judith Pallotin, Mikhail Nakonechnyin ja Olga Zevelevan yhdessä kirjoittama monografia, jossa esitetään projektin keskeiset tutkimustulokset. Toinen teos käsittelee Keski-Aasian valtioiden rajat ylittäviä vankiloita ja sen on kirjoittanut Rustamjon Urinboyev. Toistaiseksi ja valitettavasti alkuperäinen suunnitelmamme julkaista tutkimustuloksia myös Venäjällä on laitettu tauolle.
Projektin tulokset vahvistivat, että etnisyydellä on keskeinen merkitys kommunististen ja jälkikommunististen vankilajärjestelmien luonteen ja kehityskulkujen tutkimuksessa. Se haastoi edeltävän tutkimuksen kyseenalaistamattomat ennakko-oletukset ja avasi suuntia uudelle tutkimukselle. Vuosien 1989–1991 jälkeen suurin osa entisistä kommunistisista maista ja uusista Euroopan valtioista liittyi Euroopan neuvostoon ja aloitti ainakin periaatteessa prosessin, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa vankien kohtelu eurooppalaisten standardien mukaiseksi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittajina entiset kommunistimaat uudistivat aiemmat sitoumuksensa kansallisten vähemmistöihin kuuluvien vankien syrjimättömästä kohtelusta. Projektin entisten vankien, kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten haastattelut osoittavat kuitenkin, että ihmisoikeussitoumusten toteuttaminen vaihtelee suuresti kansallisella ja jopa yksittäisten vankiloiden tasolla, ja että käytännöt ovat usein ristiriitaisia. Tutkimuksessamme havaitsimme, että Euroopan neuvoston ohjelmat, joiden tavoitteena on edistää sitä, että vankilahenkilökunta kunnioittaa vähemmistöryhmiä ja tukea vähemmistöjen kulttuurista ilmaisua ja uskonnonharjoittamista, ovat yhä olemassa – mutta samaan aikaan tietyt etniset vähemmistöt kohtaavat räikeän syrjivää kohtelua vankiloissa.
Projektin tulokset vähemmistövankien kohtelusta kyseenalaistavat entisestään käsitystä siitä, että entiset kommunistimaat olisivat yleisesti edistymässä kohti ihmisoikeuksiin perustuvaa vankeinhoitoa.
Tutkimusryhmän johtajana toimi professori Judith Pallot. Hankkeen ydinryhmään kuuluivat tutkijat Costanza Curro, Larissa Kangaspuro, Mikhail Nakonechnyi, Lili di Puppo, Yury Sorochkin, Rustam Urinboyev, Olga Zeveleva sekä Ryan Reed, joka kirjoittaa tällä hetkellä väitöskirjaansa Aleksanteri-instituutissa siitä, miten Venäjän vankeinhoito muistaa historiansa. Projekti kiittää lukuisia yhteistyökumppaneitaan. Projekti sai rahoituksensa Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC) osana Horizon 2020 -ohjelmaa.
Alkuperäiset GULAGECHOES-projektin tapaustutkimusmaat olivat Venäjän federaatio, Georgia ja Romania, joihin lisättiin projektin edetessä Viro, Ukraina ja Kroatia. Lisäksi projekti kohdisti erityisen utkimuksen rajat ylittäviin vankeihin, eli ulkomailla vankeusrangaistustaan suorittaviin henkilöihin.
Tutkimus perustui seitsemään tutkimuskysymykseen, jotka jaettiin kolmeen pääteemaan: historiallinen konteksti, etnisen identiteetin rakentuminen vankeinhoitojärjestelmässä, globalisaatio ja Neuvostoliiton mallista irtautumisen vaikutukset etnisen erilaisuuden kohteluun.
Projektin keräämä laaja tutkimusaineisto tulee saataville avoimeen Zenodo-data-arkistoon, vaikka osa haastattelujen transkripteista ovat suojattuina vuoteen 2030 asti tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi. Tietovaraston linkki yllä.
Projekti julkaisi myös dokumenttielokuvan "Wardens’ Gardens", joka keskittyy viiden entisen rangaistussiirtolan historiaan Khonin kaupungissa.